Huomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika usein, kun sanoin jotain, muut purskahtivat nauruun. Yhteyden kokeminen sai meidät nauramaan toistemme jutuille silloinkin, kun ne eivät olleet kovin kummoisia, mutta minulle jäi sellainen tuntuma, että huomioitani pidettiin oikeasti hauskoina. Havainto avasi uusia näköaloja: jos saatoin olla hauska englanniksi, olinko sitä myös suomeksi?
En ollut koskaan pitänyt itseäni minään vitsinikkarina. Yläasteella olin se, joka nauroi poikien jutuille – tiedättehän hermostuneesti kikattavat tytöt. Jo tuolloin kuitenkin tajusin, että jutun hauskuus riippuu pitkälti siitä, kuka sen kertoo. Selvää oli sekin, että tyttöjen tekemisiin suhtauduttiin vakavammin kuin poikien.
Eräs koulukaveri, vapaa-ajallaan lain rajoja koetteleva poika, keksi koulupäivien ratoksi monenlaisia tempauksia. Joskus hän tuli tunneille puvuntakissa ja kravatissa, joskus meni pakkasella ulos ilman paitaa tai kääriytyi neonpinkkiin toppatakkiin (silloin kun neonvärit eivät todellakaan olleet muotia). Muut naureskelivat ja pyörittivät päätään.
Tulin ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos tekisin jotain samankaltaista. Saisin osakseni pitkiä katseita ja arvonimen ”hullu muija”. Humoristin rooli ei kuitenkaan ollut vain sukupuolikysymys; yhtä nuivan vastaanoton olisi voinut saada joku hiljainen poika, joka ei ollut ravintoketjun huipulla.
***
Huumori on hankala laji, eivätkä samat asiat naurata kaikkia. Monesti hauskuus syntyy yllättävistä yhdistelmistä ja tabujen rikkomisesta, ja etenkin jälkimmäisen osalta ihmisten sietokyky vaihtelee. Huumori ei myöskään tarkoita keveyttä, vaan sen avulla voi käsitellä vakavia asioita.
Kokemukseni mustan huumorin tummimmista sävyistä liittyvät vertaisryhmään, jossa itsemurhan tehneiden läheiset kohtasivat toisiaan. Me pari-kolmekymppiset naiset, jotka olimme koko päivän itkeneet vanhempiamme, sisaruksiamme ja miehiämme, keräännyimme illalla olohuoneeseen ja nauroimme vedet silmissä kokemustemme absurdeimmille puolille. Oli helpottavaa, kun ei tarvinnut miettiä, pelästyykö toinen. Kuolemasta ylipäänsä on vaikea puhua ikätovereiden kanssa, koska se ei kuulu enemmistön kokemuspiiriin, ja sille nauraminen vaatii sen, että kärsimyskin on yhteistä.
Huumorilla voi myös hämätä, joskus jopa itseään. Opiskeluaikana puheilmaisun kurssilla piti katsoa oma puhe videolta. Minun puheeni koski pelkoja, ja sitä katsoessamme opettaja totesi: ”Huomasitko, että aloit heti hymyillä, kun kerroit omista peloistasi?” Niinpä. Hymyllä on helppo pehmentää asian vakavuutta: älkää hätääntykö, en vaadi teiltä mitään enkä pilaa tunnelmaa.
***
Kristinuskon maineeseen liittyy tiettyä vakavuutta. Puhe ilosanomasta ei ehkä tuo mieleen sellaista iloa, joka saa naurun purkautumaan ryöppynä vatsanpohjasta asti. Ellemme sitten puhu nauruherätyksestä.
Välillä toivon, että Raamattu olisi hauskempi kirja. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesus itki, mutta missään ei sanota hänen nauraneen. Jeesus-elokuvista tuttu hahmo on vakava olento, jonka tunnetilat liikkuvat vihanpurkausten ja lempeän surumielisyyden välillä. Tällainenko hän tosiaan oli?
Haluaisin ajatella asiaa niin päin, että Jeesus nauroi vähän väliä. Siksi sitä ei tarvitse korostaa sen enempää kuin vessakäyntejä tai yskimistä.
Raamatunkin huumorissa on usein mustia vivahteita. Lempikohtiani on tapaus erämaavaelluksen ajalta, kun israelilaiset haikailevat Egyptin lihapatojen ääreen. Herra kyllästyy valitukseen ja lähettää kansalle viiriäisiä, jotta nämä saisivat lihasta tarpeekseen: ”Teidän on syötävä sitä kokonainen kuukausi, niin että se lopulta pursuu ulos sieraimistannekin.” Vanhan testamentin Jumala ei vitsaile, mutta sarkasmin hän taitaa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...