Ville Kalaniemi: Ratkaisukeskeisyyttä osoittelun tilalle
Syksyllä tarvittavan määrän nimiä kerännyt kansalaisaloite kannabiksen yksityiskäytön ja -kasvattamisen dekriminalisoimiseksi etenee eduskunnan käsittelyyn.
Maailmalla kannabiksen käyttö on laillistettu muutamissa maissa. Suomessa on tutkittu Portugalin mallia, jossa huumausaineiden käyttörikokset poistettiin lainsäädännöstä vuonna 2001, ja huumeiden käyttäjiä on pyritty kohtaamaan ”potilaina eikä rikollisina”. Maan huumeongelma on jonkin verran korjaantunut.
Kristittyjen ja muiden konservatiivien huoli dekriminalisointi-innossa on liittynyt siihen, antaisiko salliva lainsäädäntö eettisen ohjeen, jossa huumausaineiden käyttö olisi lähtökohtaisesti hyväksyttävää.
Pastorin ja vertaistyön koordinaattorin Ville Kalaniemen ajatukset vapautettavista huumausaineista eivät mene yksiä latuja.
– Olen päihdevastainen, ja kannabiksen kasvattamisen haluaisin pitää rikollisena. Hallussapito ja käyttö ovat siinä ja siinä, kannattaako niitä pitää laittomana.
Ville Kalaniemi katsoo, että jo nyt viranomaiset eivät enää puutu kannabiksen käyttöön. Kotikasvatus on myös ilmeisesti yleistynyt tavattoman paljon.
– Maailma on muuttunut. Me aloitimme pilvenpolton aikanaan tuontihasiksella, jollaista monet nykynuoret eivät ole edes nähneet. Nykyinen kannabis on kodeissa kasvatettua.
Alun perin helsinkiläisen Ville Kalaniemen oma ainehistoria alkoi lukioikäisenä. Uskovia kavereita tai seurakuntayhteyttä ei ollut. Kokeilunhalu vei mennessään.
– Muistan vieläkin sen tunnekokemuksen, joka kokeiluihin liittyi. Luulen, että runsaan päihteidenkäytön taustalla saattoi olla minullakin jonkinlainen adrenaliiniaddiktio. Kaipasin uutuudenviehätystä, seikkailua, fiiliksiä ja kokemuksia.
Sitten reissattiin Goalla ja Amsterdamissa uusia kokemuksia etsien. Lopulta mikään ei enää tyydyttänyt. Kalaniemi tajusi, että hänen sisimpänsä oli aina vain tyhjempi.
Silloin syntyi itseoivallus siitä, että todellisuudessa aineet pyörittivät hänen koko elämäänsä.
Mutta kuten yleensä, oivallus ei vielä riitä vapautumiseen. Päinvastoin riippuvainen pakenee ongelmiensa aiheuttajan pariin lohtua etsien.
Jossain vaiheessa Kalaniemi hakeutui psykiatriselle osastolle lepäämään, kun tuntui, ettei sekakäyttäjän psyyke enää kestä.
Jumalaa Kalaniemi ei ollut unohtanut missään vaiheessa. Välillä tuli rukoiltuakin. Voimaa muutokseen ei silti tuntunut löytyvän millään.
Eräänä päivänä puhelin soi, ja toisessa päässä oli evankelista Anne Hottinen, tuttu nainen lapsuusvuosilta.
– Sillä kertaa en keksinyt väistöliikettä. En halunnut tulla uskoon, mutta en uskaltanut olla tulemattakaan, Kalaniemi muistelee käänteentekevää puhelua neljätoista vuotta sitten tulevan anoppinsa kanssa.
Anne Hottinen on Elise Kalaniemen äiti. Kalaniemien perheeseen kuuluvat myös alakouluikäiset Minea, Lumina ja Nuun.
Ville Kalaniemi kertoo edellisviikon kohtaamisesta päihdemyönteisen nuoren kanssa. Sosiaaliviranomaiset olivat soittaneet Kalaniemen juttukaveriksi, koska eväät alkoivat olla asiastaan varman ja argumentointitaitoisen nuoren kanssa lopussa.
– Pääpointtini omasta ja omien kavereiden kautta on se, että aktiivinen päihteidenkäyttö jumittaa elämän. Se jumitti myös minut aikanaan kahdeksaksi vuodeksi paikalleen.
– Jouduin opettelemaan myöhässä ikäisteni nuorten aikuisten asioita, ottamaan muita kiinni.
Kalaniemen kavereita tulee välillä kadulla vastaan.
– Kaverit ovat korostetun hoikassa kunnossa. Jos katsoo sosiaalista mediaa, niin jutut ovat samalla tasolla kuin silloin 17–18-vuotiaana.
– Tämänkin nuoren kanssa puhuin siitä, kuinka elämässä on luontaista mennä eteenpäin, löytää oma paikka. Opiskella ja perustaa perhe. Päihteet ikään kuin supistavat maailman. Addiktiossa kaikki pyörii aineiden ympärillä. Mahdollisuutta kasvuun ei ole.
Millä nuori Ville Kalaniemi perusteli itselleen päihteiden käytön?
– No se onkin mielenkiintoinen juttu.
– Jos totuus vapauttaa, niin valhe sitoo. Päihdemaailma on läpeensä valheellinen. Mieli hairahtui kuvittelemaan päihtymisen olevan jotenkin ihannoitavaa.
– Saattoi siinä jotain hippi-ideologiaa olla mukana. Itse kuitenkin mietin päivittäin vain, miten saisin pään sekaisin.
Kalaniemi mahdollisti oman käyttönsä myymällä ja kasvattamalla.
Uskooko Ville Kalaniemi porttiteoriaan, eli käsitykseen, jossa miedomman huumausaineen käyttö johtaa vahvempiin aineisiin?
– Muistan, kuinka nuorena naureskelimme porttiteorioille. Jälkikäteen kun katsotaan, niin ihmiset, joilla oli taipumusta addiktoitua, myös addiktoituivat ja portti todella toimi.
Kalaniemi katsoo, että seurakuntapiireissä on diakoniatyön vahvistumisen myötä tapahtunut laajempi ajattelutavan muutos, joka säteilee myös päihdenäkemyksiin.
– On siirrytty syntikeskeisyydestä auttamiseen, tuomitsemisesta nostamiseen.
Kalaniemi myöntää, että jokin Portugalin mallissa, jossa resursseja on siirretty rikollisten etsimisestä ihmisten kohtaamiseen avuntarvitsijoina, resonoi hänelläkin.
– Itsekin huomaan seurakuntatyössä olevani ratkaisu- ja parantumiskeskeinen.
– Juurisyyt päihteiden käytölle ovat syvällä. Omassa vertaistukiryhmässämme kahdeksan kymmenestä tulee itse päihdeperheistä. Vanhempien päihteidenkäyttö jättää sisimpään pahaa oloa, ja toisaalta antaa myös käyttömallin.
– Olivat päihteet laillisia tai ei, yhteiskunnassa tulisi rakentaa enemmän kuntoutusta, ja nimenomaan yhteisöjen varaan. Tässä näen seurakunnatkin valtavan tärkeinä.
Kalaniemi tekee päivätyötään Nurmijärven helluntaiseurakunnan pastorina ja osana työtä vetää myös päihdekuntoutujien vertaistukiryhmää.
Hän iloitsee siitä, että on aistinut seurakunnassa kasvanutta rakkautta ja huomiota päihdeongelmaisia kohtaan. Joitakin on tullut mukaan aamukokouksiinkin.
– Oli se aikamoista, kun näitä ihmisiä alkoi näkyä. Nopeasti seurakuntalaiset alkoivat kuitenkin ottaa kontaktia, ja huolehtivat nykyisinkin, mitä näille ihmisille kuuluu.
– Rakastamisen kohteiden puuttuessa rakkaudesta on tullut keskuudessamme kuin lammikko, jossa vesi seisoo, sen sijaan, että se olisi kuin joki, joka virtaa lävitsemme.
Kalaniemi katsoo, että seurakunta on jo yhteisönä ongelmaisille suuri mahdollisuus.
– Rikkoontumiset tapahtuvat useimmiten ihmissuhteissa. Siksi myös korjaantuminen alkaa siellä, suhteessa toisiin ihmisiin.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...