Raamatun naisia ja indonesialaista ruokaa
Maaseudun helluntaiseurakunnan ja maakunnallisen koulutyön kesken työaikaansa jakavan työntekijän päivät täyttyvät monenlaisista tehtävistä: koulutuntien pitämisestä niiden markkinointiin ja puheen valmistelusta tiedottamiseen.
Klo 6.20
Kännykän sävelet tunkeutuvat vähin erin unen läpi. Aika herätä uuteen päivään. Uneliaat kasvot katsovat takaisin peilistä. Laitan kahvin tippumaan ja aamupalaa pöytään.
Tiu-koira saapuu makuuhuoneesta haukotellen ja venytellen. Arto-mieheni liittyy aamupalaseuraksi hetken päästä. Rukoilemme lyhyesti ennen työpäivää.
Klo 7.15
Pusu poskelle saattelee Arton työmatkalle. Käytän Tiun ulkona. Pieni fiksaus kasvoihin ja tukkaan muutama rulla. Istun kotitoimistooni koneen ääreen. Päivitän Kaakkois-Suomen koulutyön blogia ja kirjoitan opettajille sähköpostin.
Olen innostunut. Tarjoan uutta kokonaisuutta teemalla #caringinsharing, vapaasti käännettynä “jaa välittäen”. Ajatuksena on herättää oppilaita pohtimaan omaa kielenkäyttöä: Rakennanko vai murennanko sanoillani? Kuinka puhun toiselle ja toisesta kasvokkain ja (isommilla oppilailla) sosiaalisessa mediassa? Kokonaisuus on syntynyt opettajilta tulleesta toiveesta.
Klo 8.15
Kipaisen seurakunnassa. Matka on lyhyt. Asunnon ovi auki ja sujahdan seurakunnan eteiseen. Käyn kokoamassa päivällä jaettavat ruokakassit. Normaalisti jaossa mukana oleva henkilö on pois, ja laitan kassit valmiiksi sijaiselle.
Eteisessä törmään keittiötiimiläiseemme. Pian padoissa porisee sekä uunissa kypsyy ja lämpiää Syödään Yhessä -torstailounaan menu.
Klo 8.45
Puhelin soi. Yhden työalueeni koulun opettaja tilaa tarjoamani kokonaisuuden koko koululle. Tarkistan kalenterista vapaat ajat ja laitan kalenteriin varauksen. Toivotamme toisillemme hyvät työpäivät.
Klo 9.00
Google Mapsin mukaan minulta menisi 45 minuuttia ajaa leirikeskukseen, jossa on kymmeneltä Kaakkois-Suomen helluntaiseurakuntien pastoreiden palaveri. Laitan lähtiessä Tiulle Youtubesta musiikkia. Näin koiruliini pysyy päivällä rauhallisena, vaikka seurakunnassa on ääntä ja elämää.
Sujahdan pian vastavalmistuneelle moottoritielle. Aivan ihana sää! Aurinko paistaa täydeltä terältä. Olo on edelleen todella iloinen uuden kouluyhteistyön takia.
Klo 9.45
Mitä ihmettä Google Maps oikein sekoilee? Minusta tuntuu, että olisi jo pitänyt kääntyä. Tarkistan Mapsista, minne se oikein on viemässä: Kotkaan eikä Kaarniemen leirikeskukseen siinä lähellä? Käännyn moottoritieltä sivummalle ja naputtelen uudestaan Kaarniemen.
Klo 9.55
Alueella on ainakin neljä leirikeskusta – ja löydän itseni yhden niistä pihasta. Oma suuntavaistoni on tunnetusti kehno näissä tilanteissa. Kolmas yritys päätyy jonkun halkopinoille, ja Mapsin piirtämä reitti näyttää pienelle Audi A2:lle ajokelvottomalta. Soitan pastorikollegalle leirikeskukseen ja kerron tilanteen. Peruutan muutaman sadan metrin matkan ja käännyn takaisin. Kuusen oksien lomassa huomaan mustan kyltin, jossa on valkoista tekstiä: Kaarniemen toimintakeskus. Hyvinpä oli maastoutunut kyltti, kun olin ajanut ohi Google Mapsin ehdottaessa ”vaihtoehtoista reittiä”.
Klo 10.20
Saavun perille. Nauramme vielä yhdessä tilanteelle. Kaikkea sitä sattuu.
Ensimmäisenä meitä odottavat saunat. Olin ajatellut, että käytän ajan kirjallisiin töihin, mutta kun koneeni jäi toimistoon päivittymään, päätän mennäkin saunaan naiskollegani seuraksi. Kieltämättä rentouttavaa, ja keskustelutkin ovat antoisia. Niin paljon samoja asioita kohtaamme seurakuntatyössä.
Klo 12.00
Saunat on saunottu. Odottaa herkullinen ruoka. Meidän pastoreiden joukosta löytyy monenmoista kykyä. Siitä osoituksena loistava makuelämys: indonesialaistyyppinen kastike, riisi ja kalaa peräti neljää sorttia. Aamupalasta onkin aikaa. Ruoka maistuu erinomaiselta.
Ruuan jälkeen keskustelumme sivuavat työtämme, elämäämme ja sitä, miten voisimme löytää työhömme Jumalan askelmerkit. Päätämme päivän rukoukseen.
Klo 14.45
Käännän Audin nokan kohti itää. Matkalla pyörähdän huoltoasemalla täyttämässä polttoainetankkia.
Klo 15.55
Tiun iloinen haukku ottaa minut kotona vastaan. Seuraavana on vuorossa pieni koiralenkki ja pyörähdys postilaatikoilla, omalla ja seurakunnan. Lajittelen seurakunnan postin vastaanottajilleen.
Kiehautan kahvin ja luen pikaisesti Ristin Voiton. Leevi Launosen pääkirjoitus kristillisestä valemediasta on osuva. Olen seurannut internetissä olevaa keskustelua ja tarjontaa. Lähteiden tutkiminen on tarpeen. Kaikkeen painettuun tai puhuttuun ei noin vain voi luottaa. #caringinsharing – jaa välittäen. Mieti, mitä jaat. Onko se totta ja rakentavaa, ja mitä jakamisesta seuraa. Siinä ohjetta meille aikuisemmillekin.
Laitan ruuan lämpenemään uuniin ja täytän tiskikoneen. Edellinen päivä on ollut työntäyteinen, mikä kieltämättä näkyy keittiössä.
Klo 16.30
Naistenpäivän teemaan sopivasti päädyimme vanhimmistossa ottamaan opetuksen aiheeksi Raamatun naisia. Alan koota luonnostelmaa enemmän jäsentyneeksi puheen rungoksi. Kieltämättä rikas ja moninainen aihe! Raamatusta löytyy naisia monissa, jopa ennen ajattelemattomissa rooleissa.
Klo 17.40
Arto saapuu töistä kukkakimpun kanssa. Olen ilahtunut. Syömme ja rukoilemme illan puolesta.
Klo 18.00
Käyn nostamassa termostaatista seurakunnan lämpötilaa ja avaan ovet. Arto alkaa asetella salamakalustoa seurakunnan puolelle. Tämän jutun yhteyteen pitää ottaa toimintakuva. Toimintaa päivästä ei ole puuttunut, mutta kuvaaja on ollut muissa töissä kiinni.
Klo 18.25
Ensimmäiset tulevat seurakuntaan. Vaihdamme kuulumisia seurakunnan eteisessä.
Klo 19.00
Siirrymme salin puolelle. Koska seurakunnassamme järjestetään ruokailuja säännöllisesti, sali on kompromissi: sieltä löytyy perinteiseen tyyliin penkit ja myös pöytäryhmiä. Asetumme pöydän ääreen. Se mahdollistaa keskustelun.
Kyselen alustukseksi, keitä Raamatun naisia itse kullekin tulee mieleen ja mitä piirteitä heihin liittyy. Löydämme monta mielenkiintoista näkökulmaa. Käymme lyhyesti läpi muutamaa näistä Raamatun naisista ja löydämme uusiakin tuttavuuksia.
Päätämme tilaisuuden yhteiseen rukoukseen rukousaiheiden puolesta. Jokainen saa nimikkoaiheen, jonka puolesta rukoilee. Kello on huomaamatta vierähtänyt varttia vaille yhdeksään.
Jään vielä hetkeksi Arton kanssa kokeilemaan salamakaluston käyttöä. Lasken seurakuntasalin termostaatista lämmöt ja lukitsen ovet.
Klo 21.15
Koiran ulkoilutus, iltapala, iltatoimet ja vähin erin nukkumaan – kiitollisena.
Päivästään kertoi koulutyöntekijä ja Miehikkälän helluntaiseurakunnan pastori Pauliina Kuikka.
12/2018
Kau...
700-luvulle eKr. ajoitetussa sinetissä on ilma...
Alkuasetelma konsertille oli jossak...
Psalmien tekijöistä parhaiten nousee esiin kuningas Daav...
– Jumalaan ei uskottu kodissa eikä suvussakaan. Se oli hyvin ateistista elämää. Ainoa...
Milloin syyllistyn tällaiseen laiminlyönti...
On hienoa, että uskovissa nuorissa on...
