Maailmaa muuttavat asusteet

Ihmiset alkavat olla hyvin tietoisia siitä, että tavaroiden ja vaatteiden matka läheiseen kauppaan ei useimmiten ole kaunis tarina oikeudenmukaisuudesta. Lapsityövoiman käyttö vaatetuotannossa on ollut tiedossa jo pitkään, samoin monien vaatetehtaiden työntekijöiden huonot olot ja hyvin pienet palkat. Mutta voiko länsimaalainen kuluttaja vaikuttaa asioihin lopulta paljoakaan?

Store of Hope -kaupan perustajan Eeva Valopaasin mielestä voi.

– Se ei auta, että emme enää koskaan ostaisi mitään, mutta paremmilla valinnoilla me voimme vaikuttaa. Kun esimerkiksi alamme vaatia, että vaatteet on tehty oikeudenmukaisissa olosuhteissa, muutos on mahdollinen.

Eeva halusi itse kantaa kortensa kekoon ja alkaa tehdä näiden asioiden edistämiseksi työtä – muutenkin kuin vain vapaa-ajallaan. Näiden periaatteiden pohjalle syntyi muutama vuosi sitten eettisesti valmistettuja tuotteita myyvä, Tampereella sijaitseva Store of Hope.

Taitoja ei voi varastaa

Eeva on itse koulutukseltaan vaatesuunnittelija, ja jo opiskeluaikoina hän ajatteli, ettei hän haluaisi suunnitella asusteita vain, jotta ne myisivät mahdollisimman paljon. Jo vaatesuunnittelijaopintojen aikana puhuttiin alaan liittyvistä eettisistä ongelmista, muun muassa työntekijöiden huonosta palkasta, lapsityövoimasta ja ylettömistä työtuntimääristä sekä ekologisista kysymyksistä.

Syvän vaikutuksen teki kuitenkin myös työharjoittelujakso Tansaniassa. Eeva teki harjoittelunsa aikana paikallisessa yrityksessä vaatemalliston ja opetti työntekijöille vaatteiden valmistusta. Tuolla matkalla Eeva koki suuren oivalluksen siitä, kuinka suuri merkitys koulutuksella ja taidoilla ihmiselle on.

– Opetettuja taitoja ei voi ottaa ihmiseltä pois, ja taidoilla on mieletön vaikutus siihen, että ihminen voi työllistyä. Työllä taas on suuri merkitys, koska sen avulla voi tienata omat rahansa ja sillä on vaikutusta myös itsetuntoon.

Vaatetusalan tutkinnon suorittamisen jälkeen meni joitakin vuosia ennen kuin Eevan toive olla tekemässä vaatetusalalla jotakin eettistä ja merkittävää alkoi toteutua. Vuonna 2012 hänelle tarjoutui mahdollisuus osallistua Autolla Nepaliin -projektiin.

Paljon näkyvyyttä saaneessa projektissa ajettiin Nepaliin autolla ja tuotiin sieltä turvakodin naisten tekemiä koruja Suomeen myyntiin. Tuloilla tuettiin nepalilaisten naisten opintoja. Kun tarvittiin joku vastaamaan korujen myynnistä, Eeva lähti mukaan, ja lopulta tästä tulikin Eevan kannalta paljon pidempi kuin vain väliaikainen projekti.

Toiminnan on oltava läpinäkyvää

Store of Hope oli alussa eli vuonna 2012 nettikauppa, ja se myi Nepalista tuotuja koruja vuoden. Tämän jälkeen valikoimiin tulivat kahvi ja käsintehdyt nokkoshuivit. Lopulta vuonna 2013 nettikauppa kasvoi niin, että Eeva sai sille toimitilat Tampereelle. Myös tuotevalikoima kasvoi entisestään.

– Käyn kerran tai pari kertaa vuodessa Nepalissa ja etsin uusia tuotteita myyntiin. Vierailen paikoissa, missä tuotteet valmistetaan, ja etsin nimenomaan läpinäkyviä toimijoita. Haluan tietää, millaisissa olosuhteissa tuotteet valmistetaan.

Nepal on todella köyhä maa, ja Eevalle on tärkeää, että hän saa olla omalta osaltaan työllistämässä siellä asuvia ihmisiä. Princess beads -korujen ostajista Store of Hope on yksi merkittävimmistä, ja Eeva on mukana myös korumalliston suunnittelussa.

– Minulle on tärkeää, että tuotteet ovat eettisen valmistuksen lisäksi kestäviä. Vaikka kestäviin tuotteisiin kyllästyisi itse, ne voi antaa eteenpäin, koska ne eivät mene rikki.

Kirpputoreilta vaatteensa hankkiva Eeva kertoo, että mikäli hän ostaa jonkin vaatekappaleen uutena, hän katsoo, että se on laadukas. Laadusta hän on valmis maksamaan enemmän. Mikäli vaatteen hinta on halpa, laatuakin lasketaan ja siten tuotteita myös tuotetaan enemmän. Kuluttaminen ja valtava tuotanto taas ajavat työntekijät tekemään ylettömiä tuntimääriä, mikä estää joitakin lapsia ja nuoria käymästä koulua.

Pienillä teoillakin on väliä

Vaatii rohkeutta perustaa yritys, mutta Eevan mukaan hänen oli helppo ryhtyä yrittäjäksi. Hänellä ei esimerkiksi ollut Store of Hopen perustamisen aikaan vakituista työtä, josta olisi tarvinnut lähteä pois. Autolla Nepaliin -projekti sai niin paljon näkyvyyttä, että jotkut tunsivat kaupan jo senkin vuoksi, ja nykyinen ilmapiiri on suotuisa Store of Hopen kaltaisille yrityksille.

– Eettinen kuluttaminen on nousussa, eikä se ole enää marginaalinen ilmiö. Ihmiset alkavat tiedostaa, että sillä on merkitystä, mihin valitsemme rahamme kuluttaa. Mielestäni on hyvä, että eettisyys on myös jonkinlainen trendi, vaikka toki samaan aikaan kun trendi kasvaa, tulee myös huijauksia, eivätkä kaikki pelaa rehellistä peliä. Uskon, että huijaukset ovat kuitenkin vähäisiä.

Kun maailman tuska alkaa tulla todelliseksi ja haluaa tehdä jotakin, nousee kuitenkin paljon kysymyksiä. Yksi kysymys, joka usein mietityttää, on se, onko kuluttajilla tai yksittäisellä yrityksellä paljoa merkitystä siinä suuressa kokonaisuudessa, johon kuuluvat isot, epäeettistä toimintaa harjoittavat yritykset.

– Isot firmat pakoilevat, kun ne sanovat, että tuotanto-olosuhteet ovat alihankkijoiden juttuja, eivätkä ne ole niistä vastuussa. Kyllähän ne voisivat ottaa asioista selvää. Ne ovat isoja vaikuttajia, joiden käsissä pyörii paljon rahaa, eli jos kuluttajat alkaisivat sanoa, että me emme osta, elleivät tuotanto-olosuhteet ole kunnossa, se vaikuttaisi ja sillä olisi paljon merkitystä.

Lisäksi Eeva näkee, että yhden ihmisen pienelläkin teolla on merkitystä.

– Koko elämää ei tarvitse laittaa kerralla remonttiin, vaan voi alkaa tehdä pieniä muutoksia. Liian rajut muutokset aiheuttavat shokin ja saattavat kuluttaa henkisesti. Pieniä tekoja voi kuitenkin jokainen tehdä.

Store of Hopen tuotteisiin, tuottajiin ja toimintaperiaatteisiin voi tutustua lisää osoitteessa www.storeofhope.fi.


Sara Saarela