Nuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli helpottanut etenemistä sijoittamalla tervetulotiimin jäseniä pitkin matkaa. Joka mutkassa vastassa oli naisia ja miehiä, jotka hymyilivät ja nyökkäsivät iloisesti.
Jotkut meistä olivat hyvin vaikuttuneita siitä, kuinka ihmiset otettiin vastaan. Itse mietin, että hyvästä ideasta huolimatta vähempikin olisi riittänyt. Me ihmiset olemme niin erilaisia; introvertille tuollainen huomion vyöry tuntuu jo vähän kuormittavalta.
Jotenkin ihmiset on kuitenkin huomioitava, ovat he luonteeltaan millaisia tahansa. Opiskelupaikkakunnallani liityin seurakuntaan, jonka pastori kätteli jokaisen tulijan ovella. Moni sanoi, että juuri se oli saanut heidät tulemaan uudestaankin.
Itse lähestyin kyseistä seurakuntaa pienimuotoisen rukousillan kautta. Minut otettiin alusta asti niin hyvin mukaan keskusteluihin, että aloin käydä säännöllisesti. Olin ihan eri ikäluokkaa kuin muut kävijät, ja pastorin teini-ikäinen poika vitsailikin, että minun pitäisi keksiä itselleni muuta tekemistä, koska ”sinne on pääsy kielletty alle 40-vuotiailta”. Ikää tärkeämpää oli kuitenkin se, että minut hyväksyttiin joukkoon ja minua kuunneltiin. Yllätyksekseni muut olivat kokeneet asian toisinpäin: heitä oli rohkaissut se, että minä, nuori ihminen, olin hyväksynyt heidät. Tämä on hyvä muistaa, kun mietitään ratkaisuja sukupolvien väliseen kuiluun.
Tervetulleeksi toivottamisessakin kannattaa varoa liian pitkälle meneviä tulkintoja. Eräs tuttavani oli kiireisessä lapsiperhevaiheessa ehtinyt vain harvoin seurakuntaansa, ja kun hän lopulta sinne asti pääsi, häntä luultiin ensikertalaiseksi. Tervetulotiimiläinen esitteli hänelle seurakunnan toimintaa niin innokkaana, ettei tuttavani kehdannut tunnustaa olleensa jäsenenä jo kymmenen vuotta. Lopputuloksena oli ennemmin kiusaantunut kuin tervetullut olo.
Tunnen monia vapaakristittyjä, jotka ovat kokeneet vaiheen, jolloin he ovat vetäytyneet joksikin aikaa oman seurakuntansa toiminnasta ja käyneet keräämässä voimia luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa. Itsekin olen toisinaan väsyneenä päätynyt juuri luterilaisen kirkon penkkiin.
Mistä tässä ilmiössä on kyse? Joidenkin kohdalla oma yhteisö on vaatinut liikaa ja luterilainen tapa toteuttaa hengellisyyttä tuntuu armollisemmalta. Mistään kovin dramaattisesta irtiotosta ei kuitenkaan aina ole kysymys. Joskus vain ihminen kaipaa sitä, että voisi hukkua massaan, mikä ei pienissä ja tutuissa yhteisöissä ole mahdollista.
Jos elämä on ollut niin hektistä, että ajatus kirkkokahvikeskusteluista uuvuttaa jo etukäteen, on helpotus livahtaa isoon kirkkoon tuntemattomien ihmisten joukkoon ja vetäytyä jonkin pylvään taakse murjottamaan. Siinä saa kohdata Jumalaa ja olla ihmisten keskellä ilman seurallisuuden vaatimusta.
Viime aikoina massaan hukkuminen on käynyt luterilaisessakin ympäristössä yhä vaikeammaksi. Ne mokomat ovat omaksuneet samoja tapoja kuin meikäläiset: koskaan ei tiedä, milloin joku käskee taputtamaan käsiä musiikin tahtiin tai kättelemään vierustovereita ja toivottamaan siunausta. Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa, jos ei edes luterilaiseen jäykkyyteen?
Pakko kuitenkin myöntää, että vaikka välillä on rentouttavaa heittäytyä anonyymiksi, pohjimmiltaan ihminen kaipaa yhteisöllisyyttä ja nähdyksi tulemista. Yksinäisyys on paikka, jossa kannattaa toisinaan vierailla, mutta sinne ei ole terveellistä jäädä asumaan.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...