Merkkipäiviä: Marko Halttunen 50 vuotta

Marko Halttusen syntymäpäivänä 12. huhtikuuta on ollut milloin enemmän, milloin vähemmän lunta. Tänä vuonna sitä on enemmän. Kuva: Anna Lehtinen

Joutsenet palaavat jo Pohjoisjärvelle ja lentävät Ison Kirjan alueen yli. Viisikymmenvuotispäivän kynnyksellä konferenssikeskuksen johtajalla Marko Halttusella on puolestaan sellainen vaikutelma, että 17:n Isossa Kirjassa vietetyn vuoden jälkeen hän saattaa olla valmistautumassa johonkin uuteen.

Mies liikuttuu, kun mieleen nousee koko elämän ajan mukana kulkenut ajatus Euroopasta, joka tarvitsee evankeliumia.

– Minulla on ollut haaveena, että jos joskus voisin tehdä jotakin maanosamme eteen, mutta vielä ei ole harmainta aavistusta, mitä, missä ja milloin se olisi.

Ranska vai Suomi?

Eurooppaan Halttusen tie on vienyt ennenkin.

Syksyllä 1987 uskovainen helluntaiperheen poika Lievestuoreelta muutti Brysseliin opiskellakseen Raamattua Continental Theological Seminaryssa.

Opintoihin kului neljä vuotta, ja vuoden kuluttua paluusta kotiseurakunta päätti pyytää kasvattiaan väliaikaiseksi pastorikseen. Työnkuvaan kuului myös koulutyötä Keski-Suomen alueella.

Jo vuosia Marko oli pitänyt yhteyksiä Ranskassa asuvaan Heleniin, jonka juuret äidin puolelta johtavat myös Lievestuoreelle. Vuonna 1993 nuoret menivät kihloihin ja vuonna 1995 naimisiin.

– Se oli iso käännekohta elämässä: kotona asuminen ja kotiseurakunnan pastorina oleminen päättyivät. Muutimme Ranskaan Montpellierin kaupunkiin, jossa Helenillä oli vielä vuosi opintoja jäljellä, Marko Halttunen kertoilee.

Ranskassa hän panosti jo Brysselissä aloittamiinsa ranskanopintoihin ja pystyi hyödyntämään kielitaitoaan myös paikallisen seurakunnan työssä.

Halttunen pohtii, että elämä olisi mennyt aika eri latuja, jos perhe ei olisikaan palannut Suomeen vuoden kuluttua. Tuliaisena nuorellaparilla oli pieni poikavauva.

Lyhyen Lievestuoreen-jakson jälkeen Halttuset lähtivät Nurmijärvelle Markon pastorinpestin perässä ja olivat Etelä-Suomessa neljä vuotta. Vuosituhannen vaihteessa kutsuikin yllättäen Keuruu ja Iso Kirja -opisto.

– En tiedä, mistä nimeni oli juolahtanut hallituksen mieleen, mutta uskalsin vastata kutsuun, ja maaliskuun alusta 2001 olen ollut täällä. Tämä on ollut pisin ja merkittävin jakso työurallani. Työni on haastavaa ja antoisaa, Marko Halttunen kiteyttää.

– Siihen on sisältynyt suurjuhlia, jäsen-, seurakunta- ja sidosryhmäyhteyksien hoitamista, kuoromatkoja, opetusta ja rakennushankkeita, kuten Iso Pata vuonna 2006.

”Sinusta taitaa tulla saarnaaja”

Marko Halttunen nauttii työssään etenkin seurakuntayhteyksien hoitamisesta muun muassa saarnavierailujen muodossa.

– Saarnaaminen on kutsumukseni ytimessä, Halttunen sanoo.

Sanat vahvistaa 16-vuotiaana puheenvuoron jälkeen kuultu kommentti ”Sinusta taitaa tulla saarnaaja”.

Saarnaaminen on kiinnostanut Halttusta niin paljon, että hän on tehnyt aiheesta myös gradun teologian opinnoissaan. Asiantuntijalta voikin kysyä pienen saarnavinkin vaikka kesken syntymäpäivähaastattelun.

– Gradussani löysin kymmenen hyvän saarnan laatutekijää, joita ovat muun muassa aiheen sytyttävyys, kahlitsematon käsikirjoitus ja vuorovaikutus yleisön kanssa. Todella tärkeää saarnaajalle on minusta tekstin uudelleen kokeminen. On hienoa, kun raamatunteksti alkaa elää uudella tavalla jossakin tietyssä tilanteessa.

Peruslähtökohta saarnalle on Halttusen mielestä rukous ja johdatuksen etsiminen oikean teeman ja tekstin löytämiseksi.

Helluntailiikkeen saarnaperinteessä Halttunen kiittää Pyhän Hengen voitelun painottamista ja saarnaajien persoonallisuuden vaalimista. Liikkeessä myös saarnataan edelleen Sanasta. Toisaalta myös helluntaisaarnojen heikkouksia löytyy.

– Joskus liikkeessämme on ajateltu, että kun kerran on Pyhän Hengen voitelu, ei tarvitse valmistautua. Saarnoja on vaivannut myös johdonmukaisuuden ja jäsentelyn puute.

Paluu nuoruuden harrastukseen

Marko Halttunen on totuttu näkemään Juhannuskonferenssin ja muiden suurtapahtumien lavalla. Konferenssitoiminta onkin Halttusen toinen ”lempilapsi” IK-opistossa.

Halttunen toivoisi, että Juhannuskonferenssi voisi elävöittää seurakuntia ympäri vuoden.

– Konferenssi kokoaa paljon sellaisiakin ihmisiä, joita ei näy seurakuntien arjessa. Jospa tapahtumamme voisivat vahvistaa aktiivista seurakuntakristillisyyttä.

Jo historian lehdille siirtynyt Iso Soitto -festivaali houkutteli Ison Kirjan alueelle paljon myös muita kuin helluntaiseurakunnissa tuttuja kasvoja. Ihmisten tavoittaminen ja palveleminen jatkuvat muun muassa leirintäalueella ja frisbeegolfradoilla.

Ei ihme, että Halttunen oli kehittämässä Isoon Kirjaan juuri musiikkitapahtumaa – monenlaisen musiikin ystävä kun on. Nuoruuden musiikkiharrastus heräsi odottamattomasti eloon noin vuosikymmen sitten, kun hän kaivoi rumpukapulat esiin saarnaajan salkustaan. Praisement-ylistysbändi esiintyi myös syntymäpäivillä.

– En osannut odottaa tällaista jaksoa, enkä koskaan ollut kuvitellutkaan kirjoittavani lauluja, myös muutaman kappaleen yhtyeelle säveltänyt ja sanoittanut Marko Halttunen sanoo.

Syntymäpäivillä viisikymppisiltä odotetaan kai yleensä juhlapuhetta, joka kertoo, mitä päivänsankari on oppinut elämänsä aikana. Marko Halttunen summaa kokemuksensa Jumalan uskollisuuteen sekä nöyryyden oppimiseen.

– Vaikka monet tekijät sotisivat sitä vastaan, Jumalaan voi ja kannattaa aina luottaa. Ja ollaksemme edes vähän suuren Jumalan käytössä meidän on opittava olemaan nöyriä. Se on perushyve, jota Raamattu painottaa.

Syntymäpäiväsankari toivoo RV-lehden lukijoiden mahdolliset muistamiset Iso Kirja ry:n keräys-tilille: FI53 4762 1020 0444 08.

Anna Lehtinen