Elämän polku leveni juutalaistieksi

Tällä vuosituhannella Jouko Pursiaiselle ovat tulleet tutuiksi niin Israelin, Puolan kuin Unkarin juutalaiset elinympäristöineen turistimatkoja toteuttaessa. Jouluinen kuva aasien kanssa on otettu Israelissa.

Jouko Pursiainen varttui keskisuomalaisessa maalaistalossa kristillisen kodin ilmapiirissä. Helluntaiseurakunnan tilaisuudet ja leirit tulivat pienestä pitäen tutuiksi. Oman uskonratkaisunsa Jouko teki yksin kotona rukoillen, 16-vuotiaana.

– Aloin silloin syvällisesti pohtia, minne päätyisin, jos yllättäen kuolisin. Tätä mietin, vaikkei kukaan lähipiirin ihminen ollut niihin aikoihin menehtynyt.

– Tein Jumalan edessä päätökseni, ja se on pitänyt. Ja hän on pitänyt minusta kiinni.

Uuraisilla nuoren miehen ei ollut vaikea liittyä uskovien porukoihin. Niissä oli muitakin.

Pienen pojan unelma rallikuskista vaihtui paloksi autokatsastajan työhön. Koska koulutusta ei ollut kotikulmilla, Jouko päätyi opiskelemaan Turkuun. Tulokas hakeutui saman tien kristittyjen yhteyteen, Turun helluntaiseurakuntaan. Solutoiminnasta löytyi rinnalle Hanna-vaimo.

Eilatin aurinkoon lomailemaan

Perheenlisäystä oli tullut 2000-luvun koittaessa parin pienokaisen verran, kun Pursiaiset päättivät lähteä lomamatkalle Israelin Eilatiin.

– Niin kuin monet muut, lähdimme rantakaupungista pitkälle, päivän kestävälle retkelle Jerusalemiin. Viikon matkasta jäi sellainen nälkä, että suunnistimme pyhään maahan uudestaan muutaman vuoden päästä.

– Suunnittelin ja järjestelin matkaseurueellemme monipuolisen, hengellisesti antoisan matkan. Organisoinnista pitävästä ihmisestä se tuntui mukavalta tehtävältä, joka oli myös rentouttavaa vastapainoa katsastusaseman arjelle, Jouko muistelee.

Tällä toisella Israelin-matkallaan hän tapasi oppaan ja Raamatun tuntijan, Harri Krögerin.

– Satuimme moniin kohteisiin yhtä aikaa, jolloin pääsin läheltä seuraamaan hänen työskentelyään – ja siitä vähän oppimaankin.

Unelmasta tuli totta

Sitten matkakohteeksi valikoitui Unkari. Joukon veli, Jouni, oli päätynyt sinne Fidan juutalaistyöhön aviopuolisonsa kanssa.

– Lähdin perheeni kanssa heitä katsomaan ja otin matkaan muitakin. Perillä sain tutustua veljeni seurassa holokaustin kokeneisiin juutalaisiin sekä heidän läheisiinsä. Tuttavapiiri alkoi laajeta ja juutalaiset tulla omaan sydämeeni entistä voimallisemmin.

Suomessa Jouko Pursiainen ja Harri Kröger kohtasivat toisensa Fidan juutalaistyön työryhmässä.

– Viime vuonna tulin Harrille paljastaneeksi, kuinka paljon pidänkään matkojen järjestämisestä. Sanoin, että olisi mukava johtaa pientä matkatoimistoa vaikka sivutoimisesti.

– Harrilta sain tietää, että eläkeikään ennättänyt matkatoimisto Caleb Toursin omistaja etsii yritykselleen jatkajaa. Asiat etenivät niin, että ohjat siirtyivät vuodenvaihteessa Harrin ja minun käsiini.

Jouko kantaa toiminnanjohdon vastuun eli muun muassa hoitaa järjestelyt ennen matkaa ja matkojen myynnin. Harri antaa panostaan retkiin ja opaspalveluihin.

Caleb-nimi tulee Raamatussa mainitusta miehestä, kenasilaisesta Kalebista, joka vakoili ja valloitti luvattua maata. Sen jälkeen hän sai Hebronin omakseen, koska uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa.

Caleb Tours on järjestänyt matkoja Israeliin vuodesta 1977 lähtien. Uudet yrittäjät eivät katkaise ketjua. Tänä vuonna he järjestävät sinne viisi eri tavoin räätälöityä ryhmämatkaa, joissa on mukana Raamattua mutta myös modernia Israelia ja luontoa.

Puola–Unkari-matkojen ohjelmaan tulevat Auschwitz-keskitysleiri ja Budapestissa sijaitseva, maailman toiseksi suurin synagoga. Lisäksi on mahdollisuus tavata holokaustista selvinneitä.

Välittämistä ja huomioon ottamista

Jouko Pursiaisen yhteydet eri maiden juutalaisiin ovat syntyneet vuosien varrella kuin huomaamatta. Turun seudulla yhteiskristillinen ryhmä ja Joukon tiimi ovat järjestäneet leirejä latvialaisille nuorille.

– Turun helluntaiseurakunta veti viime vuonna ensimmäisen kerran Fidan Tour4Hope-leirin unkarilaisille nuorille yhdessä suomalaisten nuorten kanssa. Ensi kesäksi suunnitellaan vastavierailua Unkariin.

Juutalaistyössä Jouko pitää tärkeänä kiinnostusta, kunnioitusta ja huomion osoittamista.

– Vain tällä tavalla juutalaiset voivat havaita ja tuntea, että kristityt välittävät heistä oikeasti.

– Ajan myötä he todennäköisesti kiinnostuvat uskostamme ja alkavat kysellä siitä. Mielestäni vasta sitten on aika puhua Jeesuksesta.

Yksi Joukolle tutuimmista ja läheisimmistä juutalaisista on unkarilainen, 80-vuotias Jozsef. Keväällä Jozsefin syntymäpäivänä miehet osallistuivat yhdessä Jerusalem Marathon -tapahtumaan.

– Jozsef heitti haasteen minulle – ja otin sen ilman muuta vastaan. Lääkärin määräyksestä Jozsef käveli parin kilometrin reitin. Minä juoksin kympin.

Tekijä eikä niinkään puhuja

Jouko luotsaa päätyönään yrityskumppaninsa kanssa kahta katsastusasemaa. Vapaa-ajallaan hän osallistuu yhteiskristillisen nuorisokahvilan ylläpitoon. Se on avoinna joka toinen perjantai Turun Jäkärlässä, kotikulmilla.

Ihanne hänelle olisi saada viettää kuukausi keväällä ja toinen syksyllä Caleb Toursin reissuilla.

– Olen ilman muuta käytännöllisten asioiden tekijä, myös hengellisessä palvelutyössä – en niinkään puhuja. Joskin myönnän päässeeni yli kouluvuosien esiintymiskammosta, mies naurahtaa.

Kun jokin puute tulee ilmi, Jouko tarttuu toimeen.

– Jossakin vaiheessa tajusin kehnon englannin kielen taitoni muodostuvan hidasteeksi matkailualan ponnistuksilleni. Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä, omasta seurakunnasta. Löysin kristityn veljen, joka ryhtyi antamaan minulle yksityisopetusta.

Vastaava kristillisen vapaaehtoistyön kuvio voisi hyvin toteutua muuallakin.

– Se oli mukava kokemus antoisine keskusteluineen. Kun löytyi motivaatio ja tehtiin töitä, päästiin myös eteenpäin. Nyt kielitaito on hyvällä mallilla.

Erja Taura-Jokinen