KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 34/2016Sateet

Ex-Criminal Day tänä viikonloppuna Turussa – Late Johansson: "Jengipomonakin luin putkassa Raamattua"

Kesän 2020 alkupuolella Lauri ”Late” Johansson oli juuri päässyt eroon jalkapannasta, jolla hänen käyttäytymistään oli seurattu toukokuun 2020 loppuun asti jatkuneen valvotun koevapauden aikana. Kuukaudet Valkeakoskelle perustetussa kodissa olivat sujuneet hyvin.

Ennen Laten muuttoa Pirkanmaalle mediassa taitettiin peistä siitä, miten henkirikoksiin syyllistyneeseen mieheen tulisi suhtautua. Pitäisikö häntä pelätä ja uskaltaisiko lapsia päästää enää keskenään ulos? Late on tottunut siihen, että hänestä puhutaan julkisuudessa, ja onhan hän aikoinaan siihen itsekin hakeutunut. Mies vakuuttaa, että häntä ei kenenkään tarvitse enää pelätä.

Kielteistä palautetta ei ole tullut ainakaan kasvotusten, hän toteaa tyytyväisenä.

Kivikova jengipomo

Miten pyhäkoulua käyneestä, uskovan äidin pojasta tuli kovanaama ja rikollisjärjestö Natural Born Killersin perustaja?

– Elin varhaislapsuuteni juoppohullun, väkivaltaisen isän varjossa. Opin hoitamaan asiat lyömällä. Kun äiti myöhemmin kävi töissä yksinhuoltajana, minä lintsailin ja pyörin linnakundien kanssa. Ensimmäinen vankilatuomio tuli 16-vuotiaana väkivaltaisuudesta, Late kertaa.

Kiven sisällä hänestä kouliutui ammattirikollinen.

– Tein huumekauppaa, summat kasvoivat ja peli koveni. Lopulta sorruin henkirikoksiin. Kaikki eivät olleet valmiita tappamaan, mutta minä olin.

Natural Born Killers perustettiin elokuussa 1999. Vuoden 2000 alussa Late otettiin kiinni ja hän joutui vuodeksi vankilaan. Vapaus koitti tammikuussa 2001, mutta jo lokakuussa vankilan ovi sulkeutui jälleen miehen takana. Elinkautinen tuomio tuli jengikaverin ampumisesta.

– Ehdin leikkiä suurta päällikköä noin vuoden päivät, mutta oikeasti olin täysi pelle ja narkkari, Late miettii.

Hän tiesi, että äiti rukoilee hänen puolestaan jatkuvasti. Itsekin hän uskoi Jumalaan, omalla tavallaan.

– Jengipomonakin luin putkassa Raamattua ja rukoilin. Yritin käydä kauppaa Jumalan kanssa, mutta eihän se onnistunut.

Mikä ikämiestä kuljettaa?

Jumalaan liittyvät asiat alkoivat askarruttaa Latea Riihimäen vankilassa. Hän jutteli pastorin kanssa, kävi raamattupiirissä ja mietti vankilassa käyneiden uskovien puheita Jeesuksesta.

Heinäkuussa 2007 Late istui penkissä kuuntelemassa vankilalähetti Antti Sainiota. Ikämies kertoi täyttävänsä sinä päivänä 80 vuotta. Late ihmetteli, mikä oli saanut Sainion käymään vankilassa vuosikymmenien ajan kertomassa tuomituille rikollisille Jeesuksesta. Hänen puheissaan täytyi olla perää.

Murtuminen oli lähellä raamattupiirissä pariinkin otteeseen. Murhamies oli tullut synnintuntoon. Marraskuun 28. päivän iltana 2007 aito sielunhätä pudotti hänet sellissä polvilleen anomaan apua Jeesukselta.

– Tunsin, miten lämmin sähkövirta meni päälaelta varpaisiin asti. Olo keveni. Kiittelin ja itkin.

Vartija oli ihmeissään, kun Late kertoi aamulla innoissaan uskoontulostaan.

– Ylilyöntejäkin siinä hötäkässä tuli, kun soitin lehdistölle ja muuallekin. Otin myös yhteyttä poliisiin ja tunnustin osuuteni kahteen henkirikokseen, jotka olivat jääneet selvittämättä.

Huomio nolottaa

Jo vuosien ajan Late on kulkenut eri puolilla kertomassa sanomaa Jeesuksesta. Ylenmääräinen huomio tuntuu nykyään lähinnä kiusalliselta.

– Minua nolottaa aina, kun joku juontaa tilaisuutta ja hehkuttaa, että nyt tulee puhumaan Lauri ”Late” Johansson, ja sitten ihmiset taputtavat. Ei minua pidä nostaa jalustalle, enhän minä ole tehnyt mitään erikoista, vaan Jeesus on minut pelastanut. Sanon aina, että taputtakaa Herralle eikä tällaiselle viheliäiselle, entiselle konnalle.

Jengipomon ja huumekauppiaan elämästä Late toteaa, ettei siinä ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa.

– Huumeet pilaavat sekä oman että monien muiden elämän. Jokainen narkkari on entinen kokeilija, ja jokaisen narkkarimiehen sisällä on pikkupoika, joka kaipaa naisen syliä, äidin tai vaimon.

Todellisia sankareita ovat Laten nykykatsannon mukaan ne, jotka pitävät perheestään huolen, noudattavat lakia ja maksavat veronsa. Taloyhtiön lenkkisaunassa hän jutteli itseään iäkkäämmän miehen kanssa.

– Mies kertoi työskennelleensä 40 vuotta paperitehtaalla. Itse en pystyisi samaan. Nostan todella hattua tällaisille todellisille arjen sankareille.

Alkoholista se alkoi

Uutiset Laten uskoontulosta osuivat aikoinaan myös pääkaupunkiseudulla asuvan Ali Niemelän silmiin. Hänenkin elämänvaiheistaan löytyy huumeita ja vankilatuomioita.

– Kiinnostuin ottamaan yhteyttä Lateen, koska meillä on samanlainen tausta. Olemme tunteneet toisemme siitä saakka, Ali kertoo.

Hänen elämänsä kääntyi huonoon suuntaan nuorena armeijan iltalomilla. Alkoholi alkoi maistua liiankin hyvin. Myöhemmin Ali valmistui lukkosepäksi. Hän hoiti työnsä mallikkaasti, mutta kun rahaa tuli, se meni viinaan. Viikonloput kuluivat juhliessa, ja väkivaltainenkin hän oli jo silloin.

Sitten kuvioihin tuli amfetamiini.

– Se kolahti kertaheitolla enkä päässyt siitä irti.

Ali sekaantui myös rikoksiin. Hän irtisanoutui lopulta työstään, jotta työnantajan maine ei tahriintuisi hänen vuokseen. Avioliitto ja lasten syntyminen irrottivat miehen joksikin aikaa alamaailman syövereistä, mutta sitten tuli ero ja hän menetti kaiken.

– Olin elänyt valheellista elämää ja tiesin, että jonain päivänä kulissit kaatuisivat. Kun se tapahtui, tunsin lähinnä helpotusta. Kaverit odottivat minua piripussien kanssa ja toivottivat tervetulleeksi joukkoon. Sinne vielä kelpasin.

Kohtaaminen kesäyössä

Elämä oli raskasta ja epätoivoista. Ali tunsi, miten pimeyden voimat hyökkäsivät kimppuun, kun hän käveli ulkona eräänä yönä kesällä 2002. Nuoretparit halasivat toisiaan. Ali ajatteli, ettei hän saisi enää kokea rakkautta elämässään.

– Näin outoja ja kummallisia asioita enkä tiedä vieläkään, olivatko ne todellisia vai eivät. Lysähdin maahan. Kun heräsin, Jeesus oli vieressäni ja sanoi: ”Nouse ylös, minä annan sinulle voimaa.”

Ali oli rukoillut Jumalaa aikaisemminkin avuksi. Kohtaaminen Jeesuksen kanssa kesäyössä ei unohdu koskaan.

– Hän tuli synkimpään hetkeen, jolloin halusin vain kuolla pois. Armon kokeminen oli jotain täysin radikaalia ja konkreettista.

Ketään ei ollut rinnalla, kun Ali pyrki eteenpäin orastavassa uskossaan. Hän luki Raamattua ja rukoili.

Huumeita kului edelleen. Tuli vankilatuomioita ja mielisairaalajaksoja, mutta kaikkialla Ali kertoi ihmisille Jeesuksesta ja tarjosi apua. Katumaailmassa Ali joutui erilaisuutensa vuoksi välillä hengenvaarallisiin tilanteisiin. Vähitellen hän kuitenkin pääsi selville vesille.

– Jeesus on parantanut ja pehmentänyt minua rakkaudellaan. Olin aikaisemmin hyvin aggressiivinen, kova ja arvaamaton, Ali sanoo.

Rakkautta etsinyt mies löysi rinnalleen Kirsin. Yhdessä on menty eteenpäin uskon tiellä ja elämässä muutenkin. Välit lapsiin on saatu kuntoon.

Ali työskentelee nykyään vantaalaisen Hakunilan Kotikirkon evankelistana. Myös perustamansa Citymission kanssa hän vie eteenpäin ilosanomaa Jeesuksesta.

– Jeesus on minulle psalmin 23 hyvä paimen. Hän pitää minusta huolen.

Sirpa Juvonen

Julkaistu Hyvä Sanoma -lehdessä kesäkuussa 2020.