”Äitiys on kaoottista, vastuullista ja hirveän hauskaa”

Sointu Partanen on sosionomiopiskelija, kolmen alle kouluikäisen pojan äiti ja  Lappeenrannan metodistiseurakunnan pastorin vaimo.

Kun kaipaan piristystä, nukun. Tässä elämäntilanteessa aika on kortilla ja kaikki muu kuin lepo toissijaista. Jos olisi enemmän aikaa, liikkuisin ja lukisin enemmän.

Ystävieni mielestä olen kuulemma avoin, myötätuntoinen ja huumorintajuinen.

Omasta mielestäni olen aina myöhässä asioista. Kotona en ole tarpeeksi tarkka ja koulussa vähän liiankin tarkka. Lisäksi olen aika kovaääninen.

Mieleenpainuvimpia asuinpaikkoja ovat olleet Penang Malesiassa, Amsterdam ja Helsinki. Olin ulkomailla mukana Missionuorten erilaisissa keskuksissa ja tehtävissä. Ikimuistoisinta oli työskentely Amsterdamissa punaisten lyhtyjen alueella. Penangissa puolestaan tein kaikkea sellaista, mikä mahdollisti toisten työn, kuten laitoin ruokaa, hoidin lapsia ja siivosin.

Lappeenrantalaiset aina sanovat, että he eivät ole kovin avoimia, mutta kohdalleni on osunut hyvin avoimia ja hyväntuulisia ihmisiä. Heidän kanssaan on helppo päästä keskustelun alkuun vaikka kassajonossa. Heissä on myös sellainen hassu piirre, että he saattavat ajatella, että kaikkialla on samanlaista kuin Lappeenrannassa.

Kolmen pienen pojan äitinä elämä on kaoottista, vastuullista ja pitää nöyränä. Se on myös hirveän hauskaa mutta tässä maailmantilanteessa vähän pelottavaakin. En vaihtaisi kuitenkaan pois.

Pastorin puolisona huomaa joskus toisen miettivän työssä vastaan tulleita vaikeita tilanteita tai keskusteluita, joista hän ei voi puhua mutta jotka vaikuttavat häneen. On hankalaa, kun haluaisin auttaa, mutten voi. Onneksi sellaisia asioita ei tule usein vastaan ja mieheni saa työnohjausta, mikä on ihan loistava juttu. Hienoa on se, kun saa jakaa toisen voitot hänen kanssaan.

Toivon, että jossakin vaiheessa, kun pojat ovat isompia, pystyisimme tekemään selkeämmin tiiminä seurakunnassa sellaisia juttuja, joihin nyt ei ole aikaa. Olemme puhuneet alusta asti siitä, että on olemassa aihepiirejä, joista olisi hyvä olla vastaamassa avioparina.

Aikuisopiskelu on hektistä, koska täytyy osata organisoida ja priorisoida. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä millään rintamalla – paitsi lasten kanssa.

Unelmieni matka perheen kanssa on bussimatka keskustaan. Se riittää. Jos olisin liikkeellä miehen kanssa kaksin, leppoisa kaupunkiloma sopisi hyvin. Jos olisin yksin, en kauas ehtisi, kun tulisi jo ikävä.

Minua raivostuttaa sosiaalinen epätasa-arvo ihmisten välillä ja se, että sen annetaan tapahtua.

Olen hyvä asioiden siirtämisessä eteenpäin. Mitä muuta? Perunoita osaan kuoria aika hyvin, en varmaan keskimääräistä paremmin, mutta se sujuu. Ehkä minulla on niin korkeat ideaalit, että on vaikea sanoa, missä olen hyvä.

Haluaisin oppia kärsivällisyyttä. On pelottavaa sanoa näin, koska se johtaa usein tilanteisiin, joissa kärsivällisyys kasvaa. Haluaisin oppia sitä niin, että jonakin aamuna vain herään valmiiksi kärsivällisenä. Lisäksi haluaisin oppia näkemään ihmisen siinä tilanteessa, jossa hän on, ja hyväksyä hänet täysin. Tämä koskee sekä tulevaa työtäni että seurakuntaa.

Jeesus on arjen ystävä, joka on joka tilanteessa mukana, muistinpa minä sitä tai en. Hän on väsymättömästi kiinnostunut kaikista hulluistakin ajatuksistani.