Hyvä sanoitus on aito, samaistuttava ja ”sopivasti soljuva”

Hengellisen laulun sanoittamisessa tulisi pyrkiä samaistumiskohteiden löytämiseen. - Jos teksti koskettaa itseä, se todennäköisesti koskettaa muitakin, lauluntekijä Petrus Ahonen ohjeistaa. Kuva: Elina Rautio
Hengellisen laulun sanoittamisessa tulisi pyrkiä samaistumiskohteiden löytämiseen. - Jos teksti koskettaa itseä, se todennäköisesti koskettaa muitakin, lauluntekijä Petrus Ahonen ohjeistaa. Kuva: Elina Rautio
Elina Salminen
Elina Salminen
Hyvä hengellinen laulu sopii laulajansa suuhun.” Runoilija Elina Salmisen määritelmä kiteyttää Ristin Voiton haastattelemien asiantuntijoiden näkemykset toimivasta sanoituksesta. Loppusointujen ja hengellisten korulauseiden sijaan sanoittajat arvostavat ennen kaikkea aitoutta ja luontevuutta.

– Rehellisyys on ydintä. Hyvä hengellisen laulun teksti on sellainen, johon ihminen voi samaistua, muusikko ja lauluntekijä Petrus Ahonen summaa.

Petrus Ahonen
Petrus Ahonen
– Sanoituksen pitää soljua sopivasti. Kun tarina kantaa, riimeillä ei ole niin paljoa väliä, laulaja-lauluntekijä ja pastori Heimo Enbuska lisää.

Monipuolisuutta tarvitaan

Ihmisläheisistä teksteistään tunnettu Enbuska kertoo kuitenkin pyrkivänsä käyttämään riimejä, koska ne rytmittävät melodiaa. Hyvään sanoitukseen hän liittää myös sen, että se on hyvää suomea.

– Ei välttämättä kirjakieltä mutta sellaista, ettei ole väkisin riimitetty vastoin kielioppisääntöjä. Kärsin, jos huomaan, että lauluntekijä puhuu ensin itsestään ja sitten muuttaakin tekstin passiiviin, jotta se sopisi riimitykseen.

Heimo Enbuska
Heimo Enbuska
Useita ylistyslauluja kirjoittanut Petrus Ahonen sanoo puolestaan, ettei lähesty laulun sanoja kovinkaan teoreettisesti.

– Nojaudun henkilökohtaisiin mieltymyksiini: mikä omaan korvaan kuulostaa sävelen ja sanoituksen puolesta hyvältä.

Ahonen haluaisikin pitää hengellisen laulun muodot ja sisällöt mahdollisimman monipuolisina.

– En rajaisi hengellisen laulun tekstiä kovinkaan vahvasti. Mikä ylipäätään tekee laulusta hengellisen? Sekö, että siinä mainitaan Jumala? Onneksi meillä on Raamatussa Psalmit, joissa on kaikenlaista, aika rankkojakin juttuja, hän pohtii.

Käyttötarkoitus ratkaisee

Yksi hyvän tekstin määritelmä onkin se, että se sopii kohderyhmälleen. Muun muassa Hanna-Maria Heleniuksen ja Piritta Poutalan sävellyksiä sanoittanut Elina Salminen muistuttaa, että tekstiä kirjoittaessa tulisi miettiä, kuka laulua laulaa.

– Yhteislaulun tekstin pitäisi olla tarpeeksi yleispätevä, jotta siihen voi moni samaistua. Esittävät laulut ovat sitten eri juttu: niissä voi puhua henkilökohtaisemmallakin tasolla.

Käyttötarkoitusta pitävät tärkeänä myös Heimo Enbuska ja Petrus Ahonen.

– Jos on tarkoitus evankelioida, silloin pyritään maalaamaan mahdollisimman oikeanlainen kuva Jumalan luonteesta. Jos taas on tarkoitus tehdä seurakunnassa yhdessä laulettava ylistyslaulu, on tärkeää, että teksti toimii rukouksen, kiitoksen ja ylistyksen ilmauksena, Ahonen summaa.

– Sanoituksia tulisi tehdä erilaisille ja erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille – myös niille, jotka eivät vielä ylistä Jumalaa. Meillä on ikuisuus aikaa laulaa Jumalalle mutta vain nämä muutamat vuodet aikaa tehdä Jeesus tunnetuksi, Enbuska haastaa.

Pois kliseistä

Elina Salminen kertoo olevansa ”allerginen” erityisesti käännöskappaleista löytyvälle hengelliselle slangille. Hän uskoo, että kaikki hengelliset asiat voidaan selittää ihan tavallisella suomen yleiskielellä.

Heimo Enbuska huomauttaa puolestaan, ettei hengellisenkään laulun tarvitse kertoa kaikkea ”Eedenin paratiisista Ilmestyskirjaan”.

– Ihastun, kun huomaan, että jollekin on avautunut Jumalan sanasta jokin salaisuus ja hän kykenee pukemaan sen ylistyslauluun. Sanoittajan on myös hyvä kunnioittaa kuulijaa siten, ettei hän väännä liikaa rautalangasta.

Toisaalta Enbuska kaipaisi nykyistä rohkeampia julistavia lauluja, joissa uskallettaisiin puhua Jeesuksesta ilman kielikuvia ”pilvien takana häämöttävästä arvoituksesta”. Rohkeutta Enbuska toivoisi myös hengellisten laulujen suomentajille.

– Suomentajan tulisi uskaltaa käyttää luovuutta. Käännöksessä ei tarvitse olla uskollinen laulun sanoille vaan sanomalle. Vaatii kuitenkin uskallusta välittää tarina toisin sanoin.

Suomentaminen on haasteellista

Heimo Enbuskalla, kuten muillakin haastateltavilla, on itselläänkin kokemusta laulujen kääntämisestä. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että suomentaminen on haastava taitolaji – varsinkin, kun suomen kielen sanoissa on esimerkiksi englantiin verrattuna huomattavasti enemmän tavuja.

– Hyvä suomennos on sellainen, josta ei arvaa, että se on suomennos. Siihen on kuitenkin vaikea päästä, Petrus Ahonen toteaa.

– Esimerkiksi Ruotsissa on tosi hyviä lauluja, mutta en ole vielä keksinyt mihinkään niin hyvää käännöstä, että laulaisin sitä mieluummin suomeksi, Enbuska tunnustaa.

Ylipäätään sanoittajat toivovat suomalaisten aktivoituvan omankielisten, uusien laulujen kirjoittamisessa – vanhoja aarteita unohtamatta.

– Hyviä ja huonoja tekstejä löytyy niin vanhoista kuin uusistakin kappaleista, Salminen kiteyttää.

Vastakkainasettelu pois

Salminen mainitsee Hengellisen laulukirjan lauluista muutamia helmiä, kuten ”Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee” tai ”Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä”.

– Ne ovat lauseita, joihin on helppo yhtyä. Toisaalta uudemman ylistyslaulun sanat ”Olet pyhä, pyhä. Niin ainutlaatuinen” ovat aika minimalistiset – mutta toimivat hyvin ylistyshetkessä. Tekstin toimivuus riippuu laulun käyttötarkoituksesta.

Salminen näkeekin, että ylistyslaulujen ja vanhojen hengellisten laulujen välille luodaan usein turhaa vastakkaisasettelua.

– Kaikki muuttuu, myös perinteinen yhteislaulukulttuuri. Rikkaita ja köyhiä sanoituksia on ollut aina ja tulee vastaisuudessakin olemaan niin kauan kuin ihminen ylipäänsä kirjoittaa.

Myös Heimo Enbuska ja Petrus Ahonen toivoisivat, että uusiin ja vanhoihin sekä ”ylistäviin” ja ”esittäviin” lauluihin liittyvät arvottavat stereotypiat unohdettaisiin.

– Hyvä ja huono ovat subjektiivisia asioita. Se, onko laulu uusi vai vanha, ei välttämättä kerro mitään siitä, miten hyvin se koskettaa nykyihmistä tai vie häntä lähemmäs Jumalaa, Ahonen sanoo.

Lisää armollisuutta!

Petrus Ahonen toivoisi myös, että uusien laulujen kirjoittajia ja suomentajia kohtaan oltaisiin armollisia. Esimerkiksi joissakin ylistyslauluissa käytettävää toistoa on kritisoitu paljon, vaikka sitä on kautta historian käytetty tehokeinona.

– Itseäni on joskus ärsyttänyt, että sanan sisältö muuttuu, kun lyhyt tavu lauletaan pitkänä. Nykyään pyrin kuitenkin siihen, etten anna sen viedä huomiota pois itse asiasta.

Kritisoitavaa löytyy aina, eikä ole mahdollista laulaa vain virheettömiä lauluja.

– Tiedän, että jotkut nuoret eivät uskalla kritiikin vuoksi edes tehdä biisejä. Rima ei saisi olla liian korkealla.


Elina Rautio


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja