Arjen evankelista koko sydämestään

Kun Marjo Jakobsson kaartaa pyörällään huoltoasemalle, kertyy ympärille saman tien joukko uteliaita. Pian puhe kääntyy hengellisiin asioihin, ja Marjo pääsee jälleen kerran kertomaan omasta elämänmuutoksestaan.

Jumalalle antamansa lupauksen mukaan Marjo Jakobsson kertoo joka päivä vähintään yhdelle ihmiselle uudesta rakkaudestaan, Jeesuksesta.

Mutta miten tähän on tultu ja mistä Marjo ammentaa voimaa päivittäiseen evankeliointiin?

“En ikinä evankelioi”

Marjo Jakobsson kasvoi uskovan kodin lapsena ja osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Nuoruusiässä kuitenkin ”kirkollisuus” ja kaikki siihen liittyvät tavat ja säännöt alkoivat ahdistaa ja vaikuttaa teennäisiltä, pelkiltä uskonnollisilta suorituksilta. Tuntui, että ulkokuoren alla ei ollut mitään todellista elämää.

Niinpä nuori nainen erosi seurakuntayhteydestä. Tilanne kriisiytyi lopulta niin, että hän katkaisi kokonaan välit myös vanhempiinsa – he kun olivat osa Marjon mielestä tyhjyyttään kumisevaa uskonnollisuutta. Vaikka he asuivat samalla pienellä paikkakunnalla, Marjo ei kymmeneen vuoteen puhunut vanhemmilleen sanaakaan.

Elämältä romahti kuitenkin pohja, kun avioliitto päättyi eroon. Se ajoi Marjon katastrofitilaan ja suureen kriisiin. Ahdistuksessaan hän alkoi ajatella Jumalaa ja yritti lähestyä häntä, mutta samaan aikaan vihollinen kuiskutteli korvaan maailman houkutuksia ja Marjo tunsi joutuvansa entistä pahemmin eksyksiin.

Epätoivo ja hylätyksi tulemisen tunne olivat musertavia. Hädässään hän lopulta kääntyi uskovan sisarensa puoleen. Pitkällisten keskustelujen jälkeen sisarukset myöhään yöllä rukoilivat yhdessä, ja niin Marjo luovutti elämänsä Jeesukselle.

Voi sitä riemua ja elämän keveyttä! Marjo suorastaan lensi kotiin öisillä teillä, niin käsinkosketeltava ja konkreettinen oli vapautuminen. Marjo nauroi ääneen iloaan, niin täydellisesti hän tiesi nyt olevansa Jumalan lapsi.

Elämää ja Jumalaa pohtiessaan Marjo oli kuitenkin jo aikaisemmin päättänyt yhden asian. Jos hän ikinä vahingossakaan tulisi uskoon, hän pitäisi sen tiukasti omana tietonaan eikä kertoisi kenellekään.

Työkenttä aukeaa

Riemu ei kuitenkaan pysynyt sisällä vaan purskahteli ulos. Ystävät kyselivät, mitä oli tapahtunut, ja niin Marjo kerta toisensa jälkeen päätyi kertomaan uskoontulostaan. Kun ihmisten yksitellen tavoittaminen tuntui liian hitaalta, hän kirjoitti Facebook-seinälleen tapahtuneesta.

Elokuussa jatkui Marjon työ alakoulun opettajana. Montaa päivää ei kulunut, kun koulullakin tiedettiin, mitä hänelle oli tapahtunut. Tuolin selkänojalle heitetyt Gospel Riders -liivit herättivät opettajainhuoneen huomion. Luokassa taas lapset kyselivät opettajalta kesän kuulumisia – ja Marjo kertoi.

Kun uskontotunnilla aiheena oli Isä meidän -rukous, ei tunnista meinannut tulla loppua. Marjo kertoi omia kokemuksiaan rukouksesta ja rukousvastauksista. Lapset kuuntelivat silmät loistaen ja kyselivät loputtomasti. ”Ei lueta kirjaa vaan kerro ope lisää”, he pyysivät innoissaan. Aiheeseen käytetty aika tuplaantui, mutta lopulta oli pakko jatkaa eteenpäin. Lasten nuristessa Marjo keksi idean. ”Alan pitää teille koulun jälkeen kerhoa, jossa jatketaan tästä aiheesta”, hän lupasi.

Niinpä Jeesus-kerho alkoi. Marjo lähetti koteihin lupalaput, jotka piti täyttää ja palauttaa. Luokan 19 oppilaasta 11 tuli seuraavalla viikolla kerhoon. Sydän pakahtuen Marjo jakoi kerhovihot, tarjosi välipalaa ja puhui puhumasta päästyään. Lapset saivat laulaa ja soittaa hengellisiä lauluja, ja lopuksi aina rukoiltiin.

Marjon kertoessa omista rukousvastauksistaan lapset aluksi vain kuuntelivat. Kevään kuluessa alkoi kuitenkin kuulua kummia. Lapset alkoivat kertoa omista rukousvastauksistaan. Jonkun kissan kipeät jalat olivat parantuneet, toinen oli rukoillut sairaan äidin puolesta. Ehkä koskettavin oli erään oppilaan rukous toisen puolesta, jolle oli kertynyt suuri määrä koulutehtäviä – että hän jaksaisi tehdä ne kaikki.

Uskovien yhteys todeksi

Viikko uskoontulonsa jälkeen Marjo Jakobsson etsi kuumeisesti uskovien seuraa. Silmiin osui Gospel Riders, ja Marjo otti yhteyttä saman tien.

Marjon ajaessa paikalle häntä tultiin halaamaan ennen kuin pyörä oli edes parkkeerattu. Se teki unohtumattoman vaikutuksen. Samalla tiellä hän on edelleen. Hän oli myös nyt jo toista kertaa mukana kesäkiertueella.

– Ehdottomasti parasta on keskuudessamme vallitseva uskovien yhteys ja aito rakkaus,  Marjo kertoo.

– Olemme niin yhteensopivia, että aina ei edes tarvita sanoja tai suunnitelmia, hän kuvailee.

Kristillisessä moottoripyöräkerhossa konkarit opastavat tulokkaita ja evankeliumia julistetaan kaikin mahdollisin tavoin. Ridersien joukosta on löytynyt myös uusi elämänkumppani, Riku.

– Yhdessä olemme nuolleet haavojamme ja eheytyneet, Marjo kertoo. Tärkeintä on kuitenkin se, että eletään Jumalan edessä rehellisinä.

– Ei ole mitään asiaa, jota emme toisi Jumalan eteen, Marjo sanoo vakavana.

– Jumalan kunnioitus on elämässämme ykkössijalla.

Jumalan ihmeitä

Ihmeistä suurin on kuitenkin välien korjaantuminen vanhempien kanssa. Anteeksianto ja nöyrtyminen on ollut pitkä mutta antoisa tie. Sinettinsä se sai Marjon tärkeimmän esirukoilijan, mummon, sairasvuoteen äärellä.

Kahden viikon sairaalajakson aikana Marjo istui vanhempineen mummon vuoteen ääressä ja puhui kaikki asiat halki. Luettiin Raamattua, rukoiltiin, puhuttiin Jumalasta ja uskosta. Kun kaikki oli selvää ja valmista, Marjo kuiskasi mummon korvaan sydämestään kiitoksen koko elämän mittaisesta avusta ja vielä tästä viimeisestä palveluksesta. Seuraavana aamuna mummo lähti Taivaan kotiin.

– Katkeruus ja kovuus antavat aina palan sydämestämme vihollisen käyttöön, Marjo pohtii.

– Olin ennen itsekeskeinen, karski ja ehdoton. Kävelin monen ihmisen yli, hän muistelee surullisena.

Jumala kuitenkin pehmitti naisen sydämen, ja nyt hänessä on alkanut näkyä aivan uudenlaisia piirteitä.

– Olen tullut paljon pehmeämmäksi. On ihanaa olla herkkä ja haavoittuva. Jumala on laittanut meihin niin paljon hienoja ominaisuuksia.

Tärkein lahja Marjolle on lupa jättää elämänsä kokonaan Jumalan käsiin.

– Enää ei tarvitse itse yrittää hallita ja kontrolloida kaikkea. Sydämeni on nyt pehmeä ja kuuluu Jeesukselle kokonaan, ihan reunasta reunaan, hän hymyilee.

Tällaisesta asetelmasta myös evankeliointi lähtee sydämestä, ei velvoitteena tai sääntönä.

– Ole aidosti oma itsesi Jumalan edessä. Silloin hän näyttää, mitä hän on juuri sinua varten suunnitellut, Marjo Jakobsson rohkaisee.


Outi Lepistö