Sosiologi Nicholas Christakis Yalen yliopistosta jakaa pandemian kolmeen vaiheeseen. Hän ennustaa ensimmäisen vaiheen päättyvän vuonna 2022, jonka jälkeen yhteiskunnat siirtyvät torjuntatoimista tarkastelemaan syntynyttä vahinkoa. Christakisin mallissa toinen vaihe kestää kaksi vuotta ja tekee tilaa kolmannelle vaiheelle: uudelle normaalielämälle.
Ensimmäisessä vaiheessa väestö ottaa vastaan uuden viruksen biologisen kuorman. Siitä syntyy kaaosta, jossa tasapainoillaan biologisen uhan ja torjuntatoimien synnyttämien ongelmien välillä. Molempia annostellaan niin hyvin kuin kriisissä osataan. Vaurioita kuitenkin syntyy, osin taudin seurauksena, osin torjuntatoimien kustannuksina.
Kun rokotteiden ja sairastelun tuoma laumasuoja rauhoittaa pandemian, on vaurioiden tarkastelun vuoro. Mitä väliaikaista tai pysyvää vahinkoa on aiheutunut ja millaisena elämä nyt jatkuu?
Christakis toteaa, että kuolemantapaukset ovat jättäneet jälkeensä surua ja joillekin sairastaneille on jäänyt pysyviä haittoja. Yritysten haasteet ovat aiheuttaneet talousongelmia yrittäjille ja työntekijöille. Kriisin ja rajoitustoimien pitkäaikaiset vaikutukset lasten ja nuorten kasvuun selviävät tulevina vuosina. Moniin ongelmiin löytyy varmasti ratkaisuja, ja kenties kriisin keskellä nähdään syntyneen jotakin hyvääkin.
"Tänä vuonna seurakuntaa todella tarvitaan!"
Myös seurakuntayhteisöissä nämä vaiheet ovat läsnä. Niiden lisäksi yhteisöihin itseensä on saattanut tulla vaurioita. Tiedämme, että seurakunnan verkostot eivät ole onnistuneet kantamaan kaikkia jäseniä. Toisaalta keskinäinen huolenpito on paikoin jopa lisääntynyt, toisaalta yhteisöjen syrjästä on pudonnut ihmisiä kokonaan unohduksiin.
Digiloikka ja etäyhteydet ovat mahdollistaneet sisällöntuotannon jatkumisen ja yhteyden jumalanpalveluksiin. Etäyhteyksien päässä oleva seurakunta ei ole kuitenkaan pysynyt paikallisena eikä sen kokoontuminen takaisin kirkkosaliin rajoitusten poistuttua ole itsestäänselvyys. Monin paikoin on huomattu, että kevyempien rajoitusten aikana tilaisuuksien kävijämäärät ovat jääneet normaalia pienemmiksi. Nähtäväksi jää, mikä on uusi normaali.
Toiminnan epävarmuus ja toimintakatkokset ovat rapauttaneet vapaaehtoistyön rakenteita. Toisaalta kahdessa vuodessa myös vastuunkantajien elämäntilanteet sekä mahdollisuudet ja motivaatio palvella aiemmissa vastuutehtävissä ovat voineet muuttua. Sama myllerrys on suurkuluttanut myös palkkatyöntekijöiden voimavaroja.
Lisäksi rajoituksiin, rokotuksiin ja toiminnan muutoksiin liittyvän keskustelun kiivaus on jättänyt jälkensä ihmissuhteisiin. Paikoin on viljelty loukkauksia, joihin on syytä palata sovinnon ja anteeksiannon hengessä. Sovitus on sanomamme ydin, joten toivottavasti sana toteutuu tekoina.
Kaikkien näiden ongelmien ohessa on kuitenkin nähtävissä, että kriisi on pysäyttänyt ihmisiä suurten asioiden äärelle. Moni pohtii elämän prioriteetteja, arjen tavoitteita ja elämää suurempia kysymyksiä. Se myös mahdollistaa paljon.
Vaikka tänä vuonna yksilöissä ja yhteisöissä nousisikin pinnalle kipua kaikesta koetusta, sen keskellä voidaan myös löytää uusia tapoja toteuttaa uskoa sanoina ja tekoina. Tänä vuonna seurakuntaa todella tarvitaan!
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...