(RV 10.5.2018) Kansanedustaja ja pastori Antero ”Mooses” Laukkanen viettää 60-vuotissyntymäpäiväänsä toukokuun lopulla.
Viime vuosina kansanedustajuuden myötä
Antero-nimi on taas nousussa monien käyttämän Mooseksen kustannuksella.
– Olisi ollut varmaan hieman yliampuvaa
nimetä itsensä kansanedustaja Moosekseksi, Laukkanen veistelee.
Hän tuli valituksi kansanedustajaksi
Uudeltamaalta vuonna 2015 vuosien vaaliaktiivisuuden jälkeen. Kotipuolue
Laukkaselle on aina ollut Kristillisdemokraatit. Kaupunginvaltuutettuna hän on
toiminut Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa Espoossa pian parikymmentä
vuotta.
Pastori ja parlamentaarikko
Kun Antero Laukkasen kanssa keskustelee Pikkuparlamentin ravintolassa
aamupalan äärellä, joutuu välillä hieman arvailemaan, puhuuko milloinkin
kansanedustaja- Laukkanen vai pastori-Laukkanen – vai molemmat samanaikaisesti.
Hän myöntää, että kolmen
parlamentaarikkovuoden jälkeen hän on yhä hieman hämillään siitä, että unelma
ja näky kansanedustajuudesta todella toteutui.
– Välillä huomaan miettiväni, että
tuleeko joku kohta ja herättää minut tästä unesta.
Kun Laukkanen tuli ensimmäistä kertaa
eduskuntaan vastavalittuna kansanedustajana, meininki oli kuitenkin selvä. Valtakirja
oli saatu kansalta, nyt oli tartuttava toimeen.
Talo oli Laukkaselle jo tuttu hänen
työskenneltyään vuosia eduskunta-avustajana. Kaiken ohessa hän oli viritellyt
pastoreiden rukousrintamaa ja Suomen kansallista rukousaamiaista, jonka
puitteissa hän on vieraillut jo neljän presidentin valtakausilla
Yhdysvalloissa.
Profiililtaan Laukkanen on nähty
toimeliaana ja puheliaana arvopoliitikkona. Sosiaalineuvoksen arvonimen
muutama vuosi sitten saanut Laukkanen on eduskunnan köyhyysryhmän varapuheenjohtaja.
Sydämellä ovat olleet myös perhekysymykset, joiden puitteissa konservatiivit
ovat nykyisin eduskunnassa haastettuina, vaikka Laukkanen kiitteleekin talon
sivistynyttä ilmapiiriä.
Ollaanko tasapainossa?
Puhumme Suomen hengellisestä tilasta ja seurakuntien tulevaisuudesta.
Ääneen pääsee pastori- Laukkanen. Yhteiskunnan nopea maallistuminen on
Laukkasen mukaan tuonut uuden haasteen seurakuntien toiminnalle.
– Kristityt ovat kosketuksessa
seurakunnan ulkopuoliseen elämään suurimman osan ajastaan. Seurakunta
vaikuttaa heihin vain muutaman tunnin viikossa. Tämä tuo minulle huolen
siitä, että ihmisten ajattelua hallitsevat enemmän maalliset kuin hengelliset
asiat.
Laukkasen mukaan on olemassa vaara, että
myös seurakuntalaiset maallistuvat täysin. Viiteitä tästä hän näkee nykyisessä
seurakuntien johtajuuspuheessa.
– Johtamiseen tuodaan jatkuvasti malleja
yritysmaailman johtamistavoista. Yhä enemmän vaaditaan seurakunnalta sellaista,
mitä ei ole tarkoitettu seurakunnan tehtäväksi.
Miten Laukkanen sitten määrittelee seurakunnan
tehtävän, sen, mikä tuntuu nyt olevan hukassa?
– Seurakunnan keskeinen missio on
evankeliuminen julistaminen, lähetystyön tekeminen ja hyvän tekeminen. Nämä
olivat keskeisiä apostolien teoissa.
– Nyt meillä on paljon harrastustomintaa, mitä tietysti pitääkin
lapsille ja nuorille olla. Kysymys on siitä, ollaanko tasapainossa.
Hengellistä elämää etsimässä
Ei Laukkanen toivoaan ole menettänyt ja näkee nykyisessä uudemmassa
seurakunta-ajattelussa hyvääkin.
– Ainahan seurakunta on tehnyt monenlaisia asioita, ei kyse ole
siitä. Huoleni on se, että jos ja kun meillä on hengellinen tehtävä, tämä
edellyttäisi myös hengellistä elämää.
– Kun hengellinen elämä hiipuu omassa henkilökohtaisessa
ajankäytössä, se alkaa vaikuttaa myös seurakuntaelämään ja etenkin siihen,
mitä odotan seurakunnalta.
Yksi keskeisiä havaintoja seurakuntaelämän keskeltä pastori-
Laukkaselta on ollut uupumisen lisääntyminen.
– Ihmiset ovat todella väsyneitä. Työelämä tuntuu olevan todella
vaativaa. Keskustelut ovat usein sitä, että voisiko seurakuntaan tulla vain
olemaan ja vastaanottamaan. Ei haluta, että seurakunta on työleiri, vaan koti.
Meillä Majakka-seurakunnassa on sanonta, että kun kaikki tekevät jotain,
kaikki voivat levätä enemmän.
Tässäkin asiassa kuusikymppistyvä Laukkanen näkee kokonaisen
kulttuurin muuttuneen.
– Kun olin nuori, työajat ja etenkin työmatka-ajat olivat lyhyempiä.
Virikkeitä oli vähemmän. Ihmisillä oli paljon aikaa seurakunnalle.
– Ennen kaikkea olen kuitenkin huolissani nykyisistä lapsista ja
nuorista. Tutkimusten mukaan nykyinen uusmedia ja teknistyminen on niellyt
paljon keskittymiskykyä. Tämä näkyy myös seurakunnissa.
Pelejä ja someakin hankalampana muutoksena Laukkanen näkee sen,
etteivät vanhemmat enää tuo lapsiaan seurakuntaan kuten ennen.
– Suomessa voi olla 2 000 henkilön seurakunta, jonka pyhäkoulussa
on alle 50 lasta.
– Johonkin ne lapset viedään. Kai lätkäharjoituksiin tai futikseen.
Mutta kuinka voi syntyä uusi Jumalaa rakastava sukupolvi, jos vanhemmat eivät
tuo lapsia seurakuntaan, Laukkanen kyselee.
– En usko, että seurakunnan lapsityön taso on heikentynyt.
Vanhemmat vain tekevät valinnan. Tässä asiassa vastuutan ja haastan vanhempia:
panostakaa lapsen hengelliseen tulevaisuuteen.
Häiriköstä evankelistaksi
Kuusikymppistyvä kansalainen Laukkanen kertoo elävänsä ”elämän
parasta vaihetta”.
– On tullut tehtyä riittävästi virheitä. Osasta olen oppinut,
osasta en. On vielä monta taistelua, jotka haluan voittaa.
Laukkanen ponnisti tasapainoiseen elämään heikoista lähtökohdista.
Isä jätti monilapsisen perheen, kun Antero oli pieni. Koulussa hän oli
häirikkö, ja ennusteet lupailivat lyhyttä elämää nuorisorikollisena.
Seurakunnan leirillä ohjaajat pohtivat joka aamu, olisiko tänään se
päivä, kun kuriton Antero vihdoin lähetettäisiin kotiin. Eräänä iltana Jeesus
tuli konkreettisesti Anteron elämään ja kaikki muuttui. Syksyllä koulussa
saatettiin vain ihmetellä pojassa tapahtunutta täydellistä muutosta.
Nuorena Laukkanen kiersi Veikko Hurstin perheen jälkikasvujen kanssa Jumalan tähdet -yhtyeessä.
1990-luvulla Espooseen syntyi Majakka-seurakunta, jonka pastoritiimissä
perustaja-Laukkanen yhä on, joskin puhujapönttöön hän nousee enää muutaman
kerran vuodessa.
Idässä odottaa huominen
Antero Laukkasella on yksi iso unelma, joka uhkaa toteutua, jatkui
työ kansanedustajana vuoden kuluttua tai ei. Laukkanen ja Leena-vaimo ovat aikanaan lähdössä lähetystyöhön Kiinaan.
– Tämä ei ole vitsi. Olemme tosissamme. Olen viimeiset kolme vuotta
opiskellut kiinan kieltä, Antero sanoo aistiessaan keskustelukumppanissa
epäuskoisuutta.
Näky Kiinan-lähetystyöstä on jo vuosia vanha, mutta se uudistui
vain viikko kansanedustajan työn alkamisesta. Molemmat puolisot heräsivät
samana yönä voimakkaaseen ajatukseen, jossa Jumala kutsui heitä Kiinaan.
– Aamulla jaoimme yöllisen näyn ja ihmettelimme Jumalan
johdatusta.
Vasta remontoidussa eduskuntatalossa tuoksuu vielä tuore maali.
Menemme ottamaan kuvat istuntosalin lehtereille.
Ikämerkkipaalun ylittävä Laukkanen katsoo tätä päivää ja tulevaisuutta
toiveikkaana.
– Kun katson itseäni, inhimillisesti ajatellen kaikki on saavutettu.
Olen nyt kansanedustaja, ja iloinen saamastani mahdollisuudesta. Jumalan
maailmassa on kuitenkin edessä vielä enemmän.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...