Yhdenkin ihmisen tähden

- Olen ainut Vapaakirkon lähetystoimistossa työskentelevä kokoaikainen työntekijä, joten minulla on aika monta hattua, lähetysjohtaja Nanna Rautiainen kertoo. Punainen päivänvarjo on muisto Aasiasta, jossa Rautiainen oli lähetystyössä. (Kuva: Mauri Päivinen)
- Olen ainut Vapaakirkon lähetystoimistossa työskentelevä kokoaikainen työntekijä, joten minulla on aika monta hattua, lähetysjohtaja Nanna Rautiainen kertoo. Punainen päivänvarjo on muisto Aasiasta, jossa Rautiainen oli lähetystyössä. (Kuva: Mauri Päivinen)
Kun Nanna Rautiainen reilu vuosi sitten valittiin Suomen Vapaakirkon lähetysjohtajaksi, hän näki tulevan työnsä yhdeksi suurimmaksi haasteeksi sen, kuinka saada lähetystyö jokaisen seurakunnan ja sen jäsenten yhteiseksi asiaksi. 

Näkemys on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana. 

– Lähetystyön ei tulisi olla vain yksi seurakunnan osa-alue tai asiasta innostuneen pienen lähetyspiirin juttu, mitä se valitettavasti monissa seurakunnissa on, Rautiainen toteaa. 

Toinen vuoden aikana kirkastunut tavoite on innostaa nuoria ja nuoria aikuisia niin lähettäjiksi kuin lähtijöiksi. 

– 30–40-vuotiaissa ja sitä nuoremmissa on selvästi vähemmän lähestysinnostusta kuin sitä vanhemmissa. Myös raja-aitoja uuden ja vanhemman sukupolven väliltä pitäisi saada kaadettua.


Lähetyksen polku rakenteilla

Rautiaisen näkemykset suomalaisten tekemän lähetystyön tilasta eivät perustu pelkästään kuluneen työkauden aikana hankittuun kokemukseen. Tuntumaa erityisesti Vapaakirkon työkenttään on kertynyt paitsi lähetystyöntekijän myös Vapaakirkon lähetystoimikunnan jäsenen rooleissa. 

– Vapaakirkon lähetysstrategian painopiste on perinteisesti ollut saavuttamattomissa kansanryhmissä eli niin sanotussa 10/40-ikkunassa. Se on edelleen suurin maailmanlähetyksen haaste; vain siihen panostamalla saamme saatettua loppuun Jeesuksen antaman lähetyskäskyn, lähetysjohtaja summaa. 

Täysin uutta strategiaa Nanna Rautiainen ei siis ole ryhtynyt puuhaamaan. Muita uusia avauksia on kuitenkin jo viritteillä.

Yksi niistä liittyy edellä mainittuun haasteeseen lähetysnäyn tartuttamisesta uudelle sukupolvelle. Sitä varten on jo keskusteltu lähetysasian entistä selkeämmästä sisällyttämisestä kirkkokunnan lapsi- ja nuorisotyön opetussuunnitelmaan.

– ”Lähetyksen polku” on vasta suunnitteluasteella, mutta tarkoituksena on, että kansainvälisyyskasvatus ja lähetysasia olisivat esillä pyhäkoulusta 25 ikävuoteen asti. 

– Pieni askel siihen suuntaan oli keväällä julkaisemamme Junnut, rukoillaan yhdessä -rukousmuistio, joka kannustaa lapsia rukoilemaan lähetystyöntekijöiden lasten puolesta.


Työ laajeni Suomeen

Kuluneen vuoden aikana uusia ideoita on tarvittu myös maahanmuuttaja- ja pakolaistyöhön. Joulukuussa Vapaakirkko järjesti keräyksen Kreikkaan tulleiden pakolaisten hyväksi yhteistyössä kreikkalaisen sisarkirkon kanssa. Kotimaassa Nanna Rautiainen rakenteli yhteistyötä Vapaakirkon diakoniajärjestö ViaDia ry:n ja paikallisseurakuntien kanssa. 

– Palkkasimme Suomessa tehtävään kansainväliseen työhön lähetystyöntekijöitä, mikä on uutta lähetyksellemme. 

Joiltain osin työn painopisteet ovat siis muutoksessa, vaikka suurin osa työstä näyttää jatkuvan tasaisen vakaana – kehitysyhteistyötä lukuun ottamatta. Viimesyksyiset kehitysyhteistyön määrärahaleikkaukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet Vapaakirkkoon yhtä rajusti kuin moniin muihin toimijoihin, koska silloiset kehitysyhteistyöprojektit olivat niiden tapahtuessa jo muutenkin loppusuoralla. 

– Meidän ei tarvinnut keskeyttää yhtään projektia. Tosin emme myöskään saaneet yhtään uutta hankerahoitusta.


Verkostot vahvistuvat

Yhteistyön ja verkostoitumisen merkitys tulee esille yhä uudestaan Rautiaisen puheissa. Syksyn osalta lähetysjohtaja odottaa yhteistyön vahvistumista etenkin Vapaakirkon teologisen opiston kanssa. 

– Muutamme elokuussa saman katon alle Tampereen Teopolikseen. Verkostoituminen opettajien ja opiskelijoiden kanssa tuo varmasti synergiaetuja. 

Toinen tärkeä yhteistyön kehityskohde on lähettäjien ja lähtijöiden suhde. Vaarana on nimittäin se, että kun lähetit ovat ”poissa silmistä”, he ovat myös poissa mielestä. Tällöin seurakunta ei myöskään koe omistajuutta työstä. 

– Lähetystyöntekijöillä on oma vastuunsa etsiä kommunikoinnin keinoja. Teknologia toimii tässä hyvänä apuna. Yksi tapa pitää lä- hetit osana seurakunnan elämää on esimerkiksi soittaa heille jumalanpalveluksesta Skype-puhelu, lähetysjohtaja havainnollistaa.



Uusia tapoja löydettävä 

Viestinnän merkitystä ei muutenkaan voi korostaa liikaa. Rautiainen kertoo herättäneensä eräillä aluepäivillä hieman pahennusta sanomalla, että lähettikirjeiden lukeminen jumalanpalveluksessa pitäisi kieltää lailla. 

– Sen sijaan kuvien näyttäminen ja poiminnat lähettikirjeistä toimivat. Läheteiltä kannattaa pyytää myös videotervehdyksiä. Esimerkiksi kännykällä otettu epävirallinen video riittää. 

Rautiainen muistuttaa, että erityisesti uuden sukupolven saavuttamiseksi on löydettävä tapoja kommunikoida heidän kielellään ja heidän käyttämiensä kanavien kautta. 

– Eivät nuoret innostu, jos heitä pyytää lähetystoimikuntaan. Nuoria voi rohkaista mukaan lähetystyön tukemiseen pienin askelin, esimerkiksi pyytämällä apua videon näyttämiseen jumalanpalveluksessa. 

Nuoria saa innostettua myös määräaikaisiin lähetysprojekteihin, joita tänäkin kesänä Vapaakirkko järjestää kolmeen kohteeseen. 

– Aktioiden ei tulisi kuitenkaan olla vain nuorten juttu. Teimme lähetystyöntekijöille kyselyn, jossa selvitimme, kuinka hyväkuntoisia eläkeläisiä voisi hyödyntää lähetyskentillä. Esimerkiksi yksi pariskunta oli kolme kuukautta au pairina lähettiperheessä Aasiassa.


Monimuotoinen työkenttä 

Lyhytaikaisten lähetysprojektien lisääntyminen on Rautiaisen mielestä yksi tulevaisuuden trendi, joka liittyy osittain yhteiskunnassamme vallalla olevaan sitoutumattomuuteen. Silti aina löytyy myös niitä, jotka kokevat lähetyskutsua niin vahvasti, että ovat valmiita sitoutumaan työhön pitkäksi aikaa. 

– Esimerkiksi raamatunkäännöstyöllä on vahva perinne Vapaakirkossa, ja meillä on myös nuorta raamatunkääntäjäsukupolvea. Mutta lähetystyötä voi tehdä hyvin monella tavalla; ei ole vain yhtä polkua.

Nanna Rautiainen haluaakin pitää lähetystyön muodot mahdollisimman avoimina ja löytää kullekin kutsun saaneelle sopivan väylän toteuttaa sitä. 

– Muun muassa median ja teknologian käyttö avaavat uusia ovia, mutta toisaalta muslimienkin parissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että uskoon tulleilla on ollut yleensä jossain vaiheessa henkilökohtainen kontakti johonkin kristittyyn. Lähetettyjä työntekijöitäkin siis tarvitaan edelleen.


Työ ei ole turhaa 

Yksi tulevaisuuden lähetystyön painopiste on saavuttamattomista kansoista Suomeen tulleiden kristittyjen opetuslapseuttaminen ja varustaminen palaamaan kotimaahansa.

– Nyt eletään avainaikoja. Tarvitsemme siihen viisautta. 

Kaiken kaikkiaan työn menestyminen on kiinni nimenomaan Jumalan antamasta viisaudesta ja siunauksesta. Välillä saattaa tulla mieleen, onko seurakuntien mitään järkeä maksaa kuukausittain tuhansia euroja ja lähettää yksi ihminen toiselle puolelle maapalloa.

– Me emme tiedä Jumalan suunnitelmia. Kenties hän haluaa joskus, että investoimme tuhansia euroja, jotta yksikin ihminen kuulisi Jeesuksesta. 

Nanna Rautiaista on rohkaissut erityisesti yksi tapaus lähetyshistoriasta. Suomen Vapaakirkko lähetti 1970-luvulla Nepaliin yhden suomalaisen perheen, joka käänsi siellä yli 20 vuotta Uutta testamenttia yhdelle vähemmistökielelle sellaisen kansanryhmän parissa, jossa ei ollut yhtään kristittyä. 

– Nykyään siellä on kasvava missionäärinen seurakunta, jolla on näky toisten kansanryhmien tavoittamisesta myös oman maan rajojen ulkopuolella.


Elina Rautio



40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja