Rakastetun lauluntekijän syntymästä 100 vuotta

Aimo Huttusen sydämessä säilyi evankeliumin palo loppuun asti %u2013 Isä sanoi usein olevansa kiitollinen, että Jumala oli kutsunut hänet työtoverikseen, eikä hän koskaan katunut, että oli vastannut kutsuun, tytär Erja Mononen toteaa.
Aimo Huttusen sydämessä säilyi evankeliumin palo loppuun asti %u2013 Isä sanoi usein olevansa kiitollinen, että Jumala oli kutsunut hänet työtoverikseen, eikä hän koskaan katunut, että oli vastannut kutsuun, tytär Erja Mononen toteaa.
Harva lauluntekijä on luonut yhtä vahvasti sävyjä suomalaiseen hengellisen musiikin maisemaan kuin Aimo Huttunen. Vapaakirkon pastorina tunnettu säveltäjä alkoi luoda musiikkia jo nuorena. Ensimmäinen laulu syntyi 16-vuotiaana Keiteleen järven jäällä  hiihdellessä. Elämänsä aikana Huttunen sävelsi, sanoitti ja suomensi satoja lauluja.

Aimo Huttusen tuotantoa leimaavat kauniit melodiat ja syvällinen hengellinen sanoma. Joitakin kappaleista kuten Taivas on uskoni määrä tai Kasta mua Hengellä helluntain voi pitää jopa osana suomalaisen vapaakristillisyyden dna:ta. Monet Huttusen lauluista ovat edelleen käytössä yli kirkkokuntarajojen.

Koruton, siunattu kutsu

Aimo Huttunen syntyi maanviljelijäsuurperheeseen 7. heinäkuuta 1916 Viitasaarella. Kuusitoistavuotiaana hän koki hengellisen heräämisen ja täysi-ikäistyttyään lähti isonveljensä Martin kanssa julistamaan evankeliumia. Tästä alkoi elämänmittainen kutsumustyö.

Huttunen valmistui Vapaakirkon pastoriksi 1939. Julistamisen ohessa hän sävelsi ja julkaisi musiikkia. Ensimmäinen julkaisu oli nimeltään Lauluviesti. Sitä seurasi Sävelten sanoma 1–5, Laulun sanoma 1–5, nuorille suunnatut Aktiolaulut 1–3 ja lasten laulukirja Eläintarinoita  Päivä Oy:n kustantamana. Kirjat ovat kuluneet vuosikymmeniä herätyskristittyjen käsissä – samoin kuin kymmenet Huttusen suomentamat käännösklassikot, kuten John Newtonin On armo suuri ihmeinen ja Suuri on uskollisuutesi.

Aimo Huttunen sävelsi lauluja elämänsä loppuun asti. Säveltäjän viimeinen lauluvihko, Laulun sanoma 5, valmistui painosta hänen viimeisenä elinpäivänään.

Aimo ja Pirkko Huttusen perheeseen syntyi kolme lasta: Jorma, Kirsti ja Erja. Vuonna 1978 alkaneet eläkepäivät Huttunen vietti Kanadan Vancouverissa, jonne lapset olivat muuttaneet. Evankeliumin työ jatkui sielläkin, kunnes 87-vuotispäivänään sairauden murtamana Huttunen joutui sairaalaan ja menehtyi muutaman viikon päästä, 31.7.2003. Vielä sairaalastakin hän rohkaisi ystäviään: ”Taistelkaa uskon jalo kilvoitus loppuun asti. Tie on auki perille saakka.”

Lämmin ja luja luonne

Aimo Huttunen oli valoisa ja rohkaiseva persoona. Läheiset muistavat hänet myös rakastavana ja ymmärtävänä isänä ja pappana.

– Jos todistuksessa oli huonoja numeroita, isä ei koskaan masentanut vaan rohkaisi seuraavalla kerralla yrittämään paremmin, tytär Erja Mononen kertoo.

Hän näkee isässään olleen sekä lämpöä että lujuutta.

– Isä pohjasi mielipiteensä Raamatun sanaan eikä pelännyt seistä yksin oikean asian puolesta. Lisäksi hän oli hauska seuramies, josta pitivät sekä vanhat että nuoret. Hän oli kiinnostunut ihmisistä ja sai heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi, Erja Mononen luonnehtii.

– Isä ei tuntenut seurakuntarajoja, vaan hänen ajatuksensa oli, että kyllä Jumala omansa tuntee, olivatpa minkä katon alla hyvänsä.

Aimo Huttunen ohjasi musiikin pariin lapsensakin. Hänen mielestään seurakunnassa ei ollut koskaan liikaa säestäjiä.

– Musiikki oli olennainen osa perheemme elämää. Lauloimme neliäänisesti perhekuorona kotona ja isän mukana puhujamatkoilla.

Isän laulut syntyivät joskus kotona pianon ääressä, joskus jopa autolla ajaessa.

Kutsu- ja taivaslaulujen herkät sävyt kumpusivat evankelistan persoonasta.

– Isällä oli herkkä luonne, ja hänen lauluissaan soi usein määrätynlainen haikeus ja taivasikävä. Monet ovat ne ihmiset, jotka ovat hänen laulujensa kautta löytäneet tien Jumalan yhteyteen, Erja-tytär muistelee.

Säveltäjän ja laulajan yhteistyötä

Laulaja, lähetystyöntekijä Reijo Blommendahl tapaili Aimo Huttusen lauluja jo poikasena. Nyt matkaa niiden kanssa on tehty jo 50 vuotta.

– Kun lähdimme julistamaan evankeliumia, hänen laulukirjansa olivat aina mukana.

Blommendahlin mielestä Huttusen alkuajan tuotannossa on vangittu hyvin niiden syntyajan, sotaa seuranneiden jälleenrakennusvuosien, ilmapiiri.

– Hän sävelsi paljon taivaslauluja, joiden viesti oli, että edessä on parempaa.

Reijo Blommendahl tapasi Aimo Huttusen muutamia kertoja. Mieleenpainuvin kohtaaminen tapahtui vuonna 2000 Kanadassa, jossa Japanissa tuolloin asunut Blommendahl oli saarnamatkalla.

– Hän oli varannut pinkan nuotteja muovisessa kansiossa ja sanoi: ”Tässä on laulujani. Voisitko, Reijo, ajatella, että laulaisit näitä ja tekisit näistä äänitteen?”

– Minullehan se oli tietenkin melkoinen kunnianosoitus, että näin arvostettu musiikin tekijä, jonka laulut ja runot syntyivät Pyhässä Hengessä, valtuutti minut tähän tehtävään.

Asia jäi vuosiksi, mutta lopulta säveltäjän syntymän satavuotisetapin alla ilmestyi levy  Kaipuuni maa (Aikamedia 2016). Se sisältää Huttusen lauletuimpia kappaleita.

Kiertäessään laulamassa Reijo Blommendahl on huomannut, että Huttusen musiikki kutsuu tuhlaajalapsia, rohkaisee ikääntyviä – ja ylipäätään tuo taivaan ihanuuden hieman lähemmäs.


Ruut Ahonen







Levystä tuli joutsenlaulu


Kaipuuni maa – Aimo Huttusen lauluja -äänite jäi vuosikymmeniä musiikkia tuottaneen ammattilaisen Kaj Karjalaisen viimeiseksi levyksi. Sitä tehdessään hän sairasti vakavasti mutta paneutui suurella tarmolla äänityksiin, taustojen luomiseen ja muuhun tarvittavaan.

Karjalainen ehdotti laulaja Reijo Blommendahlille, että hän tekisi lauluun Taivas on uskoni määrä hyräilevän kakkosäänen. Tämä hymistelystemma soi taustalla, kun Blommendahl lauleskeli automatkoilla omaa osuuttaan.

– Erikoista oli se, että tämä oli viimeinen laulu, jonka Kaitsu on yleensä laulanut. Hän kuoli tämän projektin keskellä. Mitä kaikkea hän olisi lisännyt vielä koko äänitteeseen, ei kukaan tiedä, Blommendahl sanoo.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja