Rukousvaellus kasvoi ympärivuotiseksi teatterikyläksi

– Tämä oli kokonaisvaltainen kokemus: kaikki aistit oli huomioitu. Elävä musiikki ja kulissit, erityisesti aito talliympäristö aaseineen ja vauvoineen, tekivät vaikutuksen.

 

Näin kuvailevat espoolaiset Kaisa ja Antti Broman Vivamon Raamattukylän Ihmeellinen ilo -jouluvaellusta. Niin ikään Espoosta paikalle matkannut Vakkilaisen perhe kiittelee monipuolista toteutusta. 8-vuotiaan Matiaksen ja 5-vuotiaan Annan on vaikea arvioida vaellusnäytelmää, koska heidän mielestään siinä oli kivaa ”kaikki”.

 

– Oli ihana tuoda lapset kaiken joulupukkikrääsän keskeltä joulun sanoman äärelle, äiti Elina Vakkilainen sanoo.

 

Palautteen perusteella Lohjalla sijaitsevan Raamattukylän ”äidin” ja näytelmien käsikirjoittajan Anna-Mari Kaskisen tavoite on toteutunut. Luovat keinot auttavat katsojia raamatunkertomusten oppimisessa ja niiden sanoman sisäistämisessä.

 

– Suomalaiset eivät enää tutustu raamatunkertomuksiin koulussa yhtä laajasti kuin vaikkapa minun lapsuudessani. Haluamme esittää keskeiset kertomukset siten, että katsoja pystyy peilaamaan niihin omaa elämäänsä.

 

Loistavat puitteet

Ajatus Raamatun kertomuksiin pohjautuvista näytelmistä sai alkunsa 23 vuotta sitten, kun Kaskisen perhe muutti Pekka-isän toiminnanjohtajan työn perässä Kansan Raamattuseuran toimintakeskukseen Vivamoon. Runoilijana ja kirjailijana tunnettu Anna-Mari Kaskinen alkoi toteuttaa keskuksessa Mukulamessuja ja perhepäiviä, joissa pyrittiin antamaan virikkeitä kaikille aisteille.

 

– Lapsille ovat tärkeitä sellaisetkin yksityiskohdat, joita aikuiset eivät välttämättä huomaa, hän perustelee.

 

Pian Vivamoon asetuttuaan Kaskinen huomasi, että 26 hehtaarin alue peltoineen, niittyineen ja järvineen oli kuin luotu elämykselliselle toiminnalle.

 

– Esimerkiksi Mukulamessun yhteydessä pidetyllä rukousvaelluksella oli helppoa eläytyä paimenpsalmiin menemällä vihreille niityille ja virvoittavien vesien äärelle.

 

– Alueella on myös pieni navetta, johon aloimme laittaa pääsiäis- ja jouluasetelmia.

 

Kaskinen alkoi katsella koko paikkaa ikään kuin näytelmän kulissina. Metsäisestä niemestä saisi ”pimeän laakson”, ja ”Gennesaretinjärvikin” olisi aivan käden ulottuvilla.

 

– Ajatus näytelmien järjestämisestä tuntui kuitenkin vielä silloin niin suureelliselta, etten uskaltanut ottaa asiaa puheeksi.

 

Uutta ja Vanhaa testamenttia

Vuonna 2001 Pekka Kaskinen jäi vuorotteluvapaalle ja perhe muutti Australiaan. Vivamon johtajaksi tuli Kalevi Rautjoki.

 

– Kalevi kirjoitti minulle Australiaan ja kertoi ihmeellisestä kokemuksestaan: Hiljaisessa niemessä ollessaan hän oli nähnyt sielunsa silmillä tanssijoita esittämässä Raamatun kertomuksia, Anna-Mari Kaskinen kertoo.

 

Vanha unelma heräsi henkiin. Kun Kaskiset palasivat Suomeen, he päättivät kysyä yhdessä Rautjoen kanssa Kansan Raamattuseuran hallitukselta lupaa Raamattukylän perustamiselle.

 

Lupa tuli, ja kesällä 2005 esitettiin ensimmäinen näytelmä. Nyt Raamattukylä on ollut pystyssä kaksitoista kautta, ja siellä toteutettua viittätoista näytelmää on käynyt katsomassa lähes 110 000 vierasta.

 

Esityskausia on kolme. Joulu- ja pääsiäisvaellukset säilyvät vuodesta toiseen kutakuinkin samoina, mutta kesäkaudeksi Anna-Mari Kaskinen kirjoittaa yleensä uuden näytelmän. Hän pyrkii ottamaan aiheita tasaisesti sekä Vanhasta että Uudesta testamentista, jotta Raamatun kokonaisilmoitus säilyisi selkeänä.

 

– Ensi kesänä on taas Uuden testamentin vuoro. Paavalin salaisuus -näytelmä liittyy reformaation merkkivuoteen.

 

Vastuu kasvattaa

Pari vuotta sitten Raamattukylä sai Vaikuttava matkailuelämys -matkailupalkinnon. Kaskinen näkee kylän menestyksen Jumalan siunauksena, johon on tarvittu lukematon määrä ihmisiä: musiikin säveltäjiä ja sovittajia, näyttelijöitä, tanssijoita, muusikoita, puvustajia, lavastajia, tekniikan taitajia, koreografian tekijöitä, eläinten hoitajia sekä työtä tukevia kummeja. Hän kertoo, että vuosien varrella on löytynyt juuri oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin.

 

Yksi heistä on Panu Haavisto, joka toimii Raamattukylän palkattuna koordinaattorina. Haaviston ura alkoi vuonna 2011 vapaaehtoisena näyttelijänä pienessä sivuroolissa. Nykyisin häntä voi nähdä monissa päärooleissa, kuten jouluvaelluksen Joosefina ja Ihmisen Poika -pääsiäisnäytelmän Jeesuksena.

 

– Otamme aina uuden ihmisen ensin pienempään rooliin, jossa tutustumme häneen. Panu on hyvä esimerkki siitä, kuinka matkan varrella näyttelijät kehittyvät: ilmaisu ja lauluääni vahvistuvat ja rohkeutta tulee koko ajan lisää, Kaskinen sanoo.

 

– Kun ihmiselle annetaan vastuuta, kasvu on valtavaa. Muutamassa viikossakin voi löytää itsestään aivan uutta, Haavisto täydentää.

 

Toinen kokoaikainen työntekijä on ohjaaja Matias Nyman, mutta muutoin näytelmät toteutetaan vapaaehtoisvoimin.

 

– Vapaaehtoislistalla on yli 300 henkilöä eri puolelta Suomea. Ydinporukka vaihtelee hieman, mutta on esimerkiksi monia perheitä, jotka ovat olleet sitoutuneesti mukana vuosien ajan, Panu Haavisto kertoo.

 

Yhteys rohkaisee

Joulunvaelluksen harjoituskausi alkaa yleensä noin kuukautta ennen esityksiä, mutta uusien näytelmien sisäänajo täytyy aloittaa aiemmin. Silloin tällöin harjoitusviikonloppuihin kutsutaan teologian asiantuntijoita avaamaan näyttelijöille raamatunkertomusten tai niiden henkilöiden taustoja.

 

Vuosien aikana Raamattukylän tekijäporukasta on muodostunut hengellinen yhteisö, jossa vapaaehtoiset vastasyntyneestä kahdeksankymppisiin jakavat toisilleen rohkaisua ja Jumalan tuntemista.

 

– Näen eri sukupolvet tosi suurena rikkautena. Nykyään enää harvassa paikassa tehdään asioita yhdessä eri-ikäisinä, Panu Haavisto huomauttaa.

 

Vivamon Raamattukylä onkin monella tavalla ainutlaatuinen kristittyjen palvelupaikka ja teatteriyhteisö.

 

– Tiettävästi aivan tällaista ei löydy muualta maailmasta. Tosin joulukuun alussa täällä oli opintomatkalla namibialainen pastori, jolla on näkynä perustaa samankaltainen Raamattukylä kotimaahansa, Haavisto kertoo.

 

 

Elina Rautio