”On hyvä antaa lapselle toimintamahdollisuuksia”

Jokainen vanhempi löytää omia tapojaan tukea lapsen hengellistä kasvua, rohkaisee Anne Tuppurainen. Alex-pojan kanssa hengellisiä kysymyksiä käsitellään luontevana osana lapsen arkea.
Jokainen vanhempi löytää omia tapojaan tukea lapsen hengellistä kasvua, rohkaisee Anne Tuppurainen. Alex-pojan kanssa hengellisiä kysymyksiä käsitellään luontevana osana lapsen arkea.
Anne Tuppurainen oli 9-vuotias jyväskyläläinen pikkutyttö, kun hän aloitti kotipyhäkoulun pitämisen. Nyt hän on 9-vuotiaan Alex-pojan äiti ja uskontotieteestä väitellyt tohtori, joka työskentelee Kanadassa Vancouverin St. Paul-sairaalassa päätoimisena sairaalateologina.

Vaikka Tuppuraisen työ painottuu nykyisin sairaalasielunhoitoon, hänet muistetaan Jyväskylän helluntaiseurakunnassa inspiroivana ja monipuolisesti taitavana lapsityöntekijänä, joka johti seurakunnan laajaa lapsityötä yhdessä miehensä Riku Tuppuraisen kanssa 1980- ja 90-luvuilla. Tuppuraiset olivat mukana myös helluntailiikkeen valtakunnallisessa lapsityötoimikunnassa ja vetivät kotiseurakunnan lisäksi lastenleirejä eri puolilla Suomea.

Jyväskylän lapsityöaikojen jälkeen Tuppuraisten tie on vienyt Belgiaan raamattukouluun
(1993), Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, uudelleen Belgiaan lähetystyöhön sekä viimeksi taas Kanadaan Vancouveriin vuonna 2012.

Anne Tuppurainen on pohjakoulutukseltaan lastentarhanopettaja. Myöhemmin hän opiskeli teologiaa Belgiassa, jatkoi opintojaan Yhdysvalloissa, Springfield Missourissa Assemblies of God -liikkeen teologisessa seminaarissa ja väitteli Pretoriassa, Etelä-Afrikan yliopistossa.

Vuonna 2014 Tuppurainen julkaisi yhdessä tohtori Paul A. Leen kanssa perhe-elämää  käsittelevän kirjan Building Successful Families: Eight Essential Qualities.

Ristin Voitto
haastatteli Anne Tuppuraista lasten hengellisestä kasvatuksesta.


Miten lapsen hengellistä kasvua voi kotona tukea?

– Lapsi on luonnostaan innostunut ja tiedonhaluinen, ja varmasti jokainen vanhempi löytää
omia tapojaan tukea lapsen hengellistä kasvua. Itse pidän tärkeänä ruoka- ja iltarukouksia, ja lisäksi järjestän lapsen kanssa säännöllisesti yhteisen raamatunlukuhetken. Luemme myös hengellisiä tietokirjoja, katsomme luontoaiheisia dokumentteja ja keskustelemme Jumalan upeasta luomistyöstä.

– Kerran lapsemme Alex kertoi, että koulussa yksi poika oli sanonut kaiken alkaneen vain alkuräjähdyksestä. Tällaisten arkipäivästä nousevien tapahtumien läpikäyminen lapsen kanssa on tärkeää. Hiljattain lapsemme puhui myös juksaamisesta ja valehtelusta ja siitä, miten hänen kaverinsa asian ymmärsivät. Siitä kehkeytyi meille hyvä hengellinen keskustelu rehellisyyden merkityksestä.


Kuinka tärkeää on totuttaa lapsi käymään seurakunnan tilaisuuksissa? Entä mitä pitäisi tehdä, jos hän kieltäytyy lähtemästä mukaan?

– On hyvä antaa lapselle mahdollisuuksia osallistua seurakunnan toimintaan hänen omien kykyjensä ja tasonsa mukaisesti. Täällä siirtolaistyössä lapsemme on mukana seurakunnan tilaisuuksissa kuoroharjoituksista senioritalon vierailuihin. Sunnuntaina saattaa olla kolmekin kokousta. Ohjaamme poikaamme mukaan hänen ikäisilleen tarkoitettuun toimintaan, kuten pyhäkouluun, poikakerhoon sekä puuhakirjojen ja pelien pariin. Joskus
hän voi halutessaan esittää sellosoolon eläkeläisten tilaisuudessa tai auttaa äänentoistopöydän tai valonheittäjän hoitajaa konsertissa.

– Jos lapsi kuitenkin ilmaisee haluttomuutta lähteä seurakuntaan, on tärkeä kuunnella häntä ja pyrkiä ymmärtämään syytä, mistä se johtuu. Asiasta ei kannata keskustella
vasta sunnuntaiaamuna siinä hetkessä, kun jo pitäisi kiirehtiä ovesta ulos. Haluttomuus
lähteä seurakuntaan pitäisi ottaa puheeksi rauhassa etukäteen.


Entä jos lapsella on hengellisiin asioihin liittyviä pelkoja?

– Jos lapsi kokee pelkoa taivaskysymyksissä, hänen pelkojaan ei tulisi vähätellä. Hänen pelkonsa ovat hänelle todelliset.

– Itse en muista koskaan pelänneeni Jumalaa tai epäilleeni taivaaseen pääsyä. Tämän positiivisen ja luottamuksellisen jumalakuvan olen pyrkinyt välittämään myös omalle lapselleni ja pyhäkoululaisilleni.


Miten tulisi toimia, jos lasta kiusataan koulussa sen vuoksi, että hänen perheensä on uskovainen?

– Lasta voidaan kiusata useiden eri asioiden vuoksi koulussa, ei ainoastaan uskon takia. Siksi on tärkeä kasvattaa lapsia ja nuoria hyväksymään erilaisuutta, kommunikoimaan
avoimesti omia arvojaan ja ymmärtämään myös muita. Lisäksi on hyvä auttaa lasta ymmärtämään uskonsa perusteita ja perustelemaan vakaumustaan myös tovereille.


Miten lasta voidaan rohkaista ja kasvattaa asennoitumaan niin, että usko on myönteinen asia, jota ei tarvitse hävetä?

– Voimaannuttaminen on oivallinen käsite myös kasvatuksessa. Valtuutetaan lapsia ja nuoria jumalanpalvelukseen ja annetaan heille erilaisia toimintamahdollisuuksia seurakunnan toiminnassa. He voivat ottaa mielellään osaa erilaisiin tapahtumien järjestelyihin ja projekteihin ja toimia esimerkiksi apulaisena kirjamyynnissä tai pyhäkoulussa.

– Viime sunnuntaina omassa seurakunnassamme oli vietetty rukousviikkoa, ja seurakuntalaiset olivat kirjoittaneet rukous- ja kiitosaiheita, jotka oli koottu rukoushuoneen ilmoitustaululle. Teimme vastaavan projektin myös pyhäkoululaisten kanssa. Puhuimme heidän kanssaan tunteista ja siitä, kuinka rukous on henkilökohtainen asia. Kun lapset
sitten rohkenivat rukoilla yhdessä, he kokivat samalla hengellistä voimaantumista.


Miten lapsen kaveripiirin muodostumista tulisi seurata ja miten siihen voisi vaikuttaa? Entä milloin on syytä huoleen?

– Kun puhumme ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta, ymmärrämme, että terveellinen
ravinto edesauttaa ruumiin terveyttä. Samoin oikean kaveripiirin muodostuminen vaikuttaa ennaltaehkäisevästi lapsen ja nuoren uskonelämän kehitykseen. Siihen tulee todellakin kiinnittää huomiota, ja uskovien kavereiden löytämiseksi vanhempien tulee nähdä
vaivaa.

– Lapsen kohdalla on syytä huoleen, jos hänessä näkyy oireita sisäisestä kivusta, surusta tai ahdistuksesta. Avoin kommunikointi lapsen ja vanhempien sekä lapsen kavereiden ja heidän vanhempiensa välillä on tärkeää. Olemme kutsuneet Alexin kavereita ja heidän
vanhempiaan meille myös kylään tutustumaan.


Miten toimia silloin, kun lapsi esittää vaikeita hengellisiä kysymyksiä?

– On erittäin hyvä, että lapsi kysyy. Jokaiseen kysymykseen ei tarvitse antaakaan kattavaa vastausta, tai sitten kysymyksiin voidaan etsiä myös yhdessä vastauksia. Joskus on hyvä vaihtaa jopa roolia: kysy sinä ja anna lapsen tai nuoren vastata. Se voi olla rakentavaa
kommunikointia puolin ja toisin.


Entä kun lapsi on viehättynyt kirjoihin, lehtiin ja videoihin, joita vanhempana pidän hengellisesti arveluttavina? Pitääkö niiden käyttöä rajoittaa?

– Vanhempien olisi ihanteellista olla ajan tasalla lapsille tarjolla olevista niin hengellisistä kuin ei-hengellisistäkin materiaaleista. Itse olen saanut rohkaisua muilta vanhemmilta, joilla on poikaani vanhempia lapsia.

– Arveluttavien materiaalien käyttöä tulee rajoittaa, mutta mielestäni lapsen tulee itse olla osallinen tässä prosessissa. Esimerkiksi meidän poikamme tiedostaa itsekin, että hänen ei ole hyvä katsoa liian jännittävää lasten ohjelmaa, koska se aiheuttaa hänelle pelkoa. Saatamme mennä kirjastoon, kirjakauppaan tai videopelikauppaan ja valita yhdessä jotain
sellaista, mikä on sopivaa ja myös kiinnostavaa. Olen kuitenkin oppinut, että jos lapsi toteaa jonkin olevan ”ihan pienten juttu”, lasta on parasta kuunnella, muuten se jää käyttämättömänä hyllyyn.

– Monet suomalaiset lapset ja nuoret ovat taitavia englannin kielen käyttäjiä. Hengellisessä tuotevalikoimassa löytyy erinomaista materiaalia myös englannin kielellä.  Se voisi innostaa lasta ja nuorta aivan uudella tavalla.


Teini-ikäiset nuoret viettävät suuren osan ajastaan koneilla ja laitteilla esimerkiksi kaverien kanssa chattaillen ja pelaillen. Mitä toimivia ohjeita antaisit tähän tilanteeseen?

– Jälleen kerran korostaisin esimerkkiä. Tiedän, että suomalainen perhe on erinomainen viestintäteknologian käyttäjä, mutta jos vanhemmat puhuvat lapselle vain puhelin toisella korvalla tai katse facebookissa, lapsetkin oppivat saman kommunikointimallin. Toisaalta modernia teknologiaa voi käyttää myös erinomaisesti hengellisen kasvun tukemiseen
oikeilla ohjelmilla ja lähteillä.


Miten toimia vanhempana tilanteessa, jossa helluntaiperheen lapsi on kasvanut rauhallisesti uskoon mutta ei ole käynyt kasteella, eikä ehkä edes mieti sitä?

– Helluntaiperheessä kasvaneelta lapselta ja nuorelta voi hyvin kysyä kasteasiaa. Ehkä hän on odottanut, että olisi muitakin hänen ikäisiään, jotka menisivät kasteelle tai joiden kanssa voisi asiasta keskustella.

– Kevätsipulissa on kukka ja siemenessä omenapuu. Kotelovaiheessa on piilossa lupaus, elävä perhonen. Kylmässä talvessa ja lumessa on jo läsnä kevät, joka vain odottaa puhkeamistaan.

– Niin ovat lapsetkin taivaan lahjaa, joille Jumala avaa ajallaan uskon ja hengelliset  totuudet. Siihen on hyvä vanhempana luottaa.


Leevi Launonen


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja