Ystäväni Martti kuuluu niihin maan hiljaisiin, jotka eivät pidä paljon ääntä itsestään. Hän puhuu mieluummin teoillaan eikä odota toisten huomiota tekemisilleen. Martti on vaatimaton ja hiljainen puurtaja, joka ei lörpöttele joutavia mutta vastaa, jos kysytään. Ja jos hän oma-aloitteisesti alkaa puhua, kannattaa kuunnella tarkkaan, koska silloin miehen suusta tulee tärkeää asiaa.
Martti on lempeä ja hyväntahtoinen, mutta hänellä on myös selkärankaa olla asioista toista mieltä. Hän on läpeensä rehellinen, syvän vakaumuksen mies.
Jäyhyydestään huolimatta Martti ei ole tylsää matkaseuraa. Hänen kielenkäytössään on kätkettyä huumoria, joka saa tarkkaavaisen kuuntelijan suupielet tuon tuostakin kohoamaan hymyyn.
Tutustuin Marttiin lähemmin sairastuttuani parantumattomaan ja etenevään Parkinsonin tautiin. Sairaus hiipi jäseniini jäykkyytenä, hitautena sekä tasapainon horjumisena siinä määrin, että moni askare jäi kotona tekemättä. Omakotitalon hoitaminen korjaus- ja pihatöineen olisi jäänyt tyystin vaimoni varaan, ellei Martti olisi tullut usein auttamaan.
Syksyllä 2013 pyysimme vaimoni kanssa Marttia ja hänen puolisoaan käymään nykyisessä lähetyskohteessamme Unkarissa.
Olimme tilanneet erääseen romanikotiin polttopuita, mutta hämmästyksemme puut olivatkin paksuja pöllejä. Yksinhuoltajaäidille puiden pilkkominen oli mahdoton tehtävä.
Vieraillessamme perheen luona oli jo myöhäinen ilta. Romanikodissa ei ollut sähköjä – oli pilkkopimeää. Sillä välin kun me mietimme, mitä tekisimme puiden kanssa, alkoi puuvajasta kuulua kalsketta. Martti oli löytänyt kirveen ja pilkkoi pöllejä otsalampun valossa niin, että lastut vain lentelivät. Martti ei osallistunut keskusteluun siitä, mitä teemme ylisuurilla haloilla, vaan hoiti homman omalla totutulla tavallaan.
Seuraavina päivinä paikalliset ihmiset puhuivat merkillisestä miehestä, ”pyhästä Martinista”, joka oli tullut kaukaa pohjoisesta tekemään romanien keskuuteen laupeudentyötä. Tuon tapauksen jälkeen Martti ja hänen vaimonsa ovat olleet mukanamme avustusmatkoilla lukuisia kertoja.
Viime joulun alla sairastuin vakavasti ja jouduin palaamaan Suomeen hoitoa saamaan. Makasin kolme viikkoa Siilinjärven terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hoitojen päätyttyä minua kotiuttamassa ollut lääkäri tiesi, etten selviytyisi vielä askareista yksin vaan tarvitsisin avustajan. Lääkäri tiesi myös, että perheeni asui Unkarissa ja että Suomen-talomme oli vuokralla. Hän kysyi, onko minulla mitään paikkaa, minne mennä. Ja onko minulla hoitajaa, joka voi auttaa minua esimerkiksi cystofixin eli vatsanpeitteen läpi asennetun, virtsarakkoon menevän putken hoidossa, puhdistuksessa ja vaihtamisessa?
Minulla oli antaa vain yksi vastaus lääkärin kysymyksiin: Martti! Hänen kotinsa oli kuin rauhan tyyssija, jossa oli hyvä olla. Martti osaa rakentaa taloja, korjata autoja, selvittää monimutkaisia sähköteknisiä ongelmia ja niin edelleen, joten toki hän osaisi myös lähihoitajan tehtävät.
Sain asua ystävieni kodissa parisen viikkoa, kerätä voimia, nousta takaisin jaloilleni ja palata takaisin rakastamani työn pariin. Ja voin sanoa, etten missään ole kokenut sellaista huolenpitoa ja välittämistä, kuin siinä kodissa koin. Iso lämmin kiitos, Saint Martin!
Kari Honkanen
Kirjoittaja työskentelee romanilähetystyössä Várpalotassa Unkarissa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...