Kampustyö tarvitsee mahdollistajia – Johnny Danielsenin sydämellä ovat pohjoismaalaiset yliopistokampukset

– Taideteemaisessa kampusillassa oli mukava nähdä opiskelijoiden luovuutta. Taiteita kannattaa aina hyödyntää. 

Näin kuvaa Johnny Danielsen Jyväskylän yliopistolla vetämäänsä iltaa. 

Norjalaisella Danielsenillä on IT-alan tausta, mutta nyt hän opiskelee raamattukoulussa Trondheimissa. Koulun harjoittelujakson myötä hänelle avautui mahdollisuus tulla Jyväskylään kuudeksi viikoksi. Suomessa hän palveli Lumina Campuksen työssä Merja ja Miika Toukolan kanssa. 

Ennen opintojaan Danielsen toimi viisi vuotta lähetystyössä Malmössa, Ruotsissa. Tehtävänä oli rakentaa paikkakunnalle kampustyö paikallisen helluntaiseurakunnan yhteydessä. 

Ensimmäisen vuoden ajan työtiimiä johtivat Toukolat Fidan, Students for Christ Europen ja Jyväskylän helluntaiseurakunnan lähetteinä. Kun Toukolat palasivat Jyväskylään, he olivat mukana perustamassa Lumina Campusta. Luminan tehtävä on tavoittaa opiskelijoita yhteisöllisin keinoin.

Opiskeljayhteisötoimintaan Johnny Danielsen tutustui alun perin kotiseurakunnassaan Trondheimissa. Työn siellä olivat aloittaneet AGWM:n (Assemblies of God World Missions) lähetit Chuck ja Sally Haavik. Myöhemmin heistä tuli mentorit myös Malmön tiimille. 

– Opiskelijatyössä on aina kyse seuraavasta sukupolvesta ja edeltävän sukupolven työstä heidän eteensä. Haavikit ovat tästä hyvä esimerkki, ja se sai myös minut innostumaan. 

Danielsenin unelma on nähdä kampustyötä kaikkialla Pohjoismaissa. 

– Uskon, että kestävän kampustyön avain on vastuuta pitkäaikaisesti ja kokoaikaisesti kantavat työntekijät. Opiskelijan panos on aina lyhytaikaista. Norjassa kutsumme avainihmisiä tulisieluiksi (norjaksi ildsjel). Jos he siirtyvät muualle, kokonaisuus usein hajoaa. 

Paikallinen seurakunta on aina korvaamaton työn mahdollistaja. Tämä tapahtuu sekä rukousten että taloudellisen tuen ja käytännön avun kautta. 

Euroopassa opiskelijatyön kokonaisuutta tukee myös Students for Christ, joka on Assemblies of God -helluntailiikkeen järjestö. Se on ollut mahdollistajana esimerkiksi aktiotiimien sekä lähetys- ja pastoriharjoittelijoiden jaksoille Euroopassa. 

Halu olla mukana jossakin suuressa on syvällä jokaisessa opiskelijasukupolvessa. 

– Malmössa sain toimia mahdollistajana erään opiskelijan unelmalle. Hän visioi tapahtuman, joka kertoisi, miksi kristityt uskovat Raamatun sanomaan. Tapahtuma onnistui, ja oma roolini oli olla tukemassa. 

Johnny Danielsenin mukaan paras tapa aloittaa työtä omalla kampuksella on ottaa yhteyttä niihin, jotka työtä jo tekevät – Esimerkiksi Jyväskylään, jossa Merja Toukola toimii nykyään vapaaseurakunnan koordinaattorina. 

– On ollut ilo nähdä Luminan ja kampustyön tilannetta Suomessa. Rukoilen, että tässä luodaan hyviä esimerkkejä muillekin Pohjoismaille. 

Suomessa kirkkokuntien haaste on pari-kolmikymppisten ikäluokka. Panostus opiskelijakaupunkeihin on keskeistä. Vahvasti opiskelijan arkea koskettava toimintamalli muuttaa elämää tavalla, joka näkyy vielä työelämässäkin. 

– Opiskelijaelämä on selkeä toiminta-alue, jossa tämä ikäluokka on vielä tavoitettavissa. Tämä etu menetetään, kun siirrytään ruuhkavuosiin. 

Uudet sukupolvet etsivät näkyä seurakunnasta, joka kestää ne haasteet, joiden keskellä he ja heidän ystävänsä elävät. Majakan valot on suunnattava rohkeasti seurakunnan etuovea pidemmälle, kohti opiskelijakaupungin pimeyttä. Opiskelijat ovat evankeliumin tarpeessa, eivätkä monet ole sitä kuulleet.  

Opiskelijat ovat myös strateginen ryhmä. 

– Malmössa ryhmäämme tuli opiskelija Suomesta, Jyväskylästä. Hänestä tuli osa Malmön työn ydintä, ja edelleen hän varustautuu lisää hengelliseen työhön. 

Tästä sukupolvesta kasvavat tulevat johtajamme koko yhteiskunnassa ja seurakunnissa. 

Lisäksi täytyy muistaa lähetystyön näkökulma, sillä monille ulkomaalaisille opiskelijoille Suomi on turvallinen paikka vastaanottaa evankeliumi. 

– Haluaisin tehdä kampustyötä työkseni. En kuitenkaan tiedä, milloin tai missä. Vuoteni Malmössa olivat mahdollisia kannatusrenkaan sekä IT-alan osa-aikatyön kautta.

Keuruun IK-opistolla on järjestetty kaksi kertaa Tie, totuus ja opiskelijaelämä -viikonloppu, joka on koonnut opiskelijoita ja työntekijöitä ympäri Suomen. Syksyllä 2017 Jyväskylän helluntaiseurakunnassa, Sytyttäkää soihdut -tapahtumassa, vieraili AGWM:n yliopistotyön aluekoordinaattoreita Japanista (Chi Alpha Japan), Afrikasta, Euroopasta (Students for Christ) sekä USA:sta (Chi Alpha). Kansainvälisten verkostojen asiantuntemus kampustyön rakentamiseen on suuri lahja Suomelle. 

Suomen koulutuksia kattavampi on vuotuinen, loppukesästä järjestettävä Connect-konferenssiviikko. Norjalaiselle Danielsenille tuo viikko on ollut elämää muuttava, ja siellä hän tutustui Toukoloihin jo vuonna 2009. 

– Suosittelen sitä lämpimästi nykyisille ja tuleville yliopisto- ja ammattikorkeaopiskelijoille. Lisäksi konferenssi varustaa erityislaatuisella tavalla heidän parissaan työskenteleviä. Monien elämä on muuttunut siellä täysin. 

Seuraava konferenssi järjestetään Saksassa 23.–30. heinäkuuta. Toukolat kokoavat mukaan lähtijöitä Suomesta. 

Johnny Danielsen pistää mielellään merkille pieniä kulttuurillisia eroja ja yhtäläisyyksiä matkatessaan Pohjoismaissa. Tältäkin Suomen matkalta hänelle jäi uusia kokemuksia mietittäväksi. 

– Ylioppilaskylässä asuessa ruoka oli kyllä erinomaisen hyvää, ei ihan tavallista opiskelijaruokaa. Parasta suomalaista ruokaa on kuitenkin ollut lakkahillo. Karjalanpiirakan päälle laittaisin myös mieluiten jonkinlaista hilloa.