Lähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhden vaimon mies” (RV 18/2022). 

Olen Karjalaisen kanssa samaa mieltä siitä, mitä Raamatussa sanotaan, mutta eri mieltä siitä, mitä se opettaa. Jos tulkitsemme ”yhden vaimon miehen” tarkoittavan kaitsijan tehtävän kuulumista vain miehille, joudumme tekemään saman tulkinnan myös diakonien kohdalla. Paavalihan antaa saman ohjeen myös diakonien valinnalle: ”seurakuntapalvelijat (diakonoi) olkoot yhden vaimon miehiä” (1. Tim. 3:12). 

Edellä mainittu tulkinta joutuu kuitenkin ristiriitaan Paavalin muun opetuksen kanssa. Esimerkiksi Paavali mainitsee Foiben olevan Kenkrean seurakunnan diakoni (Room. 16:1). Tosin suomalaisissa käännöksissä kreikan kielen sana diakonos on tässä kohtaa käännetty sanalla palvelija.

Paavali sanoo myös Foiben olleen avuksi (prostatis) monelle (Room. 16:2). On erikoista, että prostatis on Foiben kohdalla käännetty olla avuksi, kun muualla Uudessa testamentissa se on käännetty tarkoittamaan johtamista (Room. 12:8), hallitsemista (1. Tim. 3:4–5, 12) tai tehdä omistautuen jotakin (Tiit. 3:8 ja 14). Sanan perusmuoto proteismi tarkoittaa kirjaimellisesti seisomista jonkun edessä tai yläpuolella. 

Uuden testamentin lukijan on myös hyvä huomioida, että kreikan kieltä hallitsee maskuliinisuus, vaikka viittauskohteen piiriin kuuluisi myös feminiinejä. Esimerkiksi jos ryhmässä on 99 naista ja yksi mies, ryhmää puhutellaan sanalla ”veljet”. Tästäkin syystä on mahdollista, että Efeson seurakunnan kaitsijoiden ja diakonien joukossa oli myös naisia, vaikka Paavalin teksti näyttää koskettavan vain miehiä. 

Mitä Paavali sitten tarkoittaa sanonnalla ”yhden vaimon mies”? Jotkut ajattelevat sen tarkoittavan yksiavioisuutta. Tuskin tämäkään on oikea tulkinta, sillä kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa avioliittoinstituutti oli tiukasti yksiavioinen. Tosin miehellä oli avioliitossa ollessaankin lain suojaama oikeus seksuaaliseen kanssakäymiseen orjien ja prostituoitujen kanssa. 

Tulemme väistämättä johtopäätökseen, että ilmaisulla ”yhden vaimon mies” Paavali ei ota kantaa kaitsijan sukupuoleen eikä moniavioisuuteen vaan hänen siveelliseen käytökseensä. Hänen tulee olla puolisolleen uskollinen. 

Esittämäni tulkinta johtaa helluntaikansan tutkimaan tilaansa aivan uudesta näkökulmasta. Olemmeko herätysliike, joka kohtelee kovakouraisesti kaitsijan kutsumuksen saaneita naisia ja samalla silkkihansikkain niitä, jotka ovat luopuneet uskollisuudestaan omalle puolisolleen? Jos näin on, meidän tulee palata Paavalin viitoittamalle tielle. Yleinen pappeus ja avioliitto kunniaan. 

Kimmo Pohjalainen 

Kaarina 

Jeesuksen paluun kaksivaiheisuus 

Kaikkia meitä kiinnostaa, miten Jeesuksen paluu maan päälle tulee tapahtumaan. Asian tekee erikoiseksi se, että Jeesus sanoi, ettei hänkään tiedä ajankohtaa, vain Isä tietää. Koska asia on näin salainen, siitä ei ole tarkkaa ilmoitusta myöskään Raamatussa. Lukuisat Raamatun tutkijat ja opettajat ovat pyrkineet löytämään ”lopullisen” tiedon, mutta toiset tutkijat ovat voineet aina esittää vastalauseita. 

29. huhtikuuta ilmestyneessä Ristin Voitossa Risto Karhu kirjoittaa, että paluu olisi yksivaiheinen ja tapahtuu ennen suurta ahdistusta. Suuria ahdistuksen aikoja on jo ollutkin muun muassa alkuseurakunnan suurten vainojen aikoina, joten sen määritelmä ei ole yksiselitteinen. Suomeksikin on ilmestynyt aiheesta useita kirjoja, joista Karhu mainitsi Vilho Hartosen kirjan. Erinomaiset Raamatun opettajat Mauri Viksten ja Matti Villikka ovat myös kirjoittaneet asiasta sekä allekirjoittanut kirjan Mihin olemme menossa. Kymmeniä asiaa koskevia erikielisiä kirjoja on tullut luettua, koska asia on kiinnostanut jo nuoresta alkaen. 

Selkeää Raamatun mukaan on kuitenkin se, että Jeesus noutaa omansa, uudestisyntyneet seurakuntalaisensa, maan päältä ennen jumalatonta maailmaa kohtaavaa Jumalan vihan aikaa. Muun muassa 1. Tess. 1:10 sanoo: ”–– ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.” Paavali ei kehota odottamaan suurta ahdistusta vaan Poikaa. Pojan tulo pilvissä noutamaan omansa kuvataan myös yksityiskohtaisesti (1. Tess. 4:16–18). Tällöin Jeesus ei siis tule toista kertaa maan päälle vaan noutaa omansa pilvissä ennen vihan aikaa. Samoin Paavali toteaa (1. Tess 5:9): ”Sillä Jumala ei ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” 

Mielestäni kaikkein vakuuttavimmat ilmoitukset löytyvät Ilmestyskirjasta. Ensinnäkin tähän viittaa kirje Filadelfian seurakunnalle (Ilm. 3:10) ja toiseksi se, ettei seurakuntaa eikä Pyhän Hengen puhetta seurakunnille esiinny lainkaan Ilmestyskirjan lukujen 4 ja 19 välillä, jolloin Jumalan vihan aika kohtaa jumalatonta maailmaa. 

Terho Jaatinen  

paimen, eläk. 

Mikkeli 

Mikä on ihminen 

Jumalani, Isäni, Israelin Pyhä Jumala. 

Kaikkivaltiudessasi olet ääretön, 

muuttumaton, iankaikkinen. 

Valitsit minulle Jeesuksessa Vapahtajassani 

henkilökohtaisen, oman tieni. 

Sovitettuna, johdatettuna ja varjeltuna. 

Sanani loppuvat ylistäessäni Sinua, 

rakastava Jumalani. 

Elämäni on liian lyhyt oppiakseni Sinua 

vielä enemmän tuntemaan. 

Kokemaan taivaallista rakkauttasi, 

isällistä huolenpitoasi. Olenhan lapsesi. 

Mikä on luomasi ihmisen arvo? 

Teithän hänestä lähes jumalolennon, 

kuvasi kaltaisen, ikuisuusihmisen. 

Tämä totuutesi ihmisen arvosta 

mykistää minut, uudelleen ja uudelleen. 

Elämäni on arvokas ja ainutkertainen, 

lahja, jolla on ikuisuusarvo. 

Mirja Imponen 

Oulu