Kun suru kohtaa

Sairaalateologi Tuula Portin kertoo selvinneensä oman elämänsä raskaista ajoista suremalla, puhumalla ja kirjoittamalla. Myös esirukoukset ovat kantaneet.
Sairaalateologi Tuula Portin kertoo selvinneensä oman elämänsä raskaista ajoista suremalla, puhumalla ja kirjoittamalla. Myös esirukoukset ovat kantaneet.
Sairaalateologina Hämeenlinnassa työskentelevä Tuula Portin kohtaa työssään monenlaisia ihmiskohtaloita:

– Elämän tummemmat sävyt ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi työn kautta mutta myös kotioloissa. Henkilökohtaisessa elämässä Tuulan raskaimmat muistot liittyvät läheisten kuolemiin ja vakavaan sairauteen:

– Olen lapsuuteni perheestä menettänyt sekä iso- että pikkuveljen ja molemmat vanhempani. Lisäksi oman keskimmäisen lapseni kehitysvammaisuus on aiheuttanut vuosien varrella monenlaista huolta ja haastetta.

Vastoinkäymisetkin ovat osa elämää

Toisinaan vastaan tulevia tilanteita ja ihmiskohtaloita on vaikea hyväksyä, mutta vastoinkäymisetkin kuuluvat elämään.

– Elämme syntiin langenneessa maailmassa, ja siihen kuuluu väistämättä myös sairaus ja kuolema.

– Vasta taivaassa olemme niistä vapaita. Jumala tietää parhaiten, millaista polkua hän meitä täällä ajassa kuljettaa ja hänen tiensä on meille parhain, Tuula uskoo,

– Riippumatta siitä mihin tiemme johtaa, tärkeintä on että olemme kerran perillä taivaan kodissa.

Tuula kertoo selvinneensä oman elämänsä raskaista ajoista suremalla, puhumalla ja kirjoittamalla. Myös esirukoukset ovat kantaneet. Tuula kokee että hänen elämässään kaiken yllä on aina ollut päällimmäisenä Jumalan hoiva ja huolenpito. Virren 354 sanat ovat tulleet naiselle rakkaiksi:

Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna. Siis suostu siihen nöyränä ja ristiäsi kanna.

Hän lapsiaan rakkaimpiaan vie usein alle vaivan, lyö ankarimmin aivan.

Kristitty ilman ristiä ei rukoukseen taivu.
Siis ristin alla köyhänä Jeesuksen eteen vaivu.
Ja Jumala on siunaava sen ristin minkä antaa.
Saat voimaa sitä kantaa.
Et ristittä suo minunkaan vaeltaa tiellä taivaan.
Se auta, Jeesus, kantamaan ja tyytymään myös vaivaan.
Jos kärsinkin, niin kuitenkin kanssani tiellä kuljet, elävään toivoon suljet.

Iankaikkisuuden porteilla

Kun läheinen vammautuu tai sairastuu vakavasti, ovat hyvät neuvot tarpeen. Jokainen meistä kokee uuden ja pelottavan tilanteen edessä avuttomuutta, surua ja neuvottomuutta.

– Läheisinä meidän on tärkeää olla läsnä ja tukena sillä tavoin kuin sairastunut tai vammautunut toivoo – kuunnellen, rukoillen ja käytännön apua antaen, Tuula opastaa.

Kuolevan kohtaamiseen hänellä ei ole olemassa yhtä oikeaa ohjeistusta:

– Itse menen tilanteeseen herkällä ja avoimella mielellä kuunnellen, mitä minulta toivotaan.

Läheisen tukena oleminen on tärkeää. Samalla täytyy muistaa pitää huolta myös itsestään:

– Oman taakan jakamista ystävän tai ammattiauttajan kanssa ei kannata unohtaa, Tuula painottaa.

Puhuminen auttaa hahmottamaan ja jäsentämään omia sekasortoisia tunteita, ja samalla puramme vaikeaa asiaa ikään kuin ulos itsestämme.

Kuoleman kohdatessa läheisen menetys ja suru vaatii aina aikaa ja tilaa.

– Puhuminen auttaa, itkeminen helpottaa. Kaikenlaisille tunteille on oltava lupa ja tila, Tuula summaa,

– on tärkeää, että surevina tulemme kuulluksi, hyväksytyksi ja vastaanotetuksi.

Tuula Portin muistuttaa, että kuolemaan liittyvässä surussa kristityillä on valtava toivo. Meillä on lupaus iankaikkisesta elämästä ja jälleennäkemisestä.

– Jeesus sanoo: ” Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh 11:25-26)


Kirsi Cultrera


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja