Arviot: Kun herra Parkinson muuttaa saman katon alle

Kari Honkasen uusin teos ottaa lukijansa mukaan vakavasti sairastuneen ihmisen sisäiselle matkalle kohti itseään, lähimmäisiä ja Jumalaa. Parkinson-diagnoosi pysäytti tuotteliaan ja menevän kirjailija-lähetystyöntekijä-pastorin talvella 2013. Pysähdys oli varsin raju: ”Elämän mielekkyys tuntui valuvan käsistä ja edessä kangasteli näköalattomuus ja apatia.” Honkasen mieliala vajosi hetkittäin masentuneisuuteen, ja jopa itsetuhoiset pohdinnat tulivat alakulon keskellä tutuiksi.

Kun inhimillisesti katsoen parantumaton sairaus kohtaa, usko ja ystävät näyttävät muodostavan yllättävänkin vahvan turvaverkon.

Samalla paljastuu, että usko Jumalaan voi olla samanaikaisesti sekä kannatteleva voimavara että jossakin määrin ongelman käsittelemistä monimutkaistava tekijä. Uskolla voidaan myös ahdistaa ja painostaa. Tästä Honkanen kirjoittaa: ”Eniten pelkäsin itseään täynnä olevia parantajia, jotka kävivät sairaan kimppuun kuin herhiläiset ja kuvittelivat, että Jumala kuuli heitä äänen voimakkuuden tähden. Ja jos sairas ei heidän rukoustensa kautta parantunut, hänet syyllistettiin antaen vain lisää taakkaa rukoiltavan hartioille: ´Sinulla ei ole riittävästi uskoa, tai ehkä sinun sydämelläsi on vielä jotakin tunnustamatonta syntiä.´”

Kokemustensa kautta kirjailija avaa elämää muuttavan sairauden vaikutuksia monitasoisesti. Näkökulmia avautuu niin suhteessa omaan elämään, työhön, avioliittoon, perheeseen, seurakuntaan, ystävyyssuhteisiin kuin koko yhteiskuntaankin. Kirjailijan Tarja-puolison ”välispiikit” auttavat ymmärtämään vierellä elävän läheisen tuntoja.

Samalla kun helluntaipastori Kari Honkasen Avoimella sydämellä on silmiä avaava ja mielenkiintoinen sairastumiskertomus, se tarjoaa helluntailiikkeen ulkopuoliselle lukijalle näköalan helluntailaisuuteen, liikkeen ajattelu- ja toimintatapoihin, maailmanselitykseen sekä erilaisten kokemusten tulkintaan. Vaikka kirja käsittelee vakavia ja raskaita asioita, se sisältää samalla paljon arjen huumoria. Tämä on tuttua myös Honkasen aikaisemmista kirjoista.

Kirjoittaja näyttää oppineen monen muun asian ohessa yhden tärkeimmistä läksyistä: kyvyn nauraa itselleen ja omille kommelluksilleen.

Honkasen sanankäyttö on maanläheistä ja helposti luettavaa. Omaelämäkerralliselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan hän marssittaa lukijan eteen gallerian täydeltä ystäviä ja läheisiä, joiden merkitys elämän vaikeiden prosessien käsittelemisessä on epäilemättä suuri. Lukijoiden näkökulmasta yksittäiset henkilöt jäävät kuitenkin vieraiksi ja irrallisiksi. Osittain ne jopa raskauttavat muutoin hyvinkin sujuvaa lukukokemusta.

Miinuspisteitä kirja saa kustannustoimittajan huolimattomasta työstä. Lopulliseen tekstiin on jäänyt turhan paljon kielioppi- ja kirjoitusvirheitä, jotka saattavat häiritä tarkkaavaista lukijaa.

Sairauden kanssa itse kamppailevalle kirja on mainio, vertaistukea antava kädenojennus. Terveelle ihmiselle se puolestaan avaa ikkunoita sairastuneen sisäiseen kokemusmaailmaan ja auttaa ymmärtämään sairastavaa lähimmäistä.

Honkasen rohkaiseva viesti on, että Jumala ei koskaan jätä eikä hylkää, vaan tarjolla voi olla jopa aivan uusia ja yllättäviäkin alkuja.


Veijo Grönholm