KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 10/2016Kirjallisuus:The

”Jokainen on tutustumisen vaivan arvoinen”

Mies paikallaan. Näin kaverit luonnehtivat psykoterapeuttina työskentelevää Akseli Mäkelää. Syntyperäisen turkulaisen perheeseen kuuluvat Virpi-puoliso ja 13- ja 11-vuotiaat lapset. Vapaa-ajallaan Mäkelä toimii Turun helluntaiseurakunnan vanhimmiston puheenjohtajana. Kuva: Antti Hirviniemi

Hyvä turkulaisvitsi liittyy turkulaiseen ilmaisutapaan, jossa lähtökohtana on se, että asiat kuulostavat olevan ei-turkulaisten korvissa huonosti. Esimerkiksi: ”Miten erottaa turkulaisen ja turistin bussipysäkillä? Turisti nousee sisälle bussiin kysymään, meneekö tämä Runosmäkeen. Turkulainen huutaa ulkoa kuskille: ’Et sunkka sää mihinkään Runosmäkkeen mee?’”

Viimeksi säikähdin tänä aamuna, kun ukkonen herätti kissan ja se säikähdyksissään juoksi ovea päin ja herätti koko talonväen.

Suutun tilanteissa, joissa normaalit asiat nähdään huonoina tai käsittämättöminä. Terapeuttina työskentelen paljon masentuneiden kanssa, ja moni on kertonut kokevansa, että seurakunnassa heidän masennuksensa nähdään syntinä tai omana valintana. Se kiukuttaa.

Nolointa elämässäni on uskomaton kyky unohtaa avaimet vääriin paikkoihin. Työavaimia etsittiin viimeksi kesäloman lopussa.

Parhaat lapsuusmuistoni liittyvät isoäitiini ja muun muassa lukuhetkiin hänen kanssaan. Imin häneltä myös myönteistä asennetta hengellisiä asioita kohtaan. Kun itse jossakin vaiheessa kiinnostuin niistä enemmän, hän ruokki sitä. Hänen viisautensa oli siinä, että hän ei tuputtanut uskonasioita vaan odotti, että minulla itselläni heräsi mielenkiinto niitä kohtaan.

Ihmisen elämä on arvaamatonta, ja jokainen ihminen on tutustumisen vaivan arvoinen. Ihmisen sisäinen kokemusmaailma voi olla täysin erilainen kuin ensivaikutelma hänestä antaa olettaa. Terapeuttina haluan tukea sitä, että ihminen voi löytää itsestään sen, mitä hän ei aiemmin ole uskaltanut nähdä tai myöntää olemassaolevaksi. Jos Jumala näki, mitä ihminen on, ja silti lähetti oman Poikansa pelastamaan hänet, ihminen voi itsekin rohkeasti katsoa omaa elämäänsä.

Parhaimmillaan seurakunta on yhteisö, joka auttaa ihmistä Jumalan ja oman itsensä löytämisessä. Tälle ajalle on tyypillistä, että pitkäjänteisyyttä vaativat asiat koetaan vaikeiksi, ja se heijastuu myös seurakuntaelämään. Esimerkiksi Turun kokoisessa kaupungissa monet käyvät eri seurakunnissa mutta eivät jää minnekään olemaan. Pidän tällaista tilannetta sekä hengellisen että henkisen kasvun esteenä.

Raamatussa kuvataan ihmisen elämän koko kirjo.

Jeesus on elämän antaja. Ei vain iankaikkisen elämän, vaan hän antaa mielekkyyden, perustan ja värit myös tähän päivään.

Heikki Salmela