Torstai 18. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Valto, Valdemar, Valdemar, Volmar

Mitä Yhdysvaltain presidentinvaalit kertovat meistä? 

Yhdysvaltain presidentinvaaleista on nyt kulunut pari viikkoa. Media on jatkanut kyllästymiseen asti vaalien jälkipuintia. Sosiaalisessa mediassa myös kristityt ovat päässeet ääneen oman sivustonsa päätoimittajina. Ja asioihin on otettu vahvasti kantaa. 

Nyt kun vaalit ovat ohi, on paikallaan arvioida, mitä käyty keskustelu kertoo meistä itsestämme kristittyinä. Millaista yhteiskunnallista tietämystä ja arvoajattelua kannanottomme ilmentävät? 

 

Yleisesti katsoen suomalaisten kristittyjen vaalikeskustelu on heijastanut melko heikkoa Yhdysvaltain poliittisen kulttuurin tuntemusta. Tämä on tullut esiin muun muassa tavassa, jolla itseä innostavia uutisia ja kannanottoja on jaettu sosiaalisessa mediassa ilman riittävää lähdekritiikkiä. 

Monissa puheenvuoroissa esimerkiksi maan evankelikaalisen liikkeen ja katolisen kirkon poliittinen asemointi, arvoihin liittyvät sosiologiset sidokset sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa käytetyn uskonnollisen kielen merkitys ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. 

Vaikka valtio ja uskonto on Yhdysvaltain perustuslaissa erotettu tiukasti toisistaan, käytännön politiikassa ne kytkeytyvät tiiviisti yhteen. Myös presidentinvaaleissa uskonnolla on erityisen merkittävä kulttuurinen rooli. 

 

Toiseksi Yhdysvaltain poliittisia ilmiöitä on arvioitu usein rajoitetusti suomalaisesta näkökulmasta käsin. Meidän, jotka olemme tottuneet omassa maassamme monipuoluejärjestelmän tarjoamiin vaihtoehtoihin, on vaikea ymmärtää äänestystilannetta, jossa tarjolla on vain kaksi poliittista kategoriaa. Ja kun kristittynä valitsee niistä jommankumman, on pakotettu tukemaan puolueen linjan mukana myös useita itselle vastenmielisiä arvoja. 

Jos äänestäjä kannattaa esimerkiksi republikaanien perhearvoja ja abortin kieltämistä, hän tulee samalla kannattaneeksi myös pakolaisvastaisuutta, militarismia ja taloudellista eriarvoisuutta. Jos taas pitää tärkeänä demokraattien ajamaa tasa-arvoa ja hyvää terveydenhoitoa kaikille, joutuu puoluevalinnan myötä tukemaan myös liberaalia seksuaalietiikkaa. Valinta on siis kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. 

Analyyttinen äänestäjä huomaa helposti, että sekä Donald Trumpin että Joe Bidenin agendalta löytyy niin kristilliseen arvoperustaan nojaavia kuin myös sille täysin vastakkaisia arvopäämääriä. Ne tulevat vain esiin eri asioissa. 

 

Kolmanneksi poliittisten mielipiteiden perusteella monilta kristityiltä näyttää puuttuvan Raamatun arvoihin riittävän laaja-alaisesti ja johdonmukaisesti kiinnittyvä yhteiskuntanäkemys – kristillinen yhteiskuntateoria. Se ei ole ihme, sillä monilla kirkkokunnillakin sen määrittely on jäänyt puolitiehen. Seurakunnissa käsitellään harvoin yhteiskuntaetiikkaan liittyviä kysymyksiä ja opetetaan pohtimaan, mihin kaikkeen kristillisten arvojen tulisi kansakunnan elämässä vaikuttaa. Siksi uskovien on vaikea saada aineksia kokonaisvaltaisen ja perustellun yhteiskuntanäkemyksen muodostamiseen. 

Tällaisessa tilanteessa poliittinen kanta muotoutuu usein kapea-alaisesti ja tunnevaltaisten mielikuvien ohjaamana. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tämä näkyi muun muassa siten, että valinta saatettiin ratkaista pelkästään sen perusteella, mitä mieltä ehdokas oli jostakin yksittäisestä asiasta, kuten Israelin valtiosta tai aborttioikeudesta. 

Valistunut yhteiskunnallinen ajattelu ei tietenkään voi olla näin kapea-alaista. Siihen tulee sisältyä arvoihin perustuva näkemys myös esimerkiksi verotuksesta, taloudesta, sosiaalipolitiikasta, maahanmuutosta, ilmastokysymyksistä, ulkopolitiikasta sekä sitoutumisesta kansainväliseen yhteistyöhön. Ja eettisen arvioinnin tulee kohdistua sekä ehdokkaan henkilökohtaiseen käyttäytymiseen että hänen poliittiseen toimintaansa. 

 

Neljänneksi uskovien somekeskustelu on osoittanut, miten helposti unohdamme kristillisen etiikan perusasiat poliittisen tunnekiihkon keskellä. Eri tavalla ajattelevien halventaminen ja jopa avoimen aggression suuntaaminen heihin ei kerro lähimmäisenrakkaudesta eikä Uuden testamentin opettamasta mielenlaadusta. 

Yhdysvalloissa monien seurakuntalaisten ystävyyssuhteet ja perheen sisäiset ihmissuhteet ovat katkenneet poliittisten näkemyserojen takia. Samanlaiset haasteet ovat koetelleet myös suomalaisten kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja kielenkäyttöä. 

 

Mitä Yhdysvaltain presidentinvaalit siis kertoivat meistä kristityistä?  

Ainakin sen, että meidän olisi ensin syytä hankkia tarpeeksi laaja tietopohja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja huolehtia oikeasta mielenlaadusta ennen kuin heittäydymme poliittiseen väittelyyn toisten kanssa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan kristillisiä arvoja mutta myös asiantuntemusta ja sivistynyttä käytöstä. 

Yhdessä määrätietoisen esirukouksen (1. Tim. 2:1–2) kanssa ne luovat parhaan lähtökohdan kristittyjen yhteiskunnalliselle vaikuttamistyölle.

 

 

Leevi Launonen

 

Artikkeli on kirjoittajan blogi, joka on julkaistu Radio Deissä ja Seurakuntalaisen verkkosivustolla. 



UUTISET