(RV 10.5.2018) Kansanedustaja ja pastori Antero ”Mooses” Laukkanen viettää 60-vuotissyntymäpäiväänsä toukokuun lopulla.
Viime vuosina kansanedustajuuden myötä
Antero-nimi on taas nousussa monien käyttämän Mooseksen kustannuksella.
– Olisi ollut varmaan hieman yliampuvaa
nimetä itsensä kansanedustaja Moosekseksi, Laukkanen veistelee.
Hän tuli valituksi kansanedustajaksi
Uudeltamaalta vuonna 2015 vuosien vaaliaktiivisuuden jälkeen. Kotipuolue
Laukkaselle on aina ollut Kristillisdemokraatit. Kaupunginvaltuutettuna hän on
toiminut Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa pian parikymmentä
vuotta.
Pastori ja parlamentaarikko
Kun Antero Laukkasen kanssa keskustelee Pikkuparlamentin ravintolassa
aamupalan äärellä, joutuu välillä hieman arvailemaan, puhuuko milloinkin
kansanedustaja- Laukkanen vai pastori-Laukkanen – vai molemmat samanaikaisesti.
Hän myöntää, että kolmen
parlamentaarikkovuoden jälkeen hän on yhä hieman hämillään siitä, että unelma
ja näky kansanedustajuudesta todella toteutui.
– Välillä huomaan miettiväni, että
tuleeko joku kohta ja herättää minut tästä unesta.
Kun Laukkanen tuli ensimmäistä kertaa
eduskuntaan vastavalittuna kansanedustajana, meininki oli kuitenkin selvä. Valtakirja
oli saatu kansalta, nyt oli tartuttava toimeen.
Talo oli Laukkaselle jo tuttu hänen
työskenneltyään vuosia eduskunta-avustajana. Kaiken ohessa hän oli viritellyt
pastoreiden rukousrintamaa ja Suomen kansallista rukousaamiaista, jonka
puitteissa hän on vieraillut jo neljän presidentin valtakausilla
Yhdysvalloissa.
Profiililtaan Laukkanen on nähty
toimeliaana ja puheliaana arvopoliitikkona. Sosiaalineuvoksen arvonimen
muutama vuosi sitten saanut Laukkanen on eduskunnan köyhyysryhmän varapuheenjohtaja.
Sydämellä ovat olleet myös perhekysymykset, joiden puitteissa konservatiivit
ovat nykyisin eduskunnassa haastettuina, vaikka Laukkanen kiitteleekin talon
sivistynyttä ilmapiiriä.
Ollaanko tasapainossa?
Puhumme Suomen hengellisestä tilasta ja seurakuntien tulevaisuudesta.
Ääneen pääsee pastori- Laukkanen. Yhteiskunnan nopea maallistuminen on
Laukkasen mukaan tuonut uuden haasteen seurakuntien toiminnalle.
– Kristityt ovat kosketuksessa
seurakunnan ulkopuoliseen elämään suurimman osan ajastaan. Seurakunta
vaikuttaa heihin vain muutaman tunnin viikossa. Tämä tuo minulle huolen
siitä, että ihmisten ajattelua hallitsevat enemmän maalliset kuin hengelliset
asiat.
Laukkasen mukaan on olemassa vaara, että
myös seurakuntalaiset maallistuvat täysin. Viiteitä tästä hän näkee nykyisessä
seurakuntien johtajuuspuheessa.
– Johtamiseen tuodaan jatkuvasti malleja
yritysmaailman johtamistavoista. Yhä enemmän vaaditaan seurakunnalta sellaista,
mitä ei ole tarkoitettu seurakunnan tehtäväksi.
Miten Laukkanen sitten määrittelee seurakunnan
tehtävän, sen, mikä tuntuu nyt olevan hukassa?
– Seurakunnan keskeinen missio on
evankeliuminen julistaminen, lähetystyön tekeminen ja hyvän tekeminen. Nämä
olivat keskeisiä apostolien teoissa.
– Nyt meillä on paljon harrastustomintaa, mitä tietysti pitääkin
lapsille ja nuorille olla. Kysymys on siitä, ollaanko tasapainossa.
Hengellistä elämää etsimässä
Ei Laukkanen toivoaan ole menettänyt ja näkee nykyisessä uudemmassa
seurakunta-ajattelussa hyvääkin.
– Ainahan seurakunta on tehnyt monenlaisia asioita, ei kyse ole
siitä. Huoleni on se, että jos ja kun meillä on hengellinen tehtävä, tämä
edellyttäisi myös hengellistä elämää.
– Kun hengellinen elämä hiipuu omassa henkilökohtaisessa
ajankäytössä, se alkaa vaikuttaa myös seurakuntaelämään ja etenkin siihen,
mitä odotan seurakunnalta.
Yksi keskeisiä havaintoja seurakuntaelämän keskeltä pastori-
Laukkaselta on ollut uupumisen lisääntyminen.
– Ihmiset ovat todella väsyneitä. Työelämä tuntuu olevan todella
vaativaa. Keskustelut ovat usein sitä, että voisiko seurakuntaan tulla vain
olemaan ja vastaanottamaan. Ei haluta, että seurakunta on työleiri, vaan koti.
Meillä Majakka-seurakunnassa on sanonta, että kun kaikki tekevät jotain,
kaikki voivat levätä enemmän.
Tässäkin asiassa kuusikymppistyvä Laukkanen näkee kokonaisen
kulttuurin muuttuneen.
– Kun olin nuori, työajat ja etenkin työmatka-ajat olivat lyhyempiä.
Virikkeitä oli vähemmän. Ihmisillä oli paljon aikaa seurakunnalle.
– Ennen kaikkea olen kuitenkin huolissani nykyisistä lapsista ja
nuorista. Tutkimusten mukaan nykyinen uusmedia ja teknistyminen on niellyt
paljon keskittymiskykyä. Tämä näkyy myös seurakunnissa.
Pelejä ja someakin hankalampana muutoksena Laukkanen näkee sen,
etteivät vanhemmat enää tuo lapsiaan seurakuntaan kuten ennen.
– Suomessa voi olla 2 000 henkilön seurakunta, jonka pyhäkoulussa
on alle 50 lasta.
– Johonkin ne lapset viedään. Kai lätkäharjoituksiin tai futikseen.
Mutta kuinka voi syntyä uusi Jumalaa rakastava sukupolvi, jos vanhemmat eivät
tuo lapsia seurakuntaan, Laukkanen kyselee.
– En usko, että seurakunnan lapsityön taso on heikentynyt.
Vanhemmat vain tekevät valinnan. Tässä asiassa vastuutan ja haastan vanhempia:
panostakaa lapsen hengelliseen tulevaisuuteen.
Häiriköstä evankelistaksi
Kuusikymppistyvä kansalainen Laukkanen kertoo elävänsä ”elämän
parasta vaihetta”.
– On tullut tehtyä riittävästi virheitä. Osasta olen oppinut,
osasta en. On vielä monta taistelua, jotka haluan voittaa.
Laukkanen ponnisti tasapainoiseen elämään heikoista lähtökohdista.
Isä jätti monilapsisen perheen, kun Antero oli pieni. Koulussa hän oli
häirikkö, ja ennusteet lupailivat lyhyttä elämää nuorisorikollisena.
Seurakunnan leirillä ohjaajat pohtivat joka aamu, olisiko tänään se
päivä, kun kuriton Antero vihdoin lähetettäisiin kotiin. Eräänä iltana Jeesus
tuli konkreettisesti Anteron elämään ja kaikki muuttui. Syksyllä koulussa
saatettiin vain ihmetellä pojassa tapahtunutta täydellistä muutosta.
Nuorena Laukkanen kiersi Veikko Hurstin perheen jälkikasvujen kanssa Jumalan tähdet -yhtyeessä.
1990-luvulla Espooseen syntyi Majakka-seurakunta, jonka pastoritiimissä
perustaja-Laukkanen yhä on, joskin puhujapönttöön hän nousee enää muutaman
kerran vuodessa.
Idässä odottaa huominen
Antero Laukkasella on yksi iso unelma, joka uhkaa toteutua, jatkui
työ kansanedustajana vuoden kuluttua tai ei. Laukkanen ja Leena-vaimo ovat aikanaan lähdössä lähetystyöhön Kiinaan.
– Tämä ei ole vitsi. Olemme tosissamme. Olen viimeiset kolme vuotta
opiskellut kiinan kieltä, Antero sanoo aistiessaan keskustelukumppanissa
epäuskoisuutta.
Näky Kiinan-lähetystyöstä on jo vuosia vanha, mutta se uudistui
vain viikko kansanedustajan työn alkamisesta. Molemmat puolisot heräsivät
samana yönä voimakkaaseen ajatukseen, jossa Jumala kutsui heitä Kiinaan.
– Aamulla jaoimme yöllisen näyn ja ihmettelimme Jumalan
johdatusta.
Vasta remontoidussa eduskuntatalossa tuoksuu vielä tuore maali.
Menemme ottamaan kuvat istuntosalin lehtereille.
Ikämerkkipaalun ylittävä Laukkanen katsoo tätä päivää ja tulevaisuutta
toiveikkaana.
– Kun katson itseäni, inhimillisesti ajatellen kaikki on saavutettu.
Olen nyt kansanedustaja, ja iloinen saamastani mahdollisuudesta. Jumalan
maailmassa on kuitenkin edessä vielä enemmän.
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...