Kesäkuinen muuttomme Várpalotan kaupunkiin Unkariin oli järjestyksessään kahdeskymmenesneljäs. Samalla se oli perheemme kolmas muutto ulkomaille. Voisi siis täydellä syyllä sanoa, että olemme rutinoituneita muuttajia. Totuus kuitenkin on, että muuttoon ei koskaan totu. Se on aina yhtä vaikeaa, vaikka uusi kotipaikka olisikin mieluinen.
Asuessamme Itävallassa vuosina 1991–2006 muutimme viidentoista vuoden aikana yhteensä kuusi kertaa. Paikalliset ihmiset pitivät meitä sen vuoksi jo vähän kaheleina. Itävaltalaiset itse nimittäin muuttavat koko elämänsä aikana keskimäärin vain kolme tai korkeintaan neljä kertaa: ensin pois kotoa opiskelupaikkaan, sitten avioitumisen myötä ensiasuntoon ja myöhemmin omistusasuntoon. He pitävät muuttoa niin rankkana kokemuksena, että neljättä muuttokertaa verrataan kodin palamiseen maan tasalle.
Tämän laskutavan mukaan meidän kotimme olisi palanut jo ainakin 21 kertaa. Mutta olemme vielä elossa ja lähes täysin järjissämmekin.
Emme ole kuitenkaan koskaan muuttaneet maallisen unelman tai hyödyn perässä vaan joka ikinen kerta kutsumuksen johdattamana. Täytyy myöntää, että tämä viimeisin muutto Unkariin on ollut jo vähän esimakua siitä itävaltalaisten neljännestä muuttokerrasta. Muuttaminen suomalaisesta 120 neliön omakotitalosta unkarilaiseen sata vuotta vanhan kivikerrostalon 60 neliön kolmioon on koetellut omistushaluamme, koska niin monista tärkeistä tavaroista piti luopua. Oli tehtävä vaikeita valintoja, joita tehdessä huomasi myös oman romurakkautensa. Mutta silti noin 60 prosenttia nurkissamme viruvasta krääsästä oli turhaa.
Muuttokuorma Unkariin tuli kahdessa erässä. Saimme hyvien ystäviemme avustamana rakentaa uutta kotia kirjaimellisesti hiki hatussa, kun lämpömittari näytti joka päivä yli 30 plusastetta. Toinen kuorma sattui tulemaan sellaisella hetkellä, että meillä ei ollut kantomiehiä. Topakka vaimoni meni kysymään naapureilta apua. Hetkessä paikalla hyöri kymmeniä nuoria ja vanhempia auttajia. Muuttokuorma oli nopeasti purettu. Kiittelimme vuolaasti kantomiehiä ja -naisia.
Eräs hyvin roteva ja riski auttajamme sanoi, että tapaammekin sitten seuraavana maanantaina kaupungintalolla. Paidanselkämys hiestä märkänä mies hyppäsi autoonsa ja kaasutteli takaisin työpaikalleen. Sain myöhemmin kuulla, että tämä kantomies oli kaupungin varapormestari.
Muutossa joutuu aina luopumaan monista rakkaaksi tulleista asioista. Meille muutto yli 2 400 kilometrin päähän Keski-Eurooppaan merkitsi luopumista aikuisista lapsista ja viidestä lastenlapsesta. Välimatkan takia näemme heitä enää harvoin. Hyvät ystävät jäävät aivan liian kauas, mutta sydämissämme he ovat aina läsnä.
Nyt on tullut aika tunnustaa, ettei tässä enää kovin monesti muuteta, sillä hiekka elämän tiimalasissa käy auttamatta vähiin. Se viimeisin muutto lienee helpoin, kun mitään ei tarvitse ottaa mukaan, eikä tarvitse myöskään huolehtia asunnon kunnosta.
Perillä muuttajaa odottaa maailman parhaan Puusepän valmistama, mittatilaustyönä tehty uusi, kaunis ja puhdas asunto.
Kari Honkanen
Kirjoittaja asuu Várpalotassa Unkarissa,jossa hän tekee puolisonsa kanssa työtä romanien parissa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...