Jumalan valtakunta köyhyyden keskelle – Fida kehittää seurakuntien diakoniaosaamista kolmessatoista maassa

30.11.2023 | Kirsi Koski-Kujala 

Jo sadan vuoden ajan diakonia on ollut merkittävä osa helluntaiherätyksen lähetystyötä. 

– Köyhyys on tullut lähettejä vastaan kaikkialla, ja Jumalan rakkautta on osoitettu palvelemalla lähimmäisiä monin eri tavoin, kertoo Fidan diakoniatyön päällikkö Sina Urmas. 

Kansainvälinen diakoniatyö on kehittynyt paljon vuosikymmenten varrella. Se on nykyään suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa kuin aikaisemmin. Fidassa onkin aloitettu laaja, 13 köyhää maata käsittävä diakoniaohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteistyömaiden seurakuntien diakoniaosaamista. 

Ohjelman nimi Arvokkaan elämän puolesta summaa hyvin diakonian perusolemusta.  

– Nimi kuvastaa ensinnäkin sitä, että jokainen elämä on luomisesta lähtien arvokas. Kristuksen ristinkuolema korostaa tätä mittaamatonta arvoa. Toisekseen siinä on myös näkökulma puolesta puhumisen tärkeydestä. Raamattu puhuu sorrettujen puolesta erityisesti profeettojen julistuksessa. Köyhien ja sorrettujen ihmisoikeuksien edistäminen onkin yksi ohjelman tärkeistä tavoitteista, Urmas kertoo.

      Fidan diakoniatyö tavoittaa noin 20 000 ihmistä.

Sina Urmas on työskennellyt Fidassa kummilapsihankkeiden parissa jo pari vuosikymmentä. Yhteistyötahoina on ollut kymmeniä paikallisseurakuntia, jotka toimivat köyhien ja syrjittyjen parissa. Viime vuosina Urmas on tehnyt yhteistyötä erityisesti Itä-Euroopan romaniyhteisöissä. 

– Kosovossa asuessani sain nähdä ja kokea, miten tärkeää on, että paikallisseurakunta puolustaa sikäläisten romanilasten oikeutta koulunkäyntiin, sillä he ovat siinä yhteiskunnassa täysin unohdettuja. Sama tilanne vallitsee valitettavasti eri puolilla Eurooppaa, hän valottaa. 

Fidan työn ytimessä on laadukkaan koulupolun turvaaminen lapsille. Se on todettu tehokkaimmaksi tavaksi auttaa perheitä köyhyyden kierteestä. Koulutusta tuetaan muun muassa mahdollistamalla koulutarvikkeet sekä järjestämällä lapsille turvallinen paikka, jossa he saavat tukea läksyjen tekoon. Esimerkiksi Kambodžan kummilapsihankkeessa seurakunnat järjestävät päivittäin tukiopetusta.  

– Kouluissa käydään puhumassa syrjittyjen perheiden oikeuksista, ja vanhempia tuetaan vanhemmuudessa. Perhesuhteet ovat nimittäin kovilla silloin, kun eletään monenlaisten syrjäytymisestä aiheutuvien ongelmien keskellä. Diakoniaohjelman tavoitteena onkin nähdä terveempiä ja vahvempia perheitä ja yhteisöjä, jotka voivat tukea lasten kasvua. 

Jotta kaikki tämä voi tapahtua, tulee paikallisen seurakunnan olla vahva osaaja diakoniatyössä. Siksi Fida tähtää paikallisseurakuntien hallinnon ja diakoniaosaamisen tukemiseen erilaisten koulutusten kautta.  

– On myös tärkeää, että seurakunta sisäistää turvallisen toiminnan periaatteet. Olemme viime vuosina panostaneet erityisesti lasten suojelemiseen sekä työn etiikkaan, Urmas sanoo. 

Muutosta ei voi saada aikaan yksin. Fidalla ei riitä voimavaroja tai osaamista kaikkeen, ja tällöin hyödynnetään laajaa yhteistyöverkostoa maailmalla. Urmas kertoo, että yhteistyötä tehdään esimerkiksi Keeping Children Safe -järjestön kanssa, joka tarjoaa laadukkaita turvakoulutuksia. 

Diakoniatyön ytimessä onkin köyhissä yhteisöissä ja perheissä tapahtuva muutos. Ohjelmassa seurataan esimerkiksi lasten ja nuorten edistymistä koulussa ja siirtymistä työelämään, perheiden hyvinvoinnin parantumista, lasten oikeuksien edistymistä ja kirkkokumppanien valmiuksien vahvistumista.  

– Seuraamme myös seurakuntakasvua pitkällä aikavälillä. Melko suuri osa kohdeyhteisöistä on evankeliumilla vähiten saavutettujen kansojen keskuudessa, Urmas huomauttaa. 

Fidan diakoniatyö tavoittaa noin 20 000 ihmistä. He saavat avun suurimmaksi osaksi suomalaisten kummien tuella. Fidassa ollaankin todella kiitollisia suomalaisille kummeille, jotka ovat uskollisesti kannattaneet työtä jo vuosikymmenten ajan.

      Ihmisten tulee saada kokea Jumalan rakkaus.

Lähetysharjoittelu Uruguayssa pari vuosikymmentä sitten antoi Sina Urmaksen uralle uuden suunnan. 

– Vietin aikaa slummissa köyhyydessä elävien lasten parissa, ja nuo päivät muuttivat elämäni. Arvelen kokeneeni siellä aavistuksen siitä, mitä Jumala kokee katsoessaan maailmaamme. 

Kokemuksen jälkeen Urmas ei voinut enää pitää lähetystehtävän tavoitteena ainoastaan sitä, että kaikki kansat kuulevat Jeesuksesta. Hän ymmärsi, että ihmisten tulee myös kokea hänen rakkautensa ja oppia sen kautta tuntemaan hänet syvemmin. 

– Kahdenkymmenen vuoden ajan olen kiertänyt maailman köyhimmissä paikoissa. Olen saanut nähdä rakkauden, jonka Jumala on sytyttänyt paikallisiin seurakuntiin alueensa köyhiä kohtaan. 

Urmas on myös saanut olla opettamassa seurakunnille diakoniatyötä. Hänen mukaansa köyhien maiden seurakunnilla on usein kokonaisvaltainen näkemys Jumalan missiosta kuin sisäänrakennettuna. 

– Näissä maissa köyhien palvelemista ei kyseenalaisteta. Ei myöskään pohdita, tehdäänkö sitä evankeliumin julistuksen kustannuksella. Seurakunnan toimintaa ei pilkota, eikä sen osa-alueita arvoteta, kuten Suomessa saatetaan tehdä. Kaikessa toiminnassa evankeliumi on eri ulottuvuuksineen läsnä, hän iloitsee. 

Kohti diakonista seurakuntaa 

Viime vuosina helluntailiikkeen diakoniatyön kehittämiseen on kiinnitetty entistä määrätietoisempaa huomiota myös Suomessa. Uusin avaus on valtakunnallisen kehittämissuunnitelman laatiminen sekä siihen liittyvä opaskirja Hyvällä Sydämellä – kohti diakonista seurakuntaa (Aikamedia, 2023). 

Opas kokoaa yhteen diakoniatyön raamatullisia ja teologisia perusteita sekä käytännöllisiä toimintamuotoja ja pyrkii vastaamaan aikamme diakonisiin haasteisiin. Kirjan sisällön on laatinut Helluntaikirkon diakoniatyön kehittämisryhmä puheenjohtaja Seppo Kasken johdolla, ja sen on toimittanut Leevi Launonen. Oppaan teologisista linjauksista ja diakonian määritelmästä on vastannut Helluntaikirkon eettis-opillinen toimikunta.