Jaakko Sahimaa – Kainuun matkasaarnaaja ja herkkä taiteilija
Kirjailija Jaakko Sahimaa oli oman tiensä kulkija – vaatimaton ja herkkä. Rikas mielikuvitus ja henkilökohtaiset kokemukset tekivät hänestä kirjailijan.
Sahimaan poika Pekka Sahimaa muistelee isänsä kirjoitusvuosia:
– Kun olimme pieniä, isä kirjoitti yleensä aikaisin aamulla ja sitten toiseen otteeseen sillä aikaa, kun olimme koulussa. Hän kirjoitti lyijykynällä ensimmäisen vedoksen ja kirjoituskoneella seuraavan. Leikkaa ja liimaa -menetelmä oli ahkerassa käytössä.
– Isä kertoi meille lapsille tarinoita. Erityisesti eläinjutut olivat suosiossa; punasilmäisen Heikki Henterin seikkailut kalojen maailmassa, Ville Velikullan mustavalkoiset lennot Kainuun metsissä ja Rannarin ketun kutkuttavat kepposet tulivat tutuiksi jo ennen kuin niitä oli edes paperilla – saati sitten julkaistu. Isä oli joskus omissa maailmoissaan ja virnuili hyväntahtoisesti. Siitä näki, että mielikuvitus oli synnyttämässä jotain uutta juttua.
Elämän kolme peruspilaria
Jaakko Sahimaan elämässä Jumala, luonto ja perhe olivat peruspilarit. Sahimaa oli saanut lapsuudessaan vaikutteita körttiläisyydestä. Helluntailaisuus toi oman värinsä ja tuoksunsa kristillisyyteen. Välillä mies veisasi körttivirttä ”Oi Herra jos mä matkamies maan” ja hetken kuluttua helluntailaista laulua ”Jumalan virrat nyt kuohuu”.
Sahimaan usko Jumalaan oli kokonaisvaltaista ja näkyi ajasta ja paikasta riippumatta kaikessa.
– Luonto oli isän olopaikka, jossa Jumalan temppeli oli läsnä kaikkialla ja Luojaa saattoi ylistää niin kalastus-, metsästys- kuin marjaretkilläkin, Pekka Sahimaa muistelee.
– Lisäksi isä oli läsnä perheessä. Se oli hänen seurakuntansa, jota hän Esteri-vaimonsa kanssa paimensi ja jolle hän esimerkillään antoi suuntaviivat elämään.
– Isä jäädytti luistinradan, otti hiihtoaikoja ja vei metsäretkille Kiantajärven rannoille. Mutta ennen kaikkea hän tartutti uskon Jumalaan.
Pihlajapuun kukinnoissa nuoruuden päivät
Sahimaan viimeisiä kirjallisia tuotoksia 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella olivat Pihlajapuu-kirjat, joissa hän käsitteli sota-aikaa ja sen jälkeistä jälleenrakentamisen vaihetta Suomessa. Kirjat olivat Sahimaan nuoruuden parhaiden päivien kuvausta.
Jaakko Sahimaa tuli uskoon nuorena miehenä, ja hänen elämänsä muuttui täysin.
– Isäni polvistui pöllipinon ääressä ja lupasi elämänsä Jumalalle. Heti uskoontulonsa jälkeen hän alkoi pitää kotipitäjässään Keiteleellä seuroja ja lapsille pyhäkoulua.
Jumalan aikataulun mukaan Jaakko Sahimaa vei evankeliumin valoa myös Kainuun sähköttömiin tupiin.
– Ihmiset löysivät Pelastajansa, jota isä yhdessä saarnaajatovereidensa kanssa esitteli sydämensä pohjasta. Näitä nuoria Jumalan sankareita liikkui eri puolilla Suomea julistaen sanomaa Jumalan valtakunnasta.
Jaakko Sahimaan henkilökuva muistuttaa meitä syksyn putoavia lehtiä katselevia. Ennen kuolemaansa kirjailija totesi: ”Sytyttäkää minun hautajaisissani kaksi kynttilää. Toinen sen muistoksi, että huono mies on lähtenyt, ja toinen sen toteamiseksi, ettei parempaakaan tule tilalle.”
Vaikka pihlajapuun lehdet ovat varisseet pois, ne puhkeavat jälleen päivän valjetessa.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...