"Pahimmillaan lapsesta ei tiedetä ikää eikä edes nimeä. "

Seitsemän vuotta sitten pariskunta muutti Vaasaan ja löysi itsensä omakotitalosta, jossa on viisi huonetta ja keittiö. 

– Meitä oli vain kaksi aikuista ja pari koiraa, joten ihmettelimme, miksi ihmeessä saimme niin ison talon. 

Muutenkin muuton tarkoitus tuntui epäselvältä, vaikka pariskunta oli kokenut selkeää johdatusta. Aikansa rukoiltuaan ja kipuiltuaan he kokivat syyn löytyneen. 

– Meistä alkoi tuntua siltä, että nyt voisi olla sijaisvanhemmuuden aika. 

Valmennuskurssin jälkeen Rajaloihin otettiin yhteyttä ja kysyttiin halukkuutta ottaa vastaan lyhytaikaista sijoitusta tarvitsevia lapsia. Pariskunta oli ajatellut pitkäaikaisena sijaisperheenä toimimista mutta päätti kuitenkin kokeilla päivystämistä – ja jäi sille tielleen. 

– Päivystäviä sijaisperheitä tarvitaan, kun lapsi täytyy saada pois kotoa välittömästi eli silloin, kun hänen fyysinen tai henkinen kehityksensä tai terveytensä on uhattuna. 

Huostaanotto on erittäin radikaali ja viimeinen lastensuojelun tukitoimenpide. Kiireellistä sijoitusta tarvitsevat lapset tulevatkin Rajaloiden kotiin kaaoksen keskeltä. Päällä saattavat olla rikkinäiset, likaiset tai liian pienet vaatteet. Pahimmillaan lapsesta ei tiedetä ikää eikä edes nimeä. 

– Siitä sitten sosiaalityöntekijät alkavat selvittää tilannetta ja sitä, onko lapsen tai nuoren turvallista palata kotiinsa vai pitäisikö hänen siirtyä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen tai nuorisokotiin. 

Kuluneiden neljän vuoden aikana Rajaloilla on asunut lapsia yhdestä yöstä viiteen kuukauteen ja lasten ikä on vaihdellut 10 viikosta 15 vuoteen. Omakotitalo on täyttynyt varusteista, jotka sopivat lapsille vauvoista teineihin. 

– Myös eri-ikäisille sopivia vaatteita on pakko olla jonkin verran, jos lapsi tulee niin myöhään illalla, ettemme enää ehdi kauppaan. 

Liikunnallisesta kodista löytyy myös polkupyöriä, luistimia ja suksia montaa eri kokoa. Perheen koirat toimivat terapiaeläiminä, joiden kyljessä jotkut lapsista itkevät surujaan. 

– Lisäksi meillä on maatiaiskanoja, viiriäisiä ja kymmeniä kaneja. Käytännössä melkein kaikkien meille tulleiden lasten kanssa menemme ensimmäiseksi katsomaan eläimiä. Se on tilanne, jossa lapsen ei tarvitse katsoa aikuista mutta hän saa kuitenkin kokea turvallista aikuisen läsnäoloa, Rajala kertoo. 

Päivystävän sijaisperheen arki on ennalta-arvaamatonta: suunnitelmat tai perheen kokoonpano saattaa muuttua hetkessä. Koskaan ei voi tietää, onko lapsi perheessä viikon vai useamman kuukauden. 

– Silti haluamme heittäytyä tehtävään joka kerta sataprosenttisesti. Ja kun lapsi sitten lähtee, se on totta kai raskasta – varsinkin, jos hän on ollut pidemmän aikaa. 

Olli Rajala sanookin lyhytaikaisen sijaisvanhemmuuden vaativan joustavuutta ja kykyä elää hetkessä. Yli-ihminen ei kuitenkaan tarvitse olla vaan oikeastaan päinvastoin: on tärkeää tunnistaa rajansa ja myöntää, ettei jaksa tai osaa kaikkea. 

– Tässä työssä pärjää jokainen tasapainoinen, lapsia rakastava aikuinen. Meiltä ei odoteta ihmeitä vaan ainoastaan sitä, että otamme lapset kotiimme ja elämme heidän kanssaan tasapainoista lapsiperhearkea. 

Rajalat ovat huomanneet kerta toisensa jälkeen, miten eheyttävää ihan vain tavallinen arki on. 

– On aivan käsittämätöntä, kuinka pienet jutut auttavat lapsen arjen parantumisessa ja kuinka nopeasti se voi tapahtua. Muutos lapsessa näkyy usein jo muutamassa viikossa. 

Olli Rajala kokeekin olevansa vaimonsa kanssa juuri nyt juuri oikeassa paikassa. 

– Olemme kokeneet erittäin vahvaa johdatuksen sivumakua sijaisperheeksi päätymisen kiemuroissa. Matka tähän pisteeseen on ollut paikoin äärimmäisen karikkoinen, mutta olemme pystyneet hyödyntämään haasteissa

oppimiamme asioita työssämme ihan konkreettisesti. 

Roolinsa sijaisperheen isänä Rajala näkee ennen kaikkea turvallisen aikuisen mallina tai ”bonusisänä”, joka on läsnä, kuuntelee ja antaa aikaansa. 

– Välillä kipuilen sen kanssa, etten oikein osaa leikkiä. Kerrankin yritin eläytyä, kun neljävuotias toi minulle punaisen puupalikan. Sanoin: ”Onkos se... mansikka?” Muksu tuhahti ja tuumasi: ”Pöh, etkö näe? Tää on palikka!” 

Sen sijaan Rajala kokee vahvuudekseen lasten kanssa puuhailun, kuten lautapelien pelaamisen, retkeilyn, puistossa leikkimisen ja pyöräilyn. 

– Meille tulevilla lapsilla ei välttämättä ole ollut juuri minkäänlaista kokemusta miehistä kotioloissa tai kokemus on saattanut ollut traumaattinen. Rukoilenkin, että osaisin tarjota jokaiselle lapselle juuri niitä asioita, joita hän sillä hetkellä tarvitsee.

Elina Rautio

Tie sijaisvanhemmaksi 

– Sijaisperheistä on suuri pula. Vuonna 2020 kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli yli 19 000 lasta ja nuorta. 

- Tehtävään valmennetaan kunnan tai palveluntuottajan järjestämässä PRIDE-ennakkovalmennuksessa. Sijaisvanhemmuus ei edellytä koulutusta eikä työkokemusta alalta. 

– Valmennuksen jälkeen tehdään toimeksiantosopimus ja jäädään odottamaan perhettä tarvitsevaa lasta tai lapsia.