”Hyvä lastenlaulu kuplii”

Heli Ahvenainen-Saaristo säestää hengellisen musiikin huippusolisteja. Vastaviritetty flyygeli on suuri nautinto.Yksi Heli Ahvenainen-Saariston viime vuosien sydämen projekteista on ollut ruandalaislasten opettaminen. Pianisti on muun muassa järjestänyt hyväntekeväisyyskonsertteja tukeakseen pieniä muusikoita köyhissä oloissa.

Sibeliuksen teoksista eniten pidän viulukonsertosta, koska siinä on mahtavaa orkestrointia, viulun huikeaa laulua ja leikkiä, herkkyyttä ja mahtavuutta. Teemoja kehitellään mestarillisesti, sointumaailma on herkullisen värikäs ja kokonaismuoto hienosti punottu. Ja jotenkin ihmeellisesti siinä soi suomalainen sielunmaisema. Kyllä Sibeliuksen tuotannosta mahtuu muitakin teoksia toivelistalle.

Isoin ero pystypianon ja flyygelin välillä on yleensä soinnillisissa ominaisuuksissa. Hyvällä flyygelillä on mahdollisuus saada sointiin laajaa skaalaa ja rikasta värimaailmaa – ikään kuin koko orkesteri pääsee soimaan paremmin. On se kyllä nautinto, kun pääsee soittamaan juuri viritetyllä laadukkaalla flyygelillä.

Aikanaan minut sai innostumaan pianonsoitosta varmaan se, että meillä kotona oli piano ja aloin kokeilla sillä soittamista. Vanhempien kannustuksella oli myös iso merkitys. Aloitin pianotunneilla käynnin 5-vuotiaana. Minua miellytti piano harmoniasoittimena, eli sointumaailma kiehtoi. Pääsin varhain musisoimaan toisten soittajien ja laulajien kanssa ja se oli innostavaa. Säestelin seurakunnassa jo pienenä tyttönä. Oma soittajaidentiteettini onkin enemmän joukkuepelaaja kuin solisti.

Hengellisen musiikin laulajista säestän mielelläni sellaisia laulajia, jotka ovat löytäneet oman musiikillisen linjansa ja kutsumuksensa. Musiikkia tehdään taidolla ja sydämen palolla. Jos laulaja on sanomansa takana inspiroituneesti ja uskottavasti, laulut saavuttavat varmemmin kuulijansa. Kipinää tarvitaan! Eri genreet ja musiikin tyylit ovat iso rikkaus hengellisessä musiikissa. On ollut ilo tehdä yhteistyötä niin erilaisten laulajien kanssa.

Hyvä lastenlaulu koostuu lasten maailmaan luontevasti istuvasta tekstistä, joka sisältää pieniä tai isoja oivalluksia, sekä tarttuvasta, tekstiä hyvin esille tuovasta melodiasta. Laulu ”kuplii” sopivasti – ja kyllä usein ilo pilkahtaa jostain kulmasta.

Kun kaipaan piristystä, ostan tai poimin kukkia. Esimerkiksi kun kuopus aloitti aikanaan koulun ja palasin tyhjään kotiin hieman haikeana, keräsin lohdutukseksi kimpun iloisen keltaisia auringonkukkia. Värit merkitsevät minulle paljon. Kukat puhuvat minulle myös Jumalan huolenpidosta ja rakkaudesta. Kuinka paljon enemmän hän pitää meistä huolta...

Ahdistun, kun konsertti on juuri alkamassa eikä nuotteja ei ole vielä laitettu ohjelman mukaiseen järjestykseen, joitakin nuotteja vielä puuttuu ja tukkakin on vielä kampaamatta. Viime hetken säätäminen tai hässäkkäfiilis eivät tunnu kivalta ennen soittamaan menemistä.

En ikinä unohda sitä, kun menin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran opettamaan Ruandaan Kigalin musiikkikouluun. Jumalan johdatus sisältää välillä aikamoisia yllätyksiä. Ihmettelen edelleen, miten tämä on mahdollista, ja olen kiitollinen tästä avautuneesta mahdollisuudesta olla mukana auttamassa musiikin kautta ruandalaisia lapsia ja nuoria.

Paras lapsuusmuistoni on ihanan rakastava perhe, lämpö, ilo ja turvallisuus. Muistoissa ovat monet yhteiset kivat retket ja ihan tavallisen mukavat arjen hetket. Sain reppuuni hyviä eväitä.

En toivo lapsistani ammattimuusikoita, koska on tärkeää, että he löytävät aivan itse oman alansa – sellaisen ammatin, joka on heille sopiva. Jos se sitten sattuisi olemaan musiikin ala, niin mikäpä siinäkään.

Kun katson peiliin, näen keski-ikäisen, usein aika vauhdikkaan hahmon, joka voisi vaikka vähän useamminkin katsoa peiliin. Jos en juuri ole nyt singahtamassa jonnekin, niin usein ainakin päässä pyörivät jo erilaiset suunnitelmat ja projektit.

Jeesus on elämäni turva, rakas Vapahtajani. Hänessä on toivoni ja tulevaisuuteni. Hän on todellinen laulun ja soiton aihe. Olen niin kiitollinen, että olen saanut tutustua häneen jo lapsuudesta asti.

Järvenpäässä parasta ovat järvimaisemat. Tuusulanjärvi näkyy kotimme ikkunasta. Ihailen veden välkettä ja aaltojen elävää rytmiikkaa ja erilaisia luonnon sävyjä. Ihmiselle tekee välillä hyvää katsoa kauas, tähyillä vaikka järven ulapalle. Elämässä riittää opettelemista: katsoa kauas, mutta myös nähdä lähelle.