Vapaakristillisiä seurakuntia mukaan sairaala- ja surutyöhön
Ari Urhonen oli harjoittelujaksolla sairaalassa, kun
hän kohtasi sielunhoitajan roolissa
erään vakavasti sairaan potilaan.
Potilas oli omasta mielestään tullut
elämässään hyvin epäoikeudenmukaisesti
kohdelluksi uskovaisten
ihmisten taholta ja
halusi purkaa pahan olonsa Urhoselle.
–
Menin siinä tilanteessa lukkoon ja
koin itseni todella avuttomaksi. En
osannut sanoa muuta kuin,
että tulisin seuraavana päivänä uudelleen
häntä katsomaan, ja
sitten lähdin pois. Tuntui todella typerältä
olla tekemättä mitään, mutta
jälkeenpäin ajattelin, että se
oli ehkä ainut oikea tapa toimia siinä
tilanteessa. Seisoin hiljaa hänen
sänkynsä jalkopäässä ja
kuuntelin. En puolustellut enkä selitellyt.
Seuraavana
päivänä Urhonen kohtasi
yllätyksen. Mennessään tapaamaan
kyseistä potilasta uudelleen, hän
kohtasi iloisen henkilön, joka
sanoi päässeensä taakkansa yli.
–
Minun osani oli ollut vain se, että
otin todella tuskaisen palautteen vastaan
ja myötäelin sen.
Koulutusta
tarjolla
Yli
kolmekymmentä vuotta hengellisessä työssä
toiminut Urhonen kävi
vuosina 2003–2005 läpi Lapuan
hiippakunnallisen sairaalasielunhoidon kaksivuotisen koulutuksen.
Viisi viime vuotta hän
on ollut mukana Suomen vapaakristillisen neuvoston
sairaalasielunhoidon toimikunnassa
ja viimeiset
kaksi vuotta toimikunnan puheenjohtajana.
Toimikunnan
tarkoituksena on
muun muassa välittää tietoa ja
mahdollistaa yhteys niiden vapaakristillisten
seurakuntien työntekijöiden
välillä, jotka ovat käyneet
läpi luterilaisen kirkon sairaalasielunhoidon
koulutuksen. Koulutus
aukeni heille vuonna 1995,
ja sen on käynyt läpi nyt toistakymmentä
työntekijää.
Tavoitteena
työn virallistaminen
SVKN:n
hallituksen alaisuudessa toimiva
sairaalasielunhoidon toimikunta
on tehnyt menneinä vuosina
töitä sen eteen, että vapaakristilliset kirkkokunnat
voisivat joskus
virallisesti osallistua sairaalasielunhoitoon
kirkon tasavertaisena kumppanina.
–
Kun luterilainen kirkko aikanaan avasi
koulutuksen työntekijöillemme, sen
tarkoituksena oli antaa
heille ensisijaisesti mahdollisuus kehittää
omaa sielunhoitotyötään ja
samalla avata yhteisiä pelisääntöjä
sairaalapastorien kanssa
toimimiseen.
–
Tarkoituksena ei ollut niinkään ottaa
meitä tasavertaisesti mukaan
sairaalasielunhoitotyöhön niin,
että joku meidän työntekijöistämme voisi
esimerkiksi hakea sairaalapastorin virkaa.
Luterilaisissa
seurakunnissa on viime
aikoina pohdittu sairaalapastorien virkojen
vähentämistä vedoten
”taloustilanteen heikentymiseen ja
mahdollisen sote-uudistuksen todennäköisesti
mukanaan tuomaan
hoitopaikkojen yksityistymiseen”.
–
Monimuotoiselle yhteistyölle on
varmaan tarvetta ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa,
kunhan vapaakristillisiltä
yhteisöiltä löytyy
henkilöresursseja ja halua panostaa
tähän merkitykselliseen työhön.
Sairaalapapin
työtä arvostetaan
Tutkimusten
mukaan 85 prosenttia suomalaisista
ajattelee, että sairaalapapin
läsnäolo on hyvä tai
erittäin hyvä asia. Suomessa on
tällä hetkellä noin 120 sairaalapappia, ja
vuosittain he keskustelevat yli
neljänkymmenen tuhannen potilaan
kanssa, minkä lisäksi tuhansia
keskusteluja pidetään myös
läheisten ja hoitohenkilökunnan kanssa.
KotimaaPro-nettijulkaisu uutisoi aiheesta
12. kesäkuuta. Uutisen mukaan
HUS-kuntayhtymän alueen
osastonhoitajille suunnattu laaja
kysely osoitti, että ”myös sairaalan
henkilökunta kokee sairaalapappien läsnäolon
ja heidän tarjoamansa
kokonaisvaltaisen henkisen
tuen erittäin tärkeäksi sekä
potilaiden että henkilökunnan näkökulmasta”.
Seurakunnat
aktiivisiksi
Seurakuntien
olisi Urhosen mielestä tärkeää
suunnitella myös oman
työn piirissä olevien sairaiden kohtaamista.
Sairauteen ja menetyksiin
liittyvät hyvin läheisesti myös
suru ja sen kohtaaminen. Myös
sillä saralla on aktivoitumisen tarvetta.
Hyvä
esimerkki seurakuntaaktiivisuudesta tällä
alueella on Urhosen
mielestä Joensuussa jo kolme
kertaa järjestetty sururyhmä, joka
on esillä tämän RV:n surutyön liitteessä.
Urhonen rohkaisee vapaiden
suuntien seurakuntia käynnistämään
paikallisia sururyhmiä
yhteistyössä luterilaisten seurakuntien
kanssa.
Kyky
kestää kielteisiä
tunteita
Ari
Urhosen mielestä vapaakristillisissä seurakunnissa
sielunhoidollinen ymmärrys
on viime vuosikymmenien aikana
ilahduttavasti lisääntynyt.
–
Aina on ollut halua auttaa, mutta
hengelliset kysymykset on haluttu
keskusteluissa tuoda esiin liian
nopeasti. Aina ei ole osattu ottaa
riittävästi huomioon sairaan omia
lähtökohtia.
Aito
kohtaaminen syntyy Urhosen mielestä
sitten, kun auttaja oppii
kuuntelemaan.
–
On rohkeutta olla sielunhoitajana avuton
ja olla tekemättä mitään.
Meillä on yleensä tarve selittää
asioita pois, vaikka selityksiä ei
kaikkiin asioihin yksinkertaisesti ole.
Sielunhoitajalla
tulisi myös olla
kykyä vastaanottaa kielteisiä tunteita.
Loppujen lopuksi suru tai
sairaus tai jokin muu kriisi elämässä vie
erittäin syvien kysymysten äärelle,
jossa myös Jumala-suhde
joutuu punnittavaksi.
–
Syntyy epäilyä, kapinaa ja miksi-kysymyksiä,
joihin ei aina tarvita
nopeita tai varsinkaan mustavalkoisia
vastauksia.
Uskon
valtava voimavara tulee esille
siinä vaiheessa, kun apua tarvitseva
on sitä valmis vastaanottamaan.
–
Jumalan olemassaolo ja läsnäolo ovat
kristillisen sielunhoidon ja
surutyöskentelyn korvaamaton perusta.
Hänellä on lohdutusta, rohkaisua
ja sanoja, joita hän
Pyhän Hengen kautta tuo tilanteeseen, joka
voi muuten olla kestämätön.
–
Sellaista apua ei saa mistään inhimillisestä
tiedosta, niin merkittävää kuin
se voikin olla.
Se,
miten usko Jumalaan saa muotonsa
ja miten sitä ruvetaan sanoittamaan,
riippuu yksilöistä. Saattaa
olla paljon muita asioita, jotka
on pakko käsitellä ensin, ennen kuin
henkilö on valmis puhumaan suhteestaan
Jumalaan. Niin
kuin alun kertomuksessa kävi.
Kuka
Ari Urhonen
» Hengellisessä työssä eri
vapaaseurakunnissa vuodesta 1985 lähtien, 1. syyskuuta alkaen johtava pastori Seinäjoen vapaaseurakunnassa
» SVKN:n
sairaalasielunhoitotoimikunnan puheenjohtaja vuodesta 2015
» perhe: Maria-puoliso, viisi
aikuista lasta, kolme lastenlasta ja
kaksi koiraa
ArviotCraig Groeschel: Johda kuin sillä olisi merkitystä – seitsemän johtamisen periaatetta kestävää seurakuntaa varten. Aikamedia, 2024. Suom. Mirkka Jantunen. Nid. 280 sivua.
ArviotSami Günther ja Mikko Sivonen (toim.): Jumalan armon kirkkauden ylistykseksi. Johdatus reformoituun pelastusoppiin. Agricola teologinen instituutti. Sid. 458 s.
ArviotJesus Revolution Kingdom Story Company ja Lionsgate, Yhdysvallat 2023. Ohjaus Jon Erwin ja Brent McCorkle. Pääosissa Joel Corteney, Jonathan Roumie ja Kelsey Grammer. Käsikirjoitus Jon Gu...
ArviotKaren Kingsbury: Iltarusko. Englanninkielinen alkuperäisteos Sunset (Sunrise Series #4; USA 2008). Suom. Leila Uosukainen. Aikamedia 2023. Sid. 348 s.
ArviotElina Salminen: Suurempiin käsiin. Kesken, 2022. Sid. 28 s. Maailman turvallisin paikka on siellä, missä elämä on laskettu suurempiin käsiin. Keskeneräisestä elämästä kirjoittava...
ArviotDan Johnstone Hillsong: A Megachuch Exposed (2022) Discovery+ Tämän vuoden maaliskuussa suoratoistopalvelu Discovery+ julkaisi kolmiosaisen dokumenttisarjan suositusta...
ArviotBill Wilson: Elefantin kokoinen ongelma – Vaiettu vaikeus vai kohdattu totuus? Aikamedia 2021. Nid. 117 s. Maailman suurimmaksi pyhäkouluksi kutsutun Metro World Childin perustaja...
ArviotJP ja murtovaras. Ohjaaja Jani Korhonen, käsikirjoittaja Tytti Salo, tuottaja Samuel Grönholm. Black Lion Pictures 2021. Karkkipaperin rapina ja jännittynyt odotus täyttävät elokuvate...
ArviotJuhani Aitomaa: Trump-profetiat – karismaattinen valtateologia ja Donald J. Trump. Näkökulmajulkaisut 2018. Nid. 51. s. Juhani Aitomaan pieni kirjanen kolmen vuoden takaa on yhä ajank...
ArviotAnne Graham Lotz: Jeesus minussa – Pyhän Hengen kokeminen pysyvänä kumppanina. 2.painos. Kuva ja Sana 2021. Nid. 287 s. Joku kristitty ei ehkä koskaan ole kuullut nyt jo edesmenneestä maailmank...
ArviotFreidiba Boodos: Tahdotko taivaaseen. 1978/2020; Leila ja Miranda: Tu sal mo dziviba. 1988/2020; Romanos, Kuninkaan sukulaiset. 1983/2020. Prisma/Elämä ja Valo ry.
ArviotMaarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. Nid. 395 s. ”Uskoontuloani voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirr...
ArviotJohn F. Walvoord, William Crockett, Zachary J. Hayes, Clark H. Pinnock: Four Views on Hell. Zondervan, 1996. Nid. 190. Four Views On Hell -kirjassa neljä raamatuntutkijaa tuo esiin vuoroll...
ArviotAvi Snyder: Juutalaiset eivät usko Jeesukseen ja muita väärinkäsityksiä. Perussanoma 2020. Nid. 152 s. New Yorkissa syntynyt, vuonna 1977 uskoon tullut messiaaninen juutalainen Avi Snyder...
ArviotPsykologian emeritusprofessori ja kirjailija Markku Ojasen uutuusteoksessa pohditaan, mitä on hyvä elämä ja onnellisuus. Tällaiset kysymyksethän ovat sinänsä vanhoja ja tuttuja jo antiik...
ArviotSuomenkielisten kristillisten julkaisujen joukossa on ollut turhan pitkään tyhjiö Isä meidän -rukousta käsittelevien kirjojen kohdalla. Teologian maisteri Markku Tossavaisen uu...