Anssi Tiittanen 

Vainomaiden kärkikastiin kuuluva Eritrea on synkällä tavalla kiinnostava hybridivainoaja evankelisille kristityille. 

Maata 1990-luvun alusta saakka johtanut diktaattori Isaias Afewerki on kehittänyt nationalismiin ja agraarisosialismiin nojautuvan maailmankatsomuksen, joka muistuttaa jonkin verran Pohjois-Korean Junche-aatetta. 

– Eritrean sanotaankin olevan Afrikan Pohjois-Korea, Marttyyrien Äänen Suomen-johtaja Hannu Lahtinen kuvailee. 

Herätyskristityille ei Eritreassa ole paikkaa. Tunkkaisessa maolaistyylisessä ajattelussa heidät nähdään ”lännen agentteina”, joita etsitään, häiritään, vangitaan ja jopa tapetaan jatkuvasti.

YK:n arvion mukaan Eritreassa elää noin 5,3 miljoonaa ihmistä. Maalla on jonkin verran kaivosluonnonvaroja, ja se tuottaa hedelmiä ja puuvillaa. Noin 80 prosenttia asukkaista elää maataloudessa. Eritrea kuuluu Afrikan kymmenen heikoimmin kehittyvän maan joukkoon. 

Eritreassa ylläpidetään keinotekoisesti jatkuvaa kriisitilannetta. Maa on olevinaan koko ajan ulkoisen ja sisäisen uhan alla, mikä mahdollistaa kansalaisten mielivaltaisen kontrolloinnin. 

Presidentti Afewerki on saanut ideologisen koulutuksensa Kiinassa. Maolaisuudessa länsimaisuutta, liiallista oppineisuutta ja itsenäistä yritteliäisyyttä pidetään valtion kannalta vahingollisina. 

Kansa pidetään köyhänä, jotta se olisi riippuvainen hallinnon suomista elinmahdollisuuksista. Vaikka maalla on satoja kilometrejä rantaviivaa Punaisellemerelle, on kalastus, samoin kuin maanviljelys, tarkoin kontrolloitua. 

Nuoria kristittyjä pakotetaan armeijaan, mikä on käytännössä pakkotyörangaistus. 

Toinen kristittyjä ahtaalla pitävä voima on maan muslimiväestö, joka käsittää noin puolet eritrealaisista. 

– Pohjois-Afrikan alueilla muslimit ovat viime vuosina radikalisoituneet yhä enemmän. Tämä kehitys näkyy myös Eritreassa, Hannu Lahtinen kuvailee. 

Erityisen huonossa asemassa ovat kristityiksi kääntyneet muslimit, joita on jatkuvasti enemmän muun muassa median kautta tehtävän lähetystyön ansiosta. 

Kolmantena vainoajatahona toimii maan vanha ortodoksinen kirkko, joka on yksi kolmesta sallitusta kirkosta. Se liittoutuu löyhästi hallinnon kanssa säilyttääkseen oman asemansa. 

Ortodoksitkin tosin ovat jo saamassa oman osansa vainoista. Kirkon johtaja, patriarkka Abune Antonios on ollut jo vuosia kotiarestissa, mikä pitää ortodoksitkin varpaillaan. 

– Ne kristityt, joita me olemme kohdanneet, eivät myöskään ole erityisesti nostaneet esiin vainoa ortodoksien taholta, Hannu Lahtinen sanoo. 

Maan kieroutuneessa ilmapiirissä ortodokseilla saattaa esiintyä opportunismia, ja esimerkiksi herätyshenkisiä ortodokseja ilmiannetaan viranomaisille. 

Maan helluntailaisista johtajista epämääräisistä syistä jo vuosia vangittuina ovat olleet muun muassa Haile Naigzhi, Kiflu Gebremeskel ja Kidane Weldou, jotka ovat toimineet Full Gospel Church -kirkossa. 

Maassa on noin 300 vankilaa, joissa viruu noin 20 000 vankia. Heistä suurin osa on pidätettynä ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. 

Marttyyrien ääni auttaa noin neljääsataa vangittua kristittyä ja heidän perheitään. 

Länsimaisilla järjestöillä ei ole mahdollista toimia suoraan Eritreassa, vaan apu on ohjattava paikallisen kumppanin kautta. 

Hannu Lahtisen mukaan eritrealaiset ovat silmiinpistävän sitoutuneita kristittyjä. 

– Aktioissa esimerkiksi muslimimaissa he erottuvat porukasta. Moni on ollut vankilassa. He tietävät, mitä on kärsiä Kristuksen tähden. 

– Uskon, että eritrealaisilla tulee olemaan suuri rooli maailman lähetystehtävässä. Sieltä valmistuu laatujoukkoa, Lahtinen sanoo. 

”Hakkaamme Raamatun pois päästäsi” 

Kolmessakymmenessä vuodessa syvälle Eritrean olemukseen on syöpynyt kontrollin, epäluulon ja väkivallan kulttuuri, josta on vaikea edes saada otetta. 

– Vapaata mediaa ei ole. Todellista oppositiota ei ole. Ihmisoikeuksia ei ole, Berhane luettelee. 

Kun nykyisin Tanskassa turvapaikkastatuksella aikuisen tyttärensä kanssa asuvaa Berhanea, 47, pyytää muistelemaan asioita, joita hän kaipaa Eritreasta, hän huokaa syvään. Oma kokemus vankeudesta on jo viilentänyt lämpimiä muistoja kotimaasta. 

– Elimme yhteisönä lähekkäin. Jos jollekulle tuli sukulaisia kylään, naapurista sai hakea lainaksi ruokaa tai mitä vain sattui tarvitsemaan. 

– Se, kenellä sattui olemaan, jakoi mielellään omastaan. Jos vaikka menetti kotinsa, ei tarvinnut kysellä apua – aina ihmiset auttoivat toisiaan. 

Lapsuudesta Berhane muistaa isoäidin kotona pidetyt paikalliset perinteiset kahviseremoniat. 

– Isoäiti paahtoi itse kahvin, muistan vieläkin sen tuoksun. Istuimme maassa ympyrässä. Juttelimme, joimme kahvia ja söimme makeita herkkuja. 

Berhanen kasvoille syttyy lämmin hymy muistojen vallatessa mielen. Isoäiti kuoli joitakin vuosia sitten. 

– Onneksi hän ehti tulla uskoon, ennen kuin nukkui pois, Berhane sanoo haikeana. 

Berhanen perheestä jo kolme sukupolvea on paennut Eritreasta. Iäkkäät vanhemmat asuvat Sveitsissä. Eritreassa asuu enää yksi siskoista neljän lapsensa kanssa. Hänestä Berhane tuntee jatkuvaa huolta. 

Helen Berhane oli itse vangittuna kaksi vuotta. Syynä vankeuteen oli evankeliumin julistaminen, minkä katsottiin olevan Eritrean vakautta vaarantavaa toimintaa. 

Vankilana toimi metallinen rahtikontti, jossa oli kesäpäivinä hirvittävän kuuma ja viileään vuodenaikaan todella kylmä. 

– Missä on Raamattusi, vartijat kysyivät Berhanelta. 

– Ei minulla ole Raamattua. Se on minulla päässäni, muistissani, Berhane vastasi. 

– Sitten meidän on hakattava se sinusta pois, vartijat totesivat. 

Kun Berhanea hakattiin puukepeillä, hän sai ihmeellisen voiman julistaa anteeksiantamusta pahoinpitelijöilleen. ”Teette vain, kuten teitä on käsketty. En vihaa teitä”, hän toisteli. 

Kun runneltu Berhane heitettiin takaisin konttiin, hän ei kyennyt muuta kuin makaamaan lattialla. Suusta nousi kuitenkin sydämestä kumpuava ylistyslaulu Jumalalle. 

– Kiitos, Herra, nälästä, kivusta ja sairaudesta, Berhane lauloi. 

– Onneni on olla sinua lähellä. (AT) 

Helen Berhane vieraili Suomessa syyskuussa Marttyyrien Äänen vieraana.