Kosinta jää mieleen ja antaa rakkaudelle voimaa

Kosinta ja kihlaus on ainutkertainen hetki aviopareil­le. Kosintatilanne muistetaan ja ta­rinoita kerrotaan ystävien kesken mielellään.

 

Toimittaja heitti tätä juttua var­ten vapaamuotoisen kysymyk­sen Facebookiin: ”Miten sinua ko­sittiin? Miten sinä kosit?” Erilai­sia mukavia kertomuksia kertyi muutamassa tunnissa paljon. Ky­syttäessä lupaa jakaa kokemuksia lehden lukijoiden kanssa, kaikki antoivat suostumuksensa. Onnel­lisista hetkistä on siis helppoa ker­toa laajastikin.

 

Kosinnan puitteet vaihtelevat elokuvamaisen romanttisista hy­vinkin arkisiin. Yhteistä kosinta­hetkille näyttää olevan se, että ne ovat olleet kunkin pariskunnan näköisiä.

 

– Minua kosittiin metsässä, roi­hujen valossa. Kaunis rakkauden­tunnustus runon muodossa, ja sitten rakkaani Juha polvistui ja kysyi suuren kysymyksen. Ihana kosinta ja ihana hetki, Elina Nie­minen Mäntsälästä kertoo.

 

– Siitä tulee tänä vuonna 13 vuotta, Juha Nieminen kirjoittaa.

 

– Edelleen tuo hetki kuplii vat­sassa!

 

Hannu ja Merja Rajalan het­ki Seinäjoella oli arkisempi, joskin yhtä lailla mieleenpainuva.

 

– Istuimme autossa kaupungin korkeimmalla paikalla. Totesin, että ”ihmiset puhuu, että meillä on jotain”. Vaimo vastasi, että niin pu­huu, Hannu Rajala kertoo.

 

Sydämet olivat löytäneet toi­sensa. Pariskunta totesi, että ”ei­köhän tartuta härkää sarvista”.

 

– Ja kiinni on pidelty. Ei ehkä ollut se kaikkein romanttisin ko­sinta, mutta hyvä siitä tuli, Hannu Rajala hymyilee.

 

 

”Kosinta ei enää johda aina avioliittoon”

Kosinta kihlauksen yhteydessä on monille tärkeä hetki. Naiset usein odottavat sitä mieheltä jän­nittyneinä, ja monet miehet pa­nostavat kosintaan. Miksi kosin­ta on niin tärkeä?

 

– Voidaan sanoa, että kosin­ta on tärkeä niille, joille se on tär­keä, teologian tohtori ja rakkaus­tutkija Jason Lepojärvi sanoo.

 

– Jos avioliittoinstituutio ei ole tärkeä – kuten yhä useammalle ei ole – ei kosimisestakaan jak­sa innostua.

 

Paljon rakkautta ja parisuh­teita julkisuudessakin kommen­toinut, rakkaustohtorin epävirallisen tittelin saanut Lepojärvi on havainnut kosimiseen liitty­vää skeptisyyttä. Syynä on juuri avioliiton merkityksen haperoi­tuminen.

 

– Trendi on se, ettei kosinta useinkaan johda avioliittoon.

 

– Jotkut myös ajattelevat, että kosinta on jonkinlainen jään­ne patriarkaaliselta ajalta. Tämä kritiikki on hassua: voiko olla modernimpaa ja liberaalimpaa ajatusta, että kysyt henkilöl­tä itseltään tämän suostumusta avioliittoon.

 

– Kosinnassa nimenomaan kunnioitetaan toista oman elä­mänsä johtajana.

 

 

”Käden pyytäminen” kannattaa

Kosintaan liittyvä valmistelu ja etenkin ”käden pyytäminen” mor­siamen vanhemmilta on Jason Le­pojärven mielestä niin ikään arvo­kas ele.

 

– Kukaan ei enää tosissaan ajattele, että vanhemmat jotenkin päättäisivät asiasta. Viesti van­hemmille on kuitenkin se, että mi­nulla on puhtaat jauhot pussissa ja arvostan tulevaa puolisoani. Ha­luan kasvotusten välittää vilpittö­myyttäni ja tunnustella tulevia lä­heisiä sukulaissuhteita.

 

– Keskustelu avioliitosta mor­siamen vanhempien kanssa voi myös hälventää mahdollisia en­nakkoluuloja sulhasta kohtaan, Lepojärvi kuvailee.

 

 

Suuri kysymys

Lepojärven mielestä kosinnan yksi tärkeistä ulottuvuuksista on se, että se kertoo naiselle paljon miehestä.

 

– Kosinnassa viestitään sitä, että minä olen miettinyt tätä, olen ajatellut tätä, olen suunnitellut tä­män sinulle ja nimenomaan sinul­le. Se tuntuu naisesta hyvältä.

 

– Itse asiassa kosinnan kysy­mys avioliitosta on tärkeämpi, kuin kysymys tahtomisesta alttarilla. Alttarikysymyksessä oike­astaan juhlallisesti toistetaan se, mitä on jo aiemmin luvattu.

 

– Onhan kysymys siitä, tahdot­ko mennä kanssani naimisiin, jär­jettömän suuri kysymys, ja on sel­vää, että siihen liittyy myös arvoja ja symbolisia eleitä, kuten polvis­tuminen. Myös seuraukset ovat radikaalit, jos vastaus on myön­teinen.

 

 

Kun yllätys eheyttää

Kosinta on harvalle sataprosentti­nen yllätys. Joskus mies kuitenkin onnistuu yllättämään niin vakuut­tavasti, että hankaloitunut suhde­tilanne oikenee.

 

Maria ja Miika Savolan seurus­telu oli jo päättynyt.

 

– Olimme eronneet minun päätöksestäni suhteen etene­mättömyyden vuoksi, Maria Sa­vola kertoo.

 

Maria lähti lomailemaan Bulga­riaan. Eräänä päivänä hotellilla ko­ettiin yllätys.

 

– Hotellihuoneen oveen kopu­tettiin. Avasin oven, ja käytävällä oli Miika polvillaan kukkien ja sor­muksen kanssa.

 

Maria ihailee Miikan peräänan­tamattomuutta tilanteessa.

 

– Erittäin rohkea mies. Olipa vielä kysynyt isältänikin luvan!

 

 

Voimavara avioliittoon

Jason Lepojärven mukaan kosin­ta voi olla myönteinen psykologi­nen voimavara – yksi monista asi­oista, joista voi ammentaa voimaa avioliitoon.

 

– Kosinta on kaunis muisto it­sessään. Siihen voi aina palata ja muistuttaa itseään, miltä sillä het­kellä tuntui, Lepojärvi sanoo.

 

Hän pääsi iltapäivälehtien lööp­peihin kosimalla vaimoaan Iisaa kesken yliopistoluennon. Kosinta on katsottavissa Youtubessa.

 

– En varmaan tekisi mitään toi­sin. Meille se tapa oli juuri se oikea, Lepojärvi naurahtaa.

 

– Se mikä toimii yhdellä, ei toi­mi toisella. Kaikki riippuu tilan­teesta ja persoonallisuuksista.

 

– Kosinnan ei tarvitse olla pom­pöösi ja julkinen tapahtuma. Pi­meällä parkkipaikalla tehty kosin­ta voi olla juuri se oikea.

 

 

Anssi Tiittanen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Mies otti esiin sormuksen…”

”Opiskelimme yhdessä ratkaisukeskeistä sielunhoito­terapiaa. Opiskeluviikonloppuna ensimmäisen luennon alussa Jukka meni luokan eteen ja sanoi, että hänellä oli­si tällainen ratkaisukeskeinen tehtävä, mihin hän tarvit­sisi minun apuani.

 

Ymmälläni menin sinne eteen, ja siellä Jukka polvistui ja kosi minua reilun neljänkymmenen todistajan edes­sä. Jälkikäteen olemme vitsailleet, että olisi ainakin ollut sielunhoidollinen apu lähellä, jos olisin vastannut kieltä­västi. Mutta minä vastasinkin joo!”

 

 

Ilona ja Jukka Saarela

 

 

”Joni järjesti meille valokuvauksen Nukarinkoskella. Ai­kamme poseerattuamme aloin jo vähän ärsyyntymään. Paikka kosinnalle olisi ollut täydellinen, koska siellä seurustelummekin alkoi.

 

Kuvaaja asetteli kameraa alustalleen, ja Joni alkoi vai­kuttamaan vähän hermostuneelta. Yhtäkkiä sivusilmällä huomasin, että Joni polvistui ja kysyi, tulenko hänen vai­mokseen. Ja minä vastasin, että totta kai tulen!

 

Kaikki oli suunniteltu valmiiksi, paikka ja se hetki. Maailman romanttisinta, sanon minä!”

 

 

Milka ja Joni Suomalainen

 

 

”Olimme 1997 kalastuslaiturilla Floridassa. Kuun hei­jastuessa merenpinnasta vaihdoimme sormuksia. Täs­sä kuussa tulee täyteen 20 vuotta yhteistä avioliiton pol­kua.”

 

 

Nina ja Ville Saarikangas

 

 

”Menimme kihloihin Pohjois-Espanjassa, Urkiolassa vuorilla. Samaan aikaan soivat kirkonkellot laaksosta. Sormusten vaihdon jälkeen rukoilimme yhdessä ja pyy­simme taivaan Isän siunausta aikeillemme.”

 

 

Berit ja Sami Waris

”Olin tulossa töistä poikaystävän kotiin. Oli seurustelun vuosipäivä. Ovella odotti hermostunut mies, jonka koti kiilsi ja tuoksui puhtaalta. Markku antoi kimpun ruusu­ja, ohjasi minut istumaan nojatuoliin ja antoi valokuva-albumin meistä, jonka hän oli tehnyt itse.

 

Viimeisellä sivulla oli viivoitin, jossa on reikiä. Sil­lä oli minun nukkuessani päiväunia mitattu sormusko­koni. Markku polvistui eteeni ja otti esille sormuksen ja kysyi itkuisin silmin, vapisevalla äänellä, ’tahdotko vai­mokseni?’

 

Isältäni oli pyydetty kättä jo aiemmin, ja vanhempani tiesivät, mikä kosintapäivä tulisi olemaan. Vastasin kyllä!”

 

 

Joanna ja Markku Heikkilä