Näkökulma: Voimaa ja rauhaa

Ukrainalaiset ovat tulleet vahvasti Suomen hengelliseen kenttään monia avaimia mukanaan. Näemmekö heidän potentiaalinsa, Juha Lehto kysyy.

(15.3.2023) Voimakas, energinen, aktiivinen, elävä, liikkuva, muuttuva ja kehittyvä. Tällainen olisi dynaaminen seurakunta. Sen sijaan staattinen seurakunta olisi sanakirjojen mukaan muuttumaton, pysyvä ja tasapainossa oleva, rauhallinen.

Kumpaa tavoittelemme? Ilmeisesti molempia. Kukaan ei toivo seurakuntaa, joka elää vain hetken tai jota kuvaillaan tasapainottomaksi ja häilyväksi, ei myöskään paikalleen kivettynyttä muuttumiskyvyn menettänyttä seurakuntaa.

Mistä löytää oikea tasapaino? Se syntyy erilaisten osien yhteisvaikutuksena. Tarvitsemme kipeästi apostolista eteenpäin suuntaavaa näkyä, joka saavuttaa saavuttamattomat ja vie läpi kivuliaatkin rakennemuutokset. Toisaalta tarvitsemme pysyvyyttä luovaa, juurevaa opetusta ja hoitavaa paimenuutta.

Saavatko he tilaa seurakunnissamme vai perustavatko he omia ryhmiään?

Ukrainalaiset ovat tulleet vahvasti Suomen hengelliseen kenttään monia avaimia mukanaan. Näemmekö heidän potentiaalinsa? He edustavat ehkä Euroopan dynaamisinta kristillistä liikettä, jossa riittää variaatioita. Toisten kotiseurakunnissa toivotaan naisten peittävän päänsä jumalanpalveluksessa, toiset tulevat Hillsong-tyyppisistä moderneista seurakunnista. Osa on jo valmentautumassa lähetystyöhön.

Mihin sijoitamme ukrainalaiset veljemme ja sisaremme? Ovatko he vain avun vastaanottajia vai aktiivisia toimijoita? Saavatko he tilaa seurakunnissamme vai perustavatko he omia ryhmiään, joilla ei ole juuri yhteyttä suomalaisiin?

Nyt on ratkaisujen hetki. Suurin osa ukrainalaisista ei tunne Jeesusta henkilökohtaisesti. Nyt he ovat avoimia, ja parhaiten evankeliumin heille voi kertoa toinen ukrainalainen. Olemmeko valmiita ottamaan työsuhteeseen suomen kieltä taitamattoman pastorin tai evankelistan?

Maahanmuuttajat haastavat ja mahdollistavat muutosprosesseja. Helluntaikirkon Verkostopäivillä helmikuussa AoG:n hiljattain Suomeen siirtynyt lähetti Steve Walent käytti mieleenpainuvan puheenvuoron. Hänen vuosikymmenien kokemuksensa Keski-Euroopan seurakunnissa on osoittanut, että ehkäpä tärkein seurakunnan kasvun este on toimintakulttuurin jämähtäminen. Rutiineja toistetaan uskollisesti, mutta mitään uutta ei synny. CBI – Church Basics International on koulutus, jossa paneudutaan seurakunnan terveyteen ja kasvuun, sen ajanmukaisuuteen ja toimivuuteen.

Tutkin Suomen helluntaiseurakuntien tilastoja. Viime vuosina ehkä noin viidennes seurakunnista on kokenut määrällistä kasvua, suurin osa pienenee. Muitakin elinvoiman mittareita on, eikä määrä aina korvaa laatua, mutta suuntaa tämä huomio kyllä antaa.

Erityisen vahvaa määrällinen kasvu näyttää olevan niissä seurakunnissa, jotka ovat ottaneet maahanmuuttajat lämpimästi vastaan ja tukevat heidän kasvuaan vastuuseen. Samalla tapahtuu väistämättä toimintakulttuurin muutosta, joka avaa seurakunnan ovia myös suomalaisten, varsinkin nuorempien sukupolvien, suuntaan.

Tällaisia seurakuntia löytyy ympäri maata. Toisaalta läheskään kaikki ruuhka-Suomen seurakunnat eivät kasva. Vieraskielisten tilasto puolestaan ilmaisee, että maahanmuuttajien määrä lisääntyy kaikkialla. Mahdollisuudet ovat olemassa, kyse on avoimuudesta Pyhän Hengen vaikuttamaan muutokseen. Hengen mieli on elämä – ja rauha (Room. 8:6).

Juha Lehto

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon monikulttuurisuusasiantuntija.