"Herätyksessä suhde Jumalaan rakennetaan uudelleen"

Anssi Tiittanen 

 

[25.5.2023] Pastori Rauno Kokkola kuvailee herätyskokemuksia silmiä avaaviksi ja Jumalan rakkauden täyttämiksi. 

– Tunsin olevani Jumalan hyväksymä. Pyhä Henki ei tullut moittimaan tai syyttämään. Hänen rakkautensa suuruus sulatti minut. 

Ensimmäisen herätyskokemuksensa Kokkola kertoo saaneensa vuonna 1971 Yhdysvalloissa Kathryn Kuhlmanin tilaisuudessa.  

Jo tilaisuuden alussa tapahtui se, mikä yhdistää monia herätyksen joskus kokeneita: Kokkola alkoi itkeä penkissä ennen kuin tilaisuus ehti edes alkaa. 

– Pyhä Henki halusi murtaa minua. 

Nuorella Kokkolalla oli vahvoja varauksia ja ennakkokäsityksiä siitä, mihin hän oli saapunut. 

– Kritiikki ja arvostelu riisuttiin siinä minulta pois. 

 

Kokemus herätyksestä ja uudistumisesta ei jättänyt Kokkolaa (kuvassa mukana puoliso Hanna-Liisa Kokkola) rauhaan. Myöhemmin hän vieraili herätyskeskuksissa myös Torontossa ja Pensacolassa. 

Kokemus olivat samansuuntaisia. Tapahtumat olivat silmiä avaavia: tuli selväksi oma pienuus ja syntisyys, mutta myös Jumalan suuruus ja rakkaus. 

Juuri tämä tuntuu Kokkolan mukaan yhdistävän herätyksiä.  

– Niissä koetaan Jumalan suuri rakkaus syntisiä kohtaan, huolimatta menneisyydestämme. Siinä rakennetaan uudelleen suhde Taivaalliseen Isään, ja se on aina upeaa. 

 

Pastori Niilo Närhi piti Yhdysvalloissa Asburyn yliopistossa talvella koettua herätystä (RV 11/23) sellaisena, jona herätyksiä on totuttu pitämään. 

– Ensin on hyvin tavallinen tilanne kappelissa, johon yhtäkkiä Jumalan pyhyys laskeutuu. Sata nuorta hakeutuu alttarille tekemään parannusta. Koetaan puhdistautuminen, mistä alkaa ilo ja riemu, mikä on myös herätyksen tunnusmerkki.  

Närhi vertaa tilannetta helluntaihin.  

– Silloinkin opetuslapsia kehotettiin odottamaan. Ja kun he olivat odottaneet, Pyhä Henki tuli heidän päälleen.  

Närhin mukaan herätyksiin liittyy lähes aina ennakoimattomuus.

 

– Ihmiset tulevat yllätetyiksi. Todellisia herätyksiä ei pysty suunnittelemaan tai masinoimaan. 

Niilo Närhi ja Rauno Kokkola puhuivat herätyksistä RV Podcastin maaliskuussa julkaistussa jaksossa ”Asburyn jälkeen – mitä paikallisista herätyksistä jää käteen?”.

 

Katso tai kuuntele jakso tai .

 

 

Jos on itse saanut kokea uudistumista ja Jumalan kosketusta, kokemuksen välittäminen eteenpäin koetaan usein hankalaksi. 

– Nuorena tuli kommunikoitua herätystä ulos aikamoisella tunteen palolla. Jo ulkoinen habitus saattaa synnyttää vastenmielisyyttä asiaa kohtaan, Niilo Närhi naurahtaa. 

– Toisaalta joskus, jos on haastanut ihmisiä evankelioimaan, rukoilemaan tai etsimään Jumalaa, se on aiheuttanut vastustusta, koska pelätään mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Sellaistakin on koettu. 

Rauno Kokkolan mukaan herätyksen kanavoiminen on vaikeaa. 

– Ihmisiä ei voi haastaa kokemaan jotain, mitä itse olet kokenut. Se on mahdotonta. Voit ainoastaan haastaa ihmisiä etsimään Jumalaa. 

– Kun ihminen kohtaa Jumalan, elämä muuttuu. Muutoin mennään helposti samaa latua kaiken aikaa. Me kaipaamme kipeästi Pyhän Hengen yliluonnollista läsnäoloa, joka on aina myös kokemus. 

– Meitäkin syytettiin kokemuskristillisyydestä. En kuitenkaan halua elää sellaista elämää, jossa vain tiedän asioita, mutta en koe mitään. Haluan täysvaltaisen Jumalan kohtaamisen. Se ei ole mikään viileä juttu. Kun kohtaan Jumalan, jotain tapahtuu minussa. 

– Sisäisen janon välittäminen on tärkeintä. Jos toisessa syttyy jano Jumalan kohtaamiseen, sitten alkaa tapahtua. 

 

Herätyskristillinen kenttä tuntuu olevan jännitteinen nimenomaan suhteessa herätyksiin. Miksi herätykset jakavat ihmisiä niin paljon? 

Niilo Närhi toteaa, että myös hyvin ilmeisten herätysten aikana, kuten saarnaaja Niilo Yli-Vainion toiminnassa koetussa herätyksessä, tilanne ärsytti monia. 

– Moni olisi halunnut, että asiat olisivat niin kuin ennenkin. Ehkä mukana oli myös ripaus kateutta, että minä en nyt ole se ihminen, jonka kautta näitä asioita tapahtuu. 

Rauno Kokkolan mukaan kipukohdaksi voi muodostua se, että herätys aina haastaa uskovia muutokseen. 

– Ja mehän emme halua muuttua. Toivomme, että Jumala ei koskisi siviilielämäämme tai elämäntapaamme. Jumalan kohtaaminen haastaa meitä muutokseen, ja kapinoimme sitä vastaan viimeiseen asti. 

 

Närhi ja Kokkola toivovat, että Suomeen voisi tulla voimakas herätys. 

– Huutoni jo pidemmän aikaa on ollut se, että Jumala, anna takaisin ihmeet ja tunnusteot. Ja nimenomaan seurakunnan elämässä, ei niin, että joku tuo ne jostain kaukaa tänne, Närhi sanoo. 

– Toivon myös, että palaa takaisin hätä ja polte sieluista, halu siihen, että ihmisiä pelastuu. Ja tähän kytkettynä armolahjojen toiminta seurakunnan tavallisessa elämässä. 

Kokkolan mukaan ytimessä on halu kuulla Pyhän Hengen ääni. 

– Mitä voisikaan tapahtua arjessamme, jos seurakuntana kuulisimme Jumalan puheen ja tekisimme sen mukaan, mitä Henki sanoo meille. Tämän haluaisin nähdä: olemme lähellä Jumalaa, etsimme Jumalaa, luemme Raamattua. Olisi kumma, jos Jumala ei ilmestyisi. 

 

Juttu on toimitettu lyhennelmä RV Podcastin jaksosta Asburyn jälkeen, joka on kuunneltavissa ja katsottavissa ja .