”Vähitellen ollaan samoissa lukemissa” – Seurakunnissa tunnutaan elettävän nyt toipumisen aikaa 

Vastaukseen kiteytyy tunnelma suuressa osassa helluntaiseurakuntia kysyttäessä, osallistuuko seurakunnan toimintaan ihmisiä enemmän, vähemmän vai saman verran kuin ennen pandemia-aikaa. 

Enemmistössä 19:sta eri puolilta maata saaduista kyselyvastuksista määriteltiin, että mukana on nyt hieman vähemmän ihmisiä kuin aiemmin. 

Kyselyyn vastasi pastoreita ja seurakuntien kirjeenvaihtajiksi ilmoitettuja henkilöitä. 

– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että olemme päässeet vihdoin koronaa edeltävälle ajalle kävijämäärissä. Lisäksi kaupunkimme muuttovoittoisuus näkyy uusien jäsenien näkyvässä tulemisessa osaksi seurakuntamme toimintaa, suurempien kaupunkien seurakuntia edustava vastaaja kirjoitti. 

– Uskon, että lokakuussa kävijämäärät ovat jopa korkeampia kuin aikana ennen koronaa. 

Toinen vastaaja kertoo merkittävämmästä positiivisesta muutoksesta, joka näkyy ja tuntuu seurakunnan arjessa. 

– Ainakin tällä paikkakunnalla on nyt uusi aikakausi ja ihmisiä osallistuu tilaisuuksiin enemmän kuin ennen. 

Ristin Voiton yhteistyössä Hyvä Sanoma -palveluiden kanssa tekemässä kyselyssä pyydettiin määrittelemään, auttoiko poikkeusaika kehittämään jotakin seurakunnan osa-aluetta. 

Lähes kaikki vastaajat mainitsivat verkkolähetysten alkamisen tai niiden kehittämisen. 

– Ilman koronaa ei seurakuntamme olisi aloittanut nettilähetysten tekemistä, eräs vastaaja kirjoitti. 

– Nettilähetykset alkoivat. Opeteltiin niitä tekemään eri muodoissa. Jäsenhuoltoa se auttoi myös kehittämään, kun otettiin väkeen yhteyksiä ja kyseltiin kuulumisia, jaksamista ja josko voidaan tukea jollain tavalla, toinen vastaaja kertoi. 

Toinen kehittynyt työalue oli pienryhmätoiminta, mikä kuului useammassa vastauksessa.

     Perheet eivät käyneet moneen kuukauteen,

     ja rajoitusten poistuttua he eivät palanneet.

Kysyttäessä, mitkä olivat korona-ajan suurimmat virheet, esiin nousi yhteydenpidon hankaluus seurakuntalaisiin ja kenties turhan rivakka tilaisuuksien alasajo ilman kunnon suunnitelmaa, mitä seuraavaksi tehdään. 

– Ainakin nuortentyön kohdalla tilaisuuksien sulkeminen koronarajoitusten aikana oli virhe, eräs vastaaja kirjoitti. 

– Olisi pitänyt aktiivisesti tarttua voimakkaasti pienryhmä- ja solutoiminnan kehittämiseen. Olisi ollut hyvä jatkaa ja vahvistaa kaikkien ryhmänvetäjien yhteisiä kokoontumisia, toinen kirjoittaja pohti. 

Yksi vastaajista harmitteli, ettei minkäänlaista pienryhmärakennetta edes ollut. 

Oma lukunsa oli hetki, kun rajoitukset höllentyivät tai poistuivat. Toiveet olivat monilla paikkakunnilla korkealla, mutta käynnistyminen olikin odotettua hitaampaa. 

– Kun rajoitukset putosivat kesällä 2021, halusimme liian paljon liian pian, emmekä ottaneet huomioon, että monet olivat vielä todella väsyneitä koronan takia, eräs vastaajista totesi. 

– Liian pitkä lockdown. Lisäksi seurakunnan kulttuurin rakentaminen hidastui. Näyn välittäminen ja ydintiimin sitouttaminen heikkeni, toinen vastaaja luetteli poikkeusajan harmillista satoa. 

Korona-ajan onnistumisiin seurakunnat laskivat jo mainitut pienryhmätoiminnan virkistymisen ja verkkolähetysten rakentamisen. 

– Melkein kaikki toiminnot jatkuivat keskeytyksettä. Koronan alusta alkaen kaikki seurakuntalaiset saivat postilaatikkoon paperisen kirjeen. Uskallan sanoa, että seurakunnan historian aikana tiedotus on tavoittanut parhaiten kaikki seurakuntalaiset, eräs vastaaja määritteli. 

– Tehtiin videoita, mitä ei koskaan aikaisemmin ollut tehty, toinen kirjoitti. 

Vastausten perusteella seurakunnat eivät ole lopettaneet korona-aikana luotuja korvaavia toimintoja, kuten verkkolähetyksiä, vaan niistä on tullut osa toimintapalettia seurakunnan uuden arjen alkaessa. 

Jos tiedossa olisi uusi poikkeusaika, mitä seurakunnissa valmistauduttaisiin siihen? 

– Miettisimme uudelleen, olisivatko jotkin toiminnot pidettävissä käynnissä rajoituksista huolimatta, eräs vastaaja kirjoitti. 

– Alettais tekemään strategiaa siitä, kuinka välttää ihmisten katoaminen, kuinka ylläpitää tiimejä myös rajoitusten aikana, ja kuinka tehdä jumiksista interaktiivisia niin, että niissä ollaan mukana. Ehkä muutamia koteja, joissa katsottaisiin vaikka pienryhmittäin, jos mahdollista, toinen vastaaja pohti. 

Yksi vastaajista totesi, että ”rajuihin muutoksiin on vaikeaa valmistautua etukäteen”.  

– Olemme kuitenkin oppineet edellisen sulkutilan keinot ja niistä viestimisen taidon. Näitä varmasti hyödynnetään vastaavassa tilanteessa – mikä kriisi sitten onkaan edessä. 

Perheiden pois jääminen harmittaa 

Meidän olisi pitänyt pitää erikseen jotakin perheille suunnattua toimintaa jumalanpalveluksissa koronarajoitusten aikaan, eräs vastaaja pohti pidemmässä vastauksessa. 

– Nyt otimme vain 20 ensimmäistä ilmoittautunutta jumalanpalveluksiin. Perheet kokivat, etteivät halua tulla, koska veisivät niin ison osan tuosta ilmoittautumismäärästä, koska heillä on lapsia. Tämä teki sen, etteivät perheet käyneet moneen kuukauteen seurakunnassa ja rajoitusten poistuttua he eivät palanneet samalla lailla takaisin kuin ennen rajoituksia. 

Vastaaja katsoo, että erillinen lasten ja perheiden kokous olisi voinut estää pois putoamisen. Hän ottaa esiin myös kysymyksen Helluntaikirkosta, koska uskonnolliset yhdyskunnat saivat jonkin verran helpotuksia kokoontumisrajoitusten suhteen. 

– Vanhimmistomme ei kuitenkaan ollut innokas aukaisemaan kirkkokysymystä seurakunnassamme, koska muutoksia oli tullut lyhyessä ajassa niin paljon. Itse näen kuitenkin, että korona-aika olisi ollut hyvä motivaattori siirtyä Helluntaikirkkoon. (AT)