Evankelistakodin Mervi Suominen: "Rukous on avain kaikkeen"

Mies pysähtyy lähikaupan kahvihyllyn eteen ja miettii vievänsä mennessään pari pakettia Juhla Mokkaa Vilppulan Evankelistakodille, kun lempeä, hiljainen Pyhän Hengen ääni hänen mielessään kehottaa: 

– Vie koko hyllyllinen. 

Sama ääni kehottaa ystävyksiä Oulusta ajamaan 433 kilometrin matkan Vilppulaan laittamaan Evankelistakodin pihapiirissä toimiva kirpputori kuntoon. Joku puolestaan tuo käsitöitä,

toinen tarjoutuu ruoanlaittoavuksi, kolmas siivoamaan. 

– Tämä on rukouksen talo, jossa saamme toisinaan ihmetellä, miten konkreettisesti Jumala pitää huolta. Avun tarjoajien, lahjoittajien ja esirukoilijoiden panos on korvaamaton, Evankelistakodin johtaja Mervi Suominen iloitsee. 

Evankelistakoti on helluntaiherätyksen loma- ja virkistyspaikka Mänttä-Vilppulassa Ajosjärven rannalla. Se perustettiin vuonna 1950 vailla vakinaista asuntoa olevien naisevankelistojen kodiksi ja vanhuudenturvaksi.  

Kansaneläkejärjestelmän uudistukset vaikuttivat kuitenkin sen, että pysyvien asukkaiden määrä pieneni vähitellen. Silti kodin päätarkoitus on edelleen tarjota hengellisen työn tekijöille mahdollisuutta lomailuun, lepoon ja rukoukseen. 

– Myös muut kuin työntekijät ovat tervetulleita lomailemaan ja virkistymään erilaisiin tapahtumiin ympäri vuoden, Suominen kertoo. 

Evankelistakodilla järjestetään muun muassa naistenpäiviä, Israel-viikonloppuja, hiljaisuuden retriittejä sekä säännöllisesti raamattu-, rukous- ja paastopäiviä. Juhlapyhinä, kuten pääsiäisenä, jouluna ja juhannuksena, paikka täyttyy tulijoista. 

Vuodesta 2013 Evankelistakodin johtajana toiminut Suominen katseleekin eräänlaiselta aitiopaikalta seurakuntakentän työntekijöiden työmäärää ja levon tarvetta. 

– Työ jakautuu epätasaisesti. Toisilla tekemistä on aivan liikaa, toisilla liian vähän. Kumpikin tilanne saattaa uuvuttaa.

     "Kun Jumala kutsuu, kaikki palaset loksahtavat lopulta ihmeellisesti kohdalleen."

Hän sanoo huolestuneena huomanneensa, että kaiken keskellä levon ja Jumalan kanssa vietetyn hiljaisen ajan merkitys saattaa unohtua. Kiireen keskellä siitä usein tingitään, vaikka juuri se olisi kullanarvoista. Myös paasto on edelleen Jumalan valtakunnan voimakas ase tämän ajan keskellä. 

– Rukouksessa vietetyn ajan jälkeen näkökyky kirkastuu ja tärkeysjärjestys muuttuu. Se puolestaan saattaa johtaa uudenlaisiin askeliin, Suominen muistuttaa. 

Juuri niin kävi hänelle itselleenkin. 2000-luvun alussa Suominen luki lehtiartikkelin Evankelistakodista ja innostui sen rohkaisemana lähtemään ensimmäistä kertaa mukaan rukous- ja paastopäiville. 

– Sen jälkeen lähdin Vilppulaan aina silloin tällöin oman elämäni haasteiden keskellä etsimään Herran kasvoja, paastoamaan ja rukoilemaan. Katselin kaunista pihapiiriä ja ihmettelin, miten joku saakin olla töissä tällaisessa paikassa. En edes aavistanut, että olisin itse paikan seuraava johtaja, hän nauraa. 

Sastamalassa asunut Suominen kutsuttiin vuonna 2012 tekemään sisäistä toiminnantarkastusta Evankelistakodille. Eräällä tällaisella käynnillä hän koki Jumalan sanovan, että paikalla olisi Suomisen elämässä suurempi merkitys kuin hän ymmärsikään. 

– Jumala alkoi valmistella minua uuteen. Samaan aikaan koin, että minua irroteltiin aiemmasta työstäni ja asuinpaikastani. Kaikki kolme lastamme olivat jo aikuistuneet, ja miehelläni Tarmolla oli näky, että hän tulisi työskentelemään jonkinlaisessa yhteisössä. Se toteutuu täällä. 

– Ahkeruus, joustavuus, halu tavata ja kuunnella. Mutta ennen kaikkea kärsivällisyys, se, että jaksaa odottaa Jumalan aikaa monien asioiden osalta, Mervi Suominen luettelee työssään tarvittavia ominaisuuksia. 

Evankelistakodin johtaminen on hallinnollinen, hengellinen ja sielunhoidollinen tehtävä. Tyypillistä työpäivää ei ole, sillä päivät vaihtelevat niin työn sisällön kuin kestonkin suhteen. Kun Jumala kutsuu, kaikki palaset loksahtavat lopulta ihmeellisesti kohdalleen. Nykyisessä tehtävässään kolmen ammatin nainen saa hyödyntää niin hallintonotaarin, sielunhoitajan kuin hoitajankin ammattitaitoaan ja sydäntään. 

– Tarmo puolestaan on yhdeltä ammatiltaan puutarhuri. Hän vastaa täällä kiinteistön huollosta, piha-alueen hoitamisesta ja korjauksista sekä kantaa tarvittaessa hengellistäkin vastuuta. Kutsumukseltaan hän on evankelista. 

Suomisten lisäksi Evankelistakodilla työskentelee kaksi keittäjää ja kirjanpitäjä – sekä liuta vapaaehtoistyöntekijöitä, joiden osuus kokonaisuudessa on merkittävä. 

Nykyään seurakunnat enää harvoin palkkaavat työntekijöitä evankelistan nimikkeellä. 

– Silti nyt jos koskaan tarvitaan evankeliumin julistajia, Suominen painottaa. 

Seurakunnissa hän näkee elinvoimaisuuden ja evankelioimisen kannalta ykkösasiana nuoren sukupolven tavoittamisen. 

– Kunpa seurakuntien johtajat ymmärtäisivät yhä kirkkaammin, että lapsissa ja nuorissa on toivo ja tulevaisuus. Heissä tulee olla työn tähtäyspiste. 

Seuraavan sukupolven tavoittaminen on myös Evankelistakodin työn ajankohtaisin haaste. 

– Haluamme tavoittaa Jumalan kutsua kantavia nuoria naisia ja olla kannattelemassa heitä eteenpäin. 

Juuri heille Suomisella on painavaa sanottavaa. 

– Haasteita voi joskus tulla yli äyräiden. Etenkin uskovien avioliitot ovat kovassa kurimuksessa, mutta Jumala voi edelleen näyttää voimansa. 

Hän kokoaa hetken ajatuksiaan ja sanoo sitten oikeanlaisella vakavuudella, silti ääni täynnä lempeyttä ja armollisuutta: 

– Älä kiirehdi, ellet tiedä, mihin suuntaan kutsu vie, mutta astu turvallisin mielin eteenpäin, kun tiedät. 

– Jumalan antama kutsu painaa enemmän kuin olosuhteet. Tämän maailman ääni huutaa rahaa ja valtaa, mutta ajallinen elämä ei ole siunauksen mittari. Jeesuksella on yhä kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän rukoilee omiensa puolesta, ettemme luovuttaisi. Pysytään vahvoina loppuun asti! 

Anniina Jakonen