Vammaistyön viikonlopusta tietoa ja intoa

Tässä luodaan Vammaispalvelun ideapankkia koulutuksen aikana syntyneistä ideoista. Paula Plysjuk, Eija Suikki, Päivi Niemi ja Seppo Kuusisto esittelevät ryhmätyön tuloksia.
Tässä luodaan Vammaispalvelun ideapankkia koulutuksen aikana syntyneistä ideoista. Paula Plysjuk, Eija Suikki, Päivi Niemi ja Seppo Kuusisto esittelevät ryhmätyön tuloksia.
Hyvä Sanoma ry:n Vammaispalvelu järjesti toukokuussa Iso Kirja -opistolla vammaistyön koulutusviikonlopun teemalla Samalla viivalla. Kyseessä oli ensimmäinen teeman mukainen koulutus, joten valmista sapluunaa ei ollut.

Tapahtuman suunnittelusta vastasi Vammaispalvelun ohjausryhmästä koottu tiimi. Tarkoituksena oli saada aikaan laadukas ja ajantasainen koulutus vammaisasioista, ja kertyneiden palautteiden perusteella tavoitteessa onnistuttiin.

Helluntaiherätyksen vammaistyön asiantuntijoista kukin toi koulutukseen parasta osaamistaan. Musiikista vastasivat Tarja ja Jouko Varjonen, ja laulut ja rukoukset johtivat osallistujia Pyhän Hengen läsnäoloon.

Honkasen puhe kosketti

Tarja Honkanen kertoi elämänläheisesti oman poikansa kautta, millaista on elää samalla viivalla vammaisen perheenjäsenen kanssa. Honkanen puhui vammaisen ihmisen näkyväksi tekemisestä seurakunnassa sekä oman palvelupaikan löytämistä.

– Terveessä ruumiissa jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä, Honkanen muistutti.

Hänen Joosua-pojallaan on seurakunnassa tehtävänä halata jokaista. Joosua myös vaistoaa, kuka tarvitsee erityistä lohdutusta. Honkanen kannustikin kuulijoita löytämään seurakunnan vammaiset ja antamaan heille mahdollisuuksia palvella.

Vammaistyön diakoni Anneli Karras oli koonnut koulutustapahtumaa varten tietopaketteja vammaisuudesta sekä yhdenvertaisuudesta. Projektikoordinaattori Marjut Ounila puolestaan puhui esteettömyydestä.

– Esteettömyydestä ei ole kenellekään haittaa. Vammaiselle henkilölle esteellisyydestä voi sen sijaan olla jopa niin suurta haittaa, ettei hän pääse seurakuntaan ollenkaan, Ounila muistutti.

Pastori Vuokko Hautala kertoipuheenvuorossaan, kuinka vammaistyön voi aloittaa omassa seurakunnassa.

Koulutustapahtumassa jokainen sai asettua myös konkreettisesti vammaisen asemaan. Korvatulppien, putkinäkölasien ja pyörätuolien avulla terveetkin osallistujat saivat pienen välähdyksen siitä, miltä tuntuisi, jos jokin aisti tai liikuntakyky puuttuisi. Samalla ideoitiin uudenlaista toiminnallisempaa Vammaispalvelun pistettä konferenssin Missiotelttaan.

Jatkoa toivottiin

Tapahtumaan osallistuneella jämsänkoskelaisella Eija Suikilla on ollut jo pitkään kehitysvammatyö sydämellään.

– Tulin hakemaan kurssilta varmuutta, onko suunta oikea, ja tietysti myös lisäoppia, että oppisin ymmärtämään eri ihmisryhmiä paremmin.

Suikin mukaan koulutus täytti tehtävänsä. Varsinkin luennoitsijoiden omakohtaiset kokemukset vammaisuudesta puhuttelivat häntä.

– Sain kurssilta paljon, ja olisin toivonut sen kestävän kauemmin. Nälkä kasvaa syödessä, niin kuin on tapana sanoa. Odottelenkin innolla kurssille jatkoa.

Useiden myönteisten palautteiden kannustamana Vammaispalvelun ohjausryhmä päätti viime kokouksessaan, että vastaavanlaisia koulutuksia järjestetään lisää.

hsry.fi/vammaispalvelu


Marjukka Anttila


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja