Elämää herra Parkinsonin seurassa

Siilinjärveläisen pastori-kirjailija Kari Honkasen elämä muuttui kertaheitolla 6.2.2013, kun hän sai kuulla sairastavansa Parkinsonin tautia.

– Silloin tuntui kuin Jumalakin olisi kääntänyt minulle selkänsä. Olin niin järkyttynyt, etten osannut edes itkeä. Sielunmaailma turtana lähdin kuitenkin heti hoitamaan erästä sovittua  sielunhoitotapaamista, Honkanen muistelee kolmen vuoden takaisia tapahtumia.

Juuri ilmestyneessä kirjassaan Avoimella sydämellä (Aikamedia) Honkanen kuvailee varsin yksityiskohtaisesti sairauden etenemistä, diagnoosin herättämiä tuntoja ja myös ympäristön suhtautumista asiaan. Kirjassa sairauden oireet ja pastorin sisäinen todellisuus käyvät tiivistä vuoropuhelua. Honkanen kuvaa tarkasti myös ihmisten asennoitumista sairastuneeseen pastoriin.

– Kipeintä on ollut kohdata ennakkoluulojen ja epäilysten muuri – se, että minut on sairauteni vuoksi yritetty syrjäyttää ja kyseenalaistaa tasa-arvoisena keskustelukumppanina ja Jumalan palvelijana. Ovatpa jotkut osoittaneet asenteillaan minua kohtaan myös julkista ja säälimätöntä aliarviointia, Honkanen tunnustaa.

– Mutta suurin osa yhteydenotoista on ollut rohkaisevia. Eniten minua on auttanut ihmisten aito ystävyys. Pienikin tekstiviesti, sähköposti tai puhelinsoitto on piristänyt mieltä.

Ehdottomasti rohkaisevin kokemus Honkaselle oli, kun hän pitkän sairauspoissaolon jälkeen tuli taas mukaan seurakunnan kokoukseen. Sen päätyttyä rukoushuoneen käytävä täyttyi seurakuntalaisista, jotka muodostivat pitkän halausjonon ja halusivat tulla  henkilökohtaisesti tervehtimään pastoriaan.

– Noiden halausten voima tuntuu vieläkin, Honkanen sanoo liikuttuneena.

”Halusin kirjoittaa mitään kaunistelematta”

Uusi kirja on kuvausta sairausajan kokemuksista, mutta siinä pastori peilaa myös laajemmin elämäntyötään ja ihmissuhteitaan.

– Kirjan nimi Avoimella sydämellä kertoo kaiken. Minun ei tarvinnut väkisin puristaa tekstiä paperille, vaan se suorastaan pursusi minusta ulos. Halusin kirjoittaa mitään kaunistelematta ja salaamatta, Honkanen kertoo.

Kirjallaan Honkanen haluaa viestittää, ettei Jumala jätä eikä hylkää palvelijaansa. Hän ei myöskään kadu antamaansa kutsua.

– Sairaus, vamma tai mikään muukaan rajoite ei ole ongelma Jumalalle.

Honkanen kertoo, että fyysisesti hän jaksaa nykyisin tehdä työpäivän ilman suuria lepotaukoja. Parkinsonin taudinoireet näkyvät kuitenkin liikkeiden hitautena ja kömpelyytenä, äänen voimattomuutena ja puheen epäselvyytenä. Tästä huolimatta Honkanen on jatkanut puheiden pitämistä kokouksissa. Ja kirjoittaminen sujuu edelleen mainiosti.

– Paras terapiaryhmäni löytyy läheltä: minulla on hyvä vaimo, neljä ihanaa lasta, viisi suloista lastenlasta ja korvaamattoman hyviä ystäviä, pastori iloitsee.

Kohti uutta tehtävää

Saatuaan lääkäriltä tiedon sairaudesta Kari Honkanen sai myös Jumalalta henkilökohtaisen viestin. Kun hän ajoi sekavin tuntein sielunhoitotapaamiseen pystymättä kunnolla edes rukoilemaan, hän tunsi autossa yhtäkkiä voimakkaan Pyhän Hengen läsnäolon. Ja sydämessään pastori kuuli selvän Jumalan puheen: ”Kari, minä olen kutsunut sinut nimeltä. Minä en hylkää enkä jätä sinua, vaan minä avaan sinulle uuden oven hedelmälliseen
työhön.”

– Tuo puhe oli niin voimakas kokemus, että olin vain kerran aikaisemmin kokenut jotain vastaavaa. Se tapahtui vuonna 1980, kun Jumala kutsui minua heti uskoontuloni jälkeen valtakuntansa työhön.

Kari Honkanen on ollut nyt yli vuoden sairauslomalla. Viime lauantaina vietettiin Siilinjärvellä hänen eläkkeellesiirtymisen juhlaansa, jossa julkaistiin myös hänen uusi kirjansa.

Sairaus ei ole estänyt kutsumuksen toteuttamista. Kari ja Tarja Honkanen ovat vierailleet jo vuosien ajan säännöllisesti Unkarissa ja kokeneet oven avautuvan maan köyhien romaniperheiden parissa tehtävään työhön.

– Loppuelämäni on vihitty sukulaiskansamme Unkarin köyhien ja syrjäytettyjen romaniperheiden evankelioimiseen ja auttamiseen. Ensi kesänä olisi tarkoitus muuttaa Unkariin. Tarjalle tarvitaan vielä kuitenkin lisää kannattajaseurakuntia, sillä kannatuksista puuttuu nyt puolet. Toivomme pääsevämme työhön perinteisesti seurakuntien lähettäminä.

Unkarissa Kari Honkanen aikoo jatkaa työtään muun muassa kirjoittamalla.

– Se on minulle luontaisin tapa palvella Herraa ja ilmaista itseäni.


Leevi Launonen