Vuoden kristillinen kirja -kilpailun voittajateos: Kokoavaa puhetta isän merkityksestä
Vaasan seurakuntayhtymän perheneuvojana pitkään toiminut sosiaalipsykologi, psykoterapeutti Saara Kinnunen jäi virastaan eläkkeelle viime keväänä. Perustyönsä ohella ja siihen liittyen hän on tehnyt ansiokkaan uran myös kristittynä kirjailijana. Kinnunen on julkaissut useita teoksia muun muassa perhe-elämään ja kasvatukseen liittyvistä teemoista. Tuhansien suomalaisten vanhempien käsissä ovat kuluneet esimerkiksi Kinnusen jo 1990-luvulla kirjoittamat kasvatusoppaat Turvallisesti matkaan – hyvän lapsuuden eväät ja Murrosikäinen perheessä (Karas-Sana). Muutamia vuosia sitten Perussanoman kustantamassa kirjassa Kun tiet eroavat Kinnunen käsittelee avioeroa, ja teoksessa Sovintoon elämän kanssa on puolestaan esillä laajempi psykososiaalinen ja eettinen näkökulma.
Kinnusen kirjoissa tulee esiin vahva ammatillinen asiantuntemus. Niissä näkyy myös perheneuvojan vankka työkokemus sekä kirjoittajan lämmin ja aito kristillinen vakaumus. Tutkimustiedon taitava popularisoiminen tavallisen vanhemman ja kasvattajan kielelle on yksi Kinnusen kirjojen ansioista. Suomen tietokirjailijoiden palkinnon hän sai vuonna 2010.
Uusimmassa kirjassaan Isän kaipuu (Perussanoma 2016) Saara Kinnunen palaa hänelle tuttuun aiheeseen: lapsen kasvuyhteisön ja tärkeimpien ihmissuhteiden merkitykseen. Kirjan nimi ei ole Kinnuselle pelkästään ammatillinen teema. Hän menetti yhdeksänvuotiaana pikkutyttönä isänsä, kun tämä sai yllättäen aivoverenvuodon ja kuoli noin viikon kuluttua sairastumisesta. ”Murrosiässä minusta oli täysin käsittämätöntä, kun jotkut kaverini moittivat isiään. Mieleni teki sanoa, että teillä sentään on isä ettekä tiedä, mitä on elää ilman isää”, Kinnunen kirjoittaa.
Isän merkityksen tarkastelu kokonaisen kirjan verran on rohkea tavoite, sillä aiheesta on julkaistu suomen kielelläkin jo niin paljon hyvää kirjallisuutta. Monet kirjoista pohjautuvat myös kristilliseen ihmiskäsitykseen ja arvomaailmaan. Kinnusen haasteeksi nouseekin se, miten välttää itsestäänselvyydet ja sanoa moneen kertaan käsiteltyjen sisältöjen lisäksi jotain uutta.
Kinnunen virittää perusteemat auki jo kirjansa alussa. Hänen mukaansa ihmiseen on istutettu kolme peruskaipausta: kaipuu yhteyteen, kaipuu rakastetuksi ja arvostetuksi tulemiseen ja kaipuu merkityksen kokemiseen. Näihin kolmeen lapsen peruskaipaukseen juuri isä voi kirjoittajan mukaan vastata erityisellä tavalla. Kirjassa tarkastellaan isän ja lapsen suhdetta myös eroperheiden näkökulmasta. Avioerojen yhteydessä muualla asuva etävanhempi on yleensä isä, sillä 90 prosenttia eroperheiden lapsista asuu äitinsä kanssa.
Lisäksi Kinnunen pohtii niiden lasten kokemusta, joiden isä on kuollut, sekä niitä noin 17 000:ta lasta, joiden osalta isyys on vahvistamatta. Samoin hän kuvaa muun muassa isättömien tyttöjen ja poikien kasvua sekä lapsuuden kiintymyssuhteiden vaikutusta omaan elämään ja parisuhteeseen. Perheneuvojan kokemuksella Kinnunen ottaa esiin myös tilanteen, jossa isä haluaisi pitää yhteyttä lapsiinsa, mutta yhteiselämään pettynyt ja eron kipeydestä kärsivä äiti hankaloittaa sitä. Kuten monissa Saara Kinnusen kirjoissa, kristillisyys on vahvasti läsnä myös Isän kaipuu -teoksessa. Siinä tarkastellaan muun muassa isän vaikutusta jumalakuvaan, anteeksiannon merkitystä ja mielen sovintoa isän kanssa.
Vaikka kirja sisältää runsaasti ennestään tuttua aineistoa isän roolista, sen ansiona on kokonaisvaltainen, ehyt ja monipuolinen kuvaus isäsuhteen tärkeistä näkökulmista. Teksti on helppolukuista. Lukujen lopussa olevat kysymykset käyvät lukijaa kohti ja haastavat hänet pohtimaan omaa isäsuhdettaan tai rooliaan isänä. Jos kysymyksiä jaksaa mietiskellä, ne tuovat lukukokemukseen huomattavasti syvyyttä.
Lukujen alkuun laitettujen kursivoitujen ajatelmien tarkoituksena lienee tiivistää alkavan luvun ydinsanoma. Hieman kömpelösti muotoillut ajatelmat jäävät kuitenkin irrallisiksi ja keinotekoisiksi.
Kinnunen kirjoittaa sujuvasti ja tottuneesti. Se saattaa olla yhtenä syynä siihen, että kustannustoimittajalta on jäänyt huomaamatta jonkin verran kielioppivirheitä.
Vaikka Isän kaipuu ei tarjoa erityisen uusia näköaloja aiheeseen, se kokoaa hienosti isän tärkeään merkitykseen liittyvän asiantuntijatiedon. Vuoden kristillinen kirja -kilpailun voittanut teos on lämpimällä ja viisaalla sydämellä kirjoitettu. Se sopii hyvin vaikkapa isänpäivälahjaksi.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...