Anniina Jakonen 

Ympärillämme oleva yhteiskunta elää jatkuvassa muutostilassa. Se asettaa omat haasteensa myös työhön, perheeseen ja seurakuntaan. On uudistuttava, pysyttävä mukana ajassa, muututtava. Raamattukin neuvoo meitä muutokseen: ”Muuttukaa, uudistukaa mieleltänne” (Room. 12:2). Mutta miten edetä viisaasti muutosten tiellä? 

Päihitä pelko. Ihminen ei luonnostaan pidä muutoksista. Ne ovat usein hankalia ja tuovat mukanaan jotain vierasta. Siksi on helpompaa torjua, vältellä ja lykätä niitä. Useimmat ihmiset jatkavat siksi entiseen tapaan päätyen johonkin, missä eivät oikeastaan haluaisi olla. Mutta jos tekee niin kuin ennenkin, saa samaa kuin ennenkin. Jos haluaa muutosta, on tehtävä jotakin toisin. 

Muutos ei välttämättä ole mukavaa, eikä se tapahdu hetkessä. Muutoksilla voi olla ikäviä seurauksia, sillä ne vaativat uhrauksia. Silti ne, jotka uskaltavat tehdä muutoksen, jonka kokevat oikeaksi, ovat siitä iloisia. He saavat sisäistä mielihyvää huolimatta siitä, onko tavoite saavutettu vai ei, sillä he ovat joka tapauksessa yrittäneet parhaansa.

      Jos haluat muutosta, on tehtävä jotakin toisin.

Etene yhdessä. Joskus muutos saattaa näyttää kaukaiselta. Esimerkiksi seurakunnan keskellä saatamme olla jännitteessä, jossa vanhat haikailevat mennyttä ja nuoret kaipaavat uutta. Ikääntynyt sukupolvi muistelee omaa, voimallista nuoruuttaan herätyskokouksineen, telttajuhlineen ja kitarakuorolauluineen. Samalla nuoremmat kaipaavat rentoa yhteisöllisyyttä ja oman aikansa toimintaa – jotain, johon vanhemman sukupolven on ehkä vaikea yhtyä, jos se ei tunnu omalta. Tuttu seurakunta voi pahimmassa tapauksessa alkaa tuntua niin vieraalta, että kohta se ei ole koti kenellekään. Siksi muutosten kanssa on edettävä yhdessä. 

Kuuntele oikeaa ääntä. Jotkut ihmiset ovat suorastaan ilmiömäisiä löytämään vikoja uusista ideoista ja säilyttämään vallitsevan olotilan – eikä siinä ole mitään vikaa, sillä myös kriittisiä tarkkailijoita ja epäilijöitä tarvitaan. Mutta jos heitä on liikaa, on vaarana, että he pysäyttävät kehityksen. 

Jos vasen jalka huutaa ”mennään taaksepäin” ja oikea ”mennään eteenpäin”, ihminen pysyy paikallaan. Onneksi käskyt eivät tule jäseniltä vaan pääkeskuksesta, aivoilta. Samoin on meillä kristittyinä ja seurakunnassa. Olemme saman ruumiin jäseniä, mutta kuljemme Jumalan osoittamaan suuntaan. 

Kaiken keskellä onkin rohkaisevaa tietää, että Jumala voi ja tahtoo muuttaa meitä. Vaikka muutos ei aina ole helppoa ja miellyttävää, on Jumalan antama suunta ja muuttuminen hyvää. Siksi muuttumista ei kannata vastustaa. Itse asiassa muutos kuuluu keskeisesti Jumalan suunnitelmaan: ”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme” (1. Kor. 15:51). Muutos on siis väistämätöntä. 

Raamattu puhuu erityisesti kahdesta suuresta muutoksesta ihmiselämässä: uudestisyntymisestä eli uskoontulosta ja pyhityksestä eli muuttumisesta Kristuksen kaltaiseksi. Nämä muutokset auttavat suhtautumaan myös muihin elämämme muutostilanteisiin. 

Uskalla kokeilla. Hyvienkin muutosten tiellä voi olla monia esteitä, esimerkiksi sellaisia perinteitä ja toimintamalleja, jotka hankaloittavat eteenpäin menemistä. Silti muutos on usein tarpeellista ja jopa välttämätöntä, jos haluamme päästä eteenpäin. 

Kerrotaan, että sähkövalon keksijä Thomas Edison teki 9 000 koetta ennen kuin päätyi parhaaseen hehkulamppuun ja 50 000 koetta ennen kuin keksi varaavan akun. Silti hän ei mielestään epäonnistunut tuhansia kertoja, vaan hän katsoi oppineensa tuhansia tapoja, jotka eivät toimi. Jokainen epäonnistuminen oli askel kohti toimivaa tulosta. 

Hienosäätökin auttaa. Jos muutos on kovin radikaali, voi olla, että muutosvastarinta on kuin vuori, johon törmäämme kipeästi. Silloin kannattaa muistaa, että toisinaan hyvinkin pieni muutos auttaa. Hienosäädölläkin saadaan aikaan pieniä parannuksia. Niiden ansiosta puolestaan huomataan kehitys – ja kehittymisestä kasvaa tapa. 

Asteittain tai kerralla. Muutoksen voi toteuttaa asteittain tai kerralla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa ihminen on yleensä perin juurin kyllästynyt nykytilanteeseen tai pitää tavoitteen saavuttamista nopeasti äärimmäisen tärkeänä. Silti kilpikonna saattaa voittaa jäniksen muutosten juoksukilpailussa. 

Lasten kehityspsykologiassa opetetaan, että hyvä virike sisältää jotakin vanhaa ja sopivasti uutta. Sama saattaa päteä muutoksiin: Ei kaikkea vanhaa tarvitse hylätä vain siksi, että se on vanhaa. Vanhasta voi säästää sen, mikä on hyvää, tarpeellista ja toimivaa sekä täydentää kokonaisuutta jollakin tuoreella ja uudella. 

Etene siis rukoillen, rohkeasti ja rakkaudellisesti. Lähesty muutosta kuin vauhkoa hevosta, niin ajallaan huomaat matkaavasi sen selässä kohti horisonttia. 

10 vastaväitettä muutoksia kohtaan 

Kysyimme Ristin Voiton lukijoilta, millaisiin vastaväitteisiin he ovat tavallisimmin törmänneet työ- tai seurakuntaelämän muutosten keskellä. Oletko sinä törmännyt tai sortunut seuraaviin vastaväitteisiin? 

”Näin me olemme tehneet jo 15 vuotta – miksi tätä systeemiä pitäisi muuttaa?” 

Vanha konkari 

”Tiedän, että se ei toimi.” 

Besserwisser 

”Se on Matin hommia, ei minun.” 

Vastuunsiirtäjä 

”Ei meillä ole varaa siihen.” 

Kirstunvartija 

”Emmehän me ole koskaan kokeilleet tätä.” 

Epäluuloinen 

”Meillä ei ole tarpeeksi aikaa.” 

Varautuja 

”Tätä on kokeiltu joskus ennenkin.” 

Huuto menneisyydestä 

”Käsitellään tämä asia myöhemmin.” 

Eli ei ikinä? 

”Meidän täytyy harkita asiaa vielä kerran.” 

Loputon pohtija 

”Nyt ei ole oikea aika puhua tästä asiasta.” 

Milloin sitten? 

Kommentit on poimittu Facebook-kyselyn perusteella ja ne julkaistaan nimimerkeillä.