Olen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matkaa luen etukäteen kaikki matkapäivien osuudet, jotta en jää niistä paitsi.
Sanan voimalla yöunetkin ovat rauhaisammat ja tapahtumarikkaat (matkustan usein ympäri maailmaa mielikuvitukseni yksityiskohtaisella tarkkuudella rakentamiin kaupunkeihin lomailemaan tai töihin, välillä lennän pilvenpiirtäjien välissä tai sitten soluttaudun agenttina jonkin epäilyttävän järjestön riveihin).
Nyt olemme muuttaneet uuteen kotiin (oikeasti, ei unessa). Elävästi muistan, että muuttopäivän aamuna pakkasin Raamattuni samaan laatikkoon P.G. Wodehousen ratkiriemukkaan romaanin kera. Olin rationaalisen varma siitä, että yhtä säntillisesti kuin aurinko nousee aamulla, löydän kyseisen kollin vaivatta uuden kodin kaaoksen syövereistä.
Siitä on nyt kaksi viikkoa, ja Raamattuni on vieläkin yhtä tietymättömissä kuin Atlantiksen kadonnut kaupunki.
Ihmislapsen on aina hyvä pitää ohjenuoranaan uskoa, toivoa ja rakkautta. Nyt mieltäni kaihertaa niiden sijaan epäily, toivottomuus ja kiukku.
Muovilaatikoiden, matkalaukkujen, kotilaatikoiden ja korien lisäksi hankimme muuttoa varten 65 pahvista muuttolaatikkoa. Kun pakatessa saimme laatikon täyteen, kirjoitimme kiltisti sen kanteen ja päätyihin, mihin huoneeseen sen olisi tarkoitus löytää tiensä uudessa paikassa, ja lisäksi aina tarpeen mukaan kirjoitimme laatikkoon vinkkejä sen sisällöstä: ”veranta/eteinen” tai ”makuuhuone/klaffipiironki – Mikan farkkutakki” jne.
Nyt olen käynyt läpi kaikki etäisestikin mahdolliset laatikot eri huoneissa – penkonut niitä mielivaltaisesti ja purkanut sisällön vieressä olevaan tyhjään laatikkoon, mutta tuloksetta.
Sinänsä Raamatun katoamisessa on paljon hyviä (ehkä johdatuksellisia?) puolia. Olen poikkeuksellisen ahkerasti tyhjentänyt laatikoita, järjestellyt tavaroita ja siirtänyt löytämiäni ”vääriä esineitä” omille paikoilleen metsästysretkeni edetessä.
Onhan meillä vielä jossakin laatikon pohjalla useampiakin Raamattuja, mutta kun pitäisi löytää juuri se, mihin on tottunut. Ison Perheraamattumme löysin jo, mutta sen lukeminen sängyssä on kuin pitäisi alasinta ojennettujen käsivarsien päässä kasvojen yläpuolella.
Lasten savityöt ovat nyt paikoillaan senkissä, jauhot, sokerit ja mausteet hyllyillään keittiössä, vaatteetkin melko ojennuksessa henkarikaapissa ja kodinelektroniikka kytketty toimintakuntoon. Tyhjiä laatikoitakin on viety pahvinkeräykseen jo röykkiöittäin. Mutta missä on Raamattuni? Koiraammekaan ei tässä ehdi kouluttaa raamatunnoutajaksi.
Veikkaan tarinalle kuitenkin onnellista loppua tulevien päivien uutteran salapoliisityön ja jäljityksen päätteeksi, mutta tällä hetkellä mysteeri on vielä ratkaisematta. Onneksi etsivä löytää.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...