Lauantai 23. helmikuuta.
Nimipäivää viettää Aslak
Julkaistu 14.1.2019 13:21

Hiipuminen - helluntaiherätyksen uusi normaali?

Uusi normaali -käsitettä käytetään silloin, kun kuvataan hiljattain muuttunutta ole­misen tilaa, jonka kanssa nyt opetellaan elämään.

 

Uutta normaalia maailmalla edustavat vaikkapa napakka nationalismi, tuotan­tolinjojen siirtyminen halvempiin maihin, maahanmuuttoaallot, jatkuva ilmaston­muutospuhe ja ”totuuden jälkeinen aika”.

 

Vähän aikaa on jaksettu puhua häiriö­tilasta tai poikkeusolosuhteista. Nyt on tajuttu, ettei paluuta entiseen enää ole. Uusi normaali on peruuttamattomasti muuttunut kokonaistilanne.

 

Kun lukemat helluntaiherätyksen romah­taneista kasteluvuista vuodenvaihteessa saatiin, ainakin RV:n toimituksessa pu­disteltiin päitä epäuskoisina. ”Ei tämä ole mitenkään mahdollista. Tässä on oltava jokin virhe. Eivät kasteet voi vuodessa vä­hetä kolmanneksella!” sanoin itse.

 

Nyt on alettu puhua myös Totutusta hyvästä, joka on Uuden normaalin surul­linen vastapari. Yleensä pois lipuvaa van­haa normaalia osataan arvostaa vasta, kun se on kadonnut. Hiljalleen Totuttu hyvä muuttuu Vanhaksi hyväksi ajaksi, joka kultaantuu muistoissamme täysin.

 

Aika ennen kännyköitä. Aika ennen inter­netiä. Aika ennen sosiaalista mediaa. Jo­kaiselle ikäluokalle on tarjolla oma Vanha hyvä aika, jota glorifioida.

 

Aika ennen ylistysryhmiä. Aika ennen Helluntaikirkkoa. Aika ennen vuotta 2015.

 

2010-luvun lipuessa loppuaan kohti Hellun­taiherätyksen Uusi normaali on luvuiltaan paljon vaatimattomampi kuin vanha. Nyt on aivan relevanttia vaikkapa kysyä, onko meillä vielä viiden vuoden kuluttua omaa raamattuopistoa tai viikoittain ilmestyvää sanomalehteä.

 

Lähetystyö ja seurakuntakenttä toimii nyt myös aivan erilaisilla numeroilla kuin vielä jokunen vuosi sitten. Muutos on tapahtu­nut tietysti hitaasti, mutta jokin murtava luhistuminen on koettu parin kolmen viime vuoden sisällä.

 

Uusi normaali on kuitenkin jotain, mikä meidän tulisi hyväksyä. Hyväksyminen ei merkitse maansa myymistä tai vaipumista apatiaan. Se on niukkuuden näkemistä uu­dessa valossa ja sopeutumista uudenlaiseen toimintaympäristöön.

 

Voitaisiinko helluntaiseurakuntien Uudessa normaalissa nähdä myös hyvää? Tapaami­sissa ja tapahtumissa on nyt havaittavissa uutta suoruutta ja ydinasiohin keskittymis­tä. Kehittynyt viestintätekniikka on myös suonut mahdollisuuksia laadukkaampaan yhteydenpitoon ja verkostoitumiseen ar­jessa.

 

Kaikenlainen ”pönöttäminen” on liik­keessä vähentynyt. Nyt halutaan kuunnella asiantuntijoita, vaihtaa näkökulmaa ja omaksua tuoreita toimintamalleja.

 

Ja mikä tärkeintä: kun rakenteelliset itsestäänselvyydet vähenevät, tulemme riippuvaisemmaksi Jeesuksesta ja alamme etsiä Pyhän Hengen voimaa ja johdatusta.

 

Toiminnoiltaan pienempi helluntai­herätys voi olla myös virtaviivaisempi ja ketterämpi. Oikeisiin asioihin keskittymällä se voi taas pian olla kasvava Jumalan seu­rakunta.

 

Silloin Uusi normaali onkin jälleen kasvu.

 

 

Anssi Tiittanen

 

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö.



Jaa
Jees-lehti projektilehdeksi
Jees-lehti projektilehdeksi
Priorisointi kannattaa
Lapsityö luupin alle
       www.facebook.com/ristinvoitto/ 

  Ristin Voitto, Aikamedia Oy © 2016






Yhteystiedot      Sivuston luvaton kopiointi kielletty!