Elämän polku leveni juutalaistieksi

Jouko Pursiainen varttui keskisuoma­laisessa maalaista­lossa kristillisen ko­din ilmapiirissä. Hel­luntaiseurakunnan tilaisuudet ja leirit tulivat pienestä pitäen tu­tuiksi. Oman uskonratkaisunsa Jouko teki yksin kotona rukoil­len, 16-vuotiaana.

– Aloin silloin syvällisesti poh­tia, minne päätyisin, jos yllättäen kuolisin. Tätä mietin, vaikkei ku­kaan lähipiirin ihminen ollut nii­hin aikoihin menehtynyt.

– Tein Jumalan edessä päätök­seni, ja se on pitänyt. Ja hän on pi­tänyt minusta kiinni.

Uuraisilla nuoren miehen ei ol­lut vaikea liittyä uskovien poru­koihin. Niissä oli muitakin.

Pienen pojan unelma rallikus­kista vaihtui paloksi autokatsas­tajan työhön. Koska koulutusta ei ollut kotikulmilla, Jouko päätyi opiskelemaan Turkuun. Tulokas hakeutui saman tien kristittyjen yhteyteen, Turun helluntaiseura­kuntaan. Solutoiminnasta löytyi rinnalle Hanna-vaimo.

Eilatin aurinkoon lomailemaan

Perheenlisäystä oli tullut 2000-lu­vun koittaessa parin pienokaisen verran, kun Pursiaiset päättivät lähteä lomamatkalle Israelin Ei­latiin.

– Niin kuin monet muut, läh­dimme rantakaupungista pitkäl­le, päivän kestävälle retkelle Jeru­salemiin. Viikon matkasta jäi sel­lainen nälkä, että suunnistimme pyhään maahan uudestaan muu­taman vuoden päästä.

– Suunnittelin ja järjestelin matkaseurueellemme monipuo­lisen, hengellisesti antoisan mat­kan. Organisoinnista pitäväs­tä ihmisestä se tuntui mukavalta tehtävältä, joka oli myös rentout­tavaa vastapainoa katsastusase­man arjelle, Jouko muistelee.

Tällä toisella Israelin-matkal­laan hän tapasi oppaan ja Raama­tun tuntijan, Harri Krögerin.

– Satuimme moniin kohteisiin yhtä aikaa, jolloin pääsin läheltä seuraamaan hänen työskentely­ään – ja siitä vähän oppimaankin.

Unelmasta tuli totta

Sitten matkakohteeksi valikoi­tui Unkari. Joukon veli, Jouni, oli päätynyt sinne Fidan juutalais­työhön aviopuolisonsa kanssa.

– Lähdin perheeni kanssa heitä katsomaan ja otin matkaan mui­takin. Perillä sain tutustua velje­ni seurassa holokaustin kokenei­siin juutalaisiin sekä heidän lähei­siinsä. Tuttavapiiri alkoi laajeta ja juutalaiset tulla omaan sydämee­ni entistä voimallisemmin.

Suomessa Jouko Pursiainen ja Harri Kröger kohtasivat toisensa Fidan juutalaistyön työryhmässä.

– Viime vuonna tulin Harrille paljastaneeksi, kuinka paljon pi­dänkään matkojen järjestämises­tä. Sanoin, että olisi mukava joh­taa pientä matkatoimistoa vaikka sivutoimisesti.

– Harrilta sain tietää, että elä­keikään ennättänyt matkatoi­misto Caleb Toursin omistaja et­sii yritykselleen jatkajaa. Asiat etenivät niin, että ohjat siirtyivät vuodenvaihteessa Harrin ja minun käsiini.

Jouko kantaa toiminnanjoh­don vastuun eli muun muassa hoitaa järjestelyt ennen matkaa ja matkojen myynnin. Harri an­taa panostaan retkiin ja opaspal­veluihin.

Caleb-nimi tulee Raamatus­sa mainitusta miehestä, kenasi­laisesta Kalebista, joka vakoili ja valloitti luvattua maata. Sen jäl­keen hän sai Hebronin omakseen, koska uskollisesti seurasi Herraa, Israelin Jumalaa.

Caleb Tours on järjestänyt mat­koja Israeliin vuodesta 1977 lähti­en. Uudet yrittäjät eivät katkaise ketjua. Tänä vuonna he järjestä­vät sinne viisi eri tavoin räätälöi­tyä ryhmämatkaa, joissa on mu­kana Raamattua mutta myös mo­dernia Israelia ja luontoa.

Puola–Unkari-matkojen ohjel­maan tulevat Auschwitz-keski­tysleiri ja Budapestissa sijaitseva, maailman toiseksi suurin synago­ga. Lisäksi on mahdollisuus tavata holokaustista selvinneitä.

Välittämistä ja huomioon ottamista

Jouko Pursiaisen yhteydet eri maiden juutalaisiin ovat synty­neet vuosien varrella kuin huomaamatta. Turun seudulla yh­teiskristillinen ryhmä ja Joukon tiimi ovat järjestäneet leirejä lat­vialaisille nuorille.

– Turun helluntaiseurakun­ta veti viime vuonna ensimmäi­sen kerran Fidan Tour4Hope-lei­rin unkarilaisille nuorille yhdes­sä suomalaisten nuorten kanssa. Ensi kesäksi suunnitellaan vasta­vierailua Unkariin.

Juutalaistyössä Jouko pitää tärkeänä kiinnostusta, kunnioi­tusta ja huomion osoittamista.

– Vain tällä tavalla juutalaiset voivat havaita ja tuntea, että kris­tityt välittävät heistä oikeasti.

– Ajan myötä he todennäköi­sesti kiinnostuvat uskostamme ja alkavat kysellä siitä. Mielestä­ni vasta sitten on aika puhua Jee­suksesta.

Yksi Joukolle tutuimmista ja läheisimmistä juutalaisista on un­karilainen, 80-vuotias Jozsef. Ke­väällä Jozsefin syntymäpäivänä miehet osallistuivat yhdessä Je­rusalem Marathon -tapahtumaan.

– Jozsef heitti haasteen minul­le – ja otin sen ilman muuta vas­taan. Lääkärin määräyksestä Joz­sef käveli parin kilometrin reitin. Minä juoksin kympin.

Tekijä eikä niinkään puhuja

Jouko luotsaa päätyönään yritys­kumppaninsa kanssa kahta kat­sastusasemaa. Vapaa-ajallaan hän osallistuu yhteiskristillisen nuorisokahvilan ylläpitoon. Se on avoinna joka toinen perjantai Tu­run Jäkärlässä, kotikulmilla.

Ihanne hänelle olisi saada viet­tää kuukausi keväällä ja toinen syksyllä Caleb Toursin reissuilla.

– Olen ilman muuta käytännöl­listen asioiden tekijä, myös hen­gellisessä palvelutyössä – en niin­kään puhuja. Joskin myönnän päässeeni yli kouluvuosien esiin­tymiskammosta, mies naurahtaa.

Kun jokin puute tulee ilmi, Jou­ko tarttuu toimeen.

– Jossakin vaiheessa tajusin kehnon englannin kielen taitoni muodostuvan hidasteeksi mat­kailualan ponnistuksilleni. Rat­kaisu löytyi yllättävän läheltä, omasta seurakunnasta. Löysin kristityn veljen, joka ryhtyi anta­maan minulle yksityisopetusta.

Vastaava kristillisen vapaaeh­toistyön kuvio voisi hyvin toteu­tua muuallakin.

– Se oli mukava kokemus an­toisine keskusteluineen. Kun löytyi motivaatio ja tehtiin töitä, päästiin myös eteenpäin. Nyt kie­litaito on hyvällä mallilla.

Erja Taura-Jokinen