Merkkipäiviä: Pauli Runolinnan ainutlaatuinen lähetystie

Pauli ja Elvi Runolinna Intian-vuosina Machilipatnamissa.
Pauli ja Elvi Runolinna Intian-vuosina Machilipatnamissa.
Yhdeksänvuotiaan pojan mieli kuohui innosta Ebeneser-lähetyslaivan koeajolla vuonna 1955. Kierrettiin Harmajan majakka. Se ei ollut ainoa kerta, kun pastoriperheen poika sai lähetysvaikutteita. 15-vuotiaana intialaista evankelistaa kuunnellessa kosketti sisintä lähetyskutsu.

– Se oli hetki, jossa sanoin Jumalalle olevani valmis lähtemään, minne vain hän haluaa.

Seuraavaa askelta ei tarvinnut kauan odotella. Jo 17-vuotiaana Pauli Runolinna oli raamattukoulussa Englannissa. Opetus IBTI:ssa oli käytännönläheistä, ja Paulikin kierteli tiimin mukana muun muassa Ranskassa saksofoninsa kanssa evankelioimismatkoilla.

Nälänhädän ja kaaoksen keskellä

Kun parikymppinen Pauli palasi kotimaahan, alkoi pastoripesti Hirvikoskella. Lähetyskutsu kuitenkin poltti mielessä. Avioiduttuaan Elvin kanssa 1969 oli pian edessä irtaantuminen Suomesta. Etiopia kutsui. He olivat lähtiessään 24-vuotiaita. Riikka ja Mari syntyivät silloin vielä keisari Haile Selassien hallitsemaan maahan. Kutsumus oli pian koetuksella.

– Huomasimme silloisen pienen kannatussumman olevan aivan riittämätön nelihenkiseksi kasvaneen perheemme elämiseen ja työhön. Ensimmäiset lähetyskenttävuodet opettivat luottamaan myös talousasioissa häneen, joka oli kutsun antanut.

Apua tuli odottamattomilta tahoilta. Rajummat koetukset olivat kuitenkin edessä. Vuosina 1973 ja 1974 oli Etiopiassa valtava nälänhätä. Hurja määrä ihmisiä ja karjaa kuoli. Tilanne synnytti levottomuudet, jotka johtivat maan kaaokseen ja kommunistiseen vallankumoukseen. Keisari menetti niissä melskeissä henkensä ja seurakunnat vapautensa.

Lähettien kutsumusta koeteltiin aseiden jylistessä ja kauheuksien tapahtuessa lähietäisyydellä. Kirkot suljettiin, pastoreita vangittiin ja lähettejä alettiin karkottaa. Lähetyksen sihteerinä Paulilla oli raskas tehtävä hoitaa lähetysasemien sulkemisia. Itse hän joutui poistumaan maasta 1978.

– Silloin tuntui, että tässäkö se lähetystyöni oli. Entä kansallinen seurakunta? Mitä sille tulee tapahtumaan?

Pauli oli ehtinyt osaltaan kouluttaa etiopialaisia pastoreita niin Guenet-seurakunnissa, joka oli alkuperäinen suomalaisen lähetystyön pohjalle perustettu helluntaikirkko, kuin myös siitä haarautuneessa Full Gospel -kirkkokunnassa. Raamattukoulutuksen lisäksi yli 50 henkilöä sai häneltä opastuksen kitaran, harmonikan tai elektronisen pianon soittamiseen.

Valmentajana Japanissa

Työjaksoon Etiopiassa osui mielenkiintoinen vaihe lähetystyön historiassa. Pauli Runolinna seurasi lähetyksen varajohtajana ulkoministeri Ahti Karjalaisen vierailua Etiopiassa, mikä osaltaan johti valtion tuen myöntämiseen lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyökohteisiin vuonna 1974.

Pauli on saanut nähdä myös Etiopian seurakuntien nousun maan alta vieraillessaan maassa muutoksen jälkeen 1990-luvulla.

– Uskovien määrä oli moninkertaistunut. Siellä on ollut yksi lähivuosikymmenien suurimmista herätyksistä. Kun suomalaiset helluntailähetit menivät Etiopiaan 50-luvun alussa, siellä ei ollut yhtään helluntaiseurakuntaa. Nyt siellä on noin seitsemän miljoonaa helluntaiseurakuntiin kuuluvaa uskovaa, iloitsee Pauli.

Runolinnojen uusi kohde Etiopian sulkeuduttua oli Japani, jonne he suuntasivat vuonna 1979. Jos amhara, Etiopian virallinen kieli, on vaikea, on sitä japanikin. Luonteenomaisella perusteellisuudellaan Pauli kävi uuden, jo viidennen, kielen kimppuun ja hallitsi sen pian julistustyöhönkin riittävällä tavalla.

Paulin hallinnolliset kyvyt havaittiin pian, ja vastuita tuli. Itse hän pitää merkittävänä ihmisiin ja valmentamiseen satsaamista. Kioton seurakunnassa hän mentoroi nuorta miestä pastorin vastuissa. Tästä Takashi Yoshida -nimisestä veljestä on tullut paitsi paikallinen pastori myös merkittävä lähetyskouluttaja ja -vaikuttaja koko Aasiaan. Työjaksot Japanissa ulottuivat vuoteen 1994. Japanin-jaksolla syntyi Marko vuonna 1981.

Neuvotellen maaliin Intiassa

Pauli kutsuttiin palvelemaan kotija lähettäjäseurakuntaa Helsingin Lähetysseurakuntaa vuonna 1994. Sen johtavana pastorina hän toimi vuoteen 2008.

Väliin mahtui puolitoista vuotta Fidan apulaistoiminnanjohtajana Rauno Mikkosen  virkavapauden aikana. Tuolloin kehitettiin muun muassa lähettien henkistä huoltoa, jollaisesta ei vielä puhuttu Runolinnojen yrittäessä selviytyä perheenä verisen vallanvaihdon keskellä Addis Abebassa.

Vuonna 2008 oli edessä taas uusi maa. Mielenkiintoista kyllä, se oli ollut Paulin isän sydämellä, mutta tuolloin kuusilapsisella perheellä ei ollut mahdollisuuksia lähteä. Maa oli Intia.

Aune Hynyn kuoltua 2004 hänen aloittamansa suuri työ seurakuntineen, kouluineen ja sosiaalisine hankkeineen joutui arvioitavaksi. Kuka ja miten kantaa siitä vastuun? Kansallinen seurakunta oli tietenkin avainasemassa, mutta miten kaikki sujuu käytännössä?

Tätä pohdittiin Fidassa – ja päädyttiin etsimään siirtymävaihetta hoitamaan kykenevä henkilö. Sellainen oli Pauli Runolinna,  joka Elvinsä kanssa suuntasi sinne. Pauli sai pian luottamuksen hyvänä kuuntelijana, sitkeänä ja viisaana neuvottelijana sekä kulttuuriherkkänä toimijana. Hanke saatiin onnistuneesti maaliin.

Kestävä kehitys on Pauli Runolinnan lähetysideologian keskeinen elementti. Siihen hänen mielestään päästään koulutuksen kautta.

– Jos minulla olisi uusi elämä, panostaisin enemmän teologiseen koulutukseen, tuumii Pauli.

Hänen mielestään lähetti voi olla monessa mukana, mutta se, mitä jää, kun lähetti lähtee, on arvokasta.

Pauli tuntee hyvin teologisen puolen tarpeet lähetyskentillä. Maisteriopintoihinsa liittyvässä pro gradussaan hän tutki Fidan lähetyskenttien koulutustilannetta. Tutkielman johtopäätökset muodostivat perustan Fidan sen jälkeen kehittämälle koulutusstrategialle.

“Historialla ei voida ratsastaa”

Paulin mielestä hänen elinaikanaan on tapahtunut paljon positiivista kehitystä lähetystyössä. Alkuvuosikymmeninä lähetit toimivat hyvin itsenäisesti, toisistaan riippumattomina. Välillä tämä synnytti ristiriitoja niin kentällä kuin kotimaassakin. Hän näkee lähetyskoulutuksen auttaneen parempaan yhteistoimintaan. Samoin kumppanuuksien luominen kansallisten helluntailiikkeiden kanssa on selkiyttänyt lähettien roolia.

70-vuotisetapille tuleva lähetysmies kantaa huolta lähetysinnon säilymisestä seurakunnissa.

– Jokaisella sukupolvella tulisi olla oma lähetystuli ja kutsu. Meillä on vertaansa vailla oleva lähetyshistoria. Historialla ei kuitenkaan voida ratsastaa. Työ on kesken. Jeesus ei ole perunut lähetyskäskyään.

Pauli Runolinnan lähetyskutsumus on koskettanut laajasti maita ja sydämiä. Viime vuosina pääpaino on ollut Itä-Aasiassa, missä hän toimi Fidan alueellisena koordinaattorina 2015 loppuun asti. Tehtäviä on kertynyt myös kotimaassa. Lähetysseurakunnassa hän on edelleen lähetystoimikunnan johdossa ja valtakunnan tasolla neuvoa-antavien vanhimpien ryhmässä. Lapsena alkanut Hengen palo ei ole sammunut.

Pauli täyttää 70 vuotta 3.9.2016. Tapahtumaa juhlitaan perhepiirissä.


Arto Hämäläinen



51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja