Anteeksi antaminen tarkoittaa toisen armahtamista sen sijaan, että maksaisimme hänelle samalla mitalla. Se voi kuitenkin olla yksi elämän vaikeimpia asioita, jos koemme kärsineemme vääryyttä. 

Silti Raamattu on asiassa selväsanainen: ”Antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin” (Kol. 3:13). Mutta miten?

Käsittele tapahtunutta. Puhu läheisten ja luotettavien ihmisten kanssa, tai kirjoita tapahtuneesta, jos se tuntuu sinusta luontevammalta. Käsittely auttaa näkemään asioita uudessa valossa ja jäsentämään tilannetta. 

Tunnista tunteesi. Vihan purkaminen auttaa toipumisessa. Jos viha jää muhimaan sydämeen, se muuttuu ajan myötä katkeruudeksi ja kyynisyydeksi myrkyttäen vähitellen koko elämänasenteen. 

Jumala kätki viisaudessaan anteeksiantoon suuren salaisuuden. Anteeksi antaminen vapauttaa ja avaa tilaa ymmärtämiselle, vaikka emme hyväksykään väärää tekoa. Jos emme anna anteeksi, joudumme sietämään raskasta elämää kiukun, katkeruuden ja syytösten kanssa. Anteeksiantamaton mieli ruokkii negatiivisuuden kehää ja tukahduttaa elämän. 

Anna aikaa. Anteeksi antaminen itselle ja toiselle on prosessi. Tästä muistuttavat esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 18. lukuun talletetut Jeesuksen sanat, joiden mukaan anteeksi on annettava ”ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”, jatkuvasti. Asenne ratkaisee: loukatun tulisi yhä uudelleen valita antaa anteeksi, taistella vihaisia ja katkeria ajatuksia vastaan ja edetä prosessissa kohti täydellistä anteeksiantamusta.

      Anteeksiantamaton mieli tukahduttaa elämän.

Pidä perspektiivi. Raamattu opettaa armottomasta palvelijasta, joka sai anteeksi kymmenen tuhannen talentin velan, mutta ei ollut itse valmis antamaan anteeksi paljon pienempää sadan denaarin summaa (Matt. 18). Anteeksi antamista helpottaa, kun muistaa, että välillä täytyy antaa aika paljonkin anteeksi mutta toisella kertaa saa valtavasti anteeksi itsekin. 

Älä juutu. Toisinaan itsekäs luontomme vaatisi nähdä toiselta tarpeeksi syvää katumusta, ennen kuin olisimme valmiita antamaan anteeksi. Tällainen kova mieli kumpuaa rakkaudettomuudesta ja vahingoittaa lopulta sekä itseä että ihmissuhdetta. 

Tarkalleen ottaen anteeksianto ja sovinto ovat eri asioita. Sovinto tarkoittaa molemminpuolista anteeksiantoa. Tämä ihanne ei läheskään aina toteudu käytännössä. Silti anteeksianto voi toteutua silloinkin, kun toinen ei tahdo sovintoon. Pyhä Henki vaikuttaa anteeksiannon ilmapiirin. Sydämestä asti tapahtuva anteeksianto onkin kenties suurinta rakkautta, mitä toiselle ihmiselle voi koskaan osoittaa. 

Suuntaa kohti tulevaa. Anteeksianto jättää menneen taakse ja auttaa suuntaamaan kohti parempaa huomista. 

Syvästi loukattu, hylätty ja petetty ihminen ei mitenkään pysty antamaan anteeksi oman tahdonvoimansa varassa. Toivomme onkin Jumalan avussa. Hän on anteeksiantamuksen lähde. Hänellä riittää ikuisesti uskoa, toivoa ja rakkautta, joista voimme ammentaa, kun lähdemme anteeksiantamuksen tielle. Siellä emme ole yksin, vaan hän kulkee mukanamme ja auttaa. 

"Koville otti, mutta selvisin!" 

”Avioero oli elämäni rankin kokemus, mutta minun tehtäväni oli antaa anteeksi, vaikkei toinen sitä pyytänytkään. Olin tehnyt kaikkeni liiton eteen, joten minulla oli turvallinen olo lähteä eteenpäin. Nyt uuden onnen löydyttyä löytyy ympäriltä myös kadehtijoita. He eivät voi käsittää, millaisen tien olen kulkenut tai millaisten haavojen kanssa joudun elämään loppuelämäni.” 

Tiina, 48 vuotta 

”Aviokriisin jälkeen olin pitkään varauksellinen. Pelkäsin, voinko enää luottaa vaimooni. Tunnemaailmamme on erilainen, enkä voinut ihan yhtäkkiä olla taas onnellinen. Avioliittomme pelasti Jumalan kohtaaminen, molemminpuolinen anteeksianto ja yhteinen päätös rakastaa kaikesta huolimatta. Suuri vaikutus oli myös osallistumisella avioliittoleirille.” 

Lasse, 69 vuotta 

”Riidat päättyivät aina siihen, että pyysin anteeksi. Hänessä ei ollut koskaan syytä. Koko epäonnistunut avioliittoni oli minulle kova koulu ja ankara opetus. Jumalan ansiosta olen pystynyt antamaan anteeksi enkä ole jäänyt pyörimään katkeruuteen tai vihaan. Vaikka kaikki meni sirpaleiksi, Jumala voi koota rikotustakin uutta. Tänään toivoni on suurempi kuin epätoivoni.” 

Reetta, 30 vuotta 

”Jos en olisi riippunut kiinni Jumalassa, en olisi kestänyt avioeroa. Ehdimme olla 19 vuotta naimisissa ja 23 vuotta yhdessä. Rakastin häntä, mutta riippuvuudet raastoivat meidät rikki. Toivon, että voisin vielä jonakin päivänä antaa kaiken anteeksi. Vaikka minun piti luopua kaikesta muusta, niin uskosta en luovu. Jumala pysyy, ja siksi elämässä on vieläkin toivoa.” 

Katja, 48 vuotta 

”Nyt tuntuu todella onnelliselta, ettemme kriisivaiheissa päätyneet eroon, vaikka läheltä piti -tilanteita oli useammankin kerran. Anteeksianto vei aina eteenpäin. Nyt voimme katsoa yhteisiä vuosikymmeniä taaksepäin ja todeta, että selvisimme sittenkin!” 

Marjaana, 66 vuotta 

”Ydinasia yhteen palaamisessamme 17 vuoden avioeron jälkeen oli se, että koin saaneeni Jumalalta ihmeellisen voiman antaa puolisolleni anteeksi. Onnistuneen avioliiton salaisuus ei näyttäisi olevan tunne, intohimo tai riidattomuus. Kaikesta päätellen suurinta rakkautta osoittaa kyky antaa anteeksi.” 

Irja, yli 70 vuotta

Kommentit on poimittu Anniina Jakosen ja Anna Lehtisen kirjasta Rakkaus on väkevämpi – Tositarinoita avioliitosta, aviokriisistä ja avioerosta (Aikamedia, 2017).