Suviseuroissa lähes 80.000 osallistujaa

Tapahtuma kokosi Muhokselle, Pohjois-Pohjanmaalle yli 79 000 sanankuulijaa. Perjantaiaamuna klo 10 nostettiin salkoihin 19 maan liput kertomaan, missä kaikkialla Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) tekee lähetystyötä. Seuravieraita paikalla oli 30:sta eri maasta ja puheita tulkattiin yhdeksälle eri kielelle.

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo vetosi avajaispuheessaan yhteiskunnan lainlaatijoihin, päättäjiin ja virkamiehiin, että uskonnonvapauslakia alettaisiin tulkita nykyisen käytännön sijasta myös myönteisestä näkökulmasta käsin. Nyt tilanne on se, että päiväkodeissa, kouluissa ja mediassa halutaan tietoisesti painottaa lain tarkoittavan vapautta uskonnosta. Keskitalo myönsi sen sitäkin tarkoittavan. Mutta on väärin tasapuolisuuden nimissä, jos lailla ei haluta ymmärtää olevan merkitystä nimenomaan vapautena uskomiseen ja meille suomalaisille erityisesti oman uskontomme, kristinuskon harjoittamiseen. 

Piispa Keskitalo toivoi, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen parissa olevat lukuisat päättäjät kuntatasolla, seurakuntien luottamuselimissä, kirkolliskokouksessa sekä eduskunnassa huolehtisivat uskonnonvapauslain myönteisen puolen toteutumisesta. 

Suviseurojen aikana kuultiin 32 saarnaa, jotka kestivät puolesta tunnista kolmeen varttiin Puheiden välissä veisattiin virsiä ja Siionin lauluja. Sunnuntaina Suviseurojen puhujia jalkaantui Muhoksen ympäristökuntien kirkkoihin pitämään jumalanpalveluksissa saarnoja.

Suviseuroissa ei ole järjestetty mitään erityisesti lapsille tai nuorille suunnattua ohjelmaa. Tällainen järjestelmä tuntuu erikoiselta, kun katselee 225 hehtaarin alueella kuljeskelevia kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria, joita voisi oma ohjelma kovastikin kiinnostaa. Heidän joukossaan on valtaisa määrä vain serkkujaan tai kavereitaan tapaamaan tulleita, joille hengellinen ohjelma olisi varmasti tarpeellista. Pelkkä roskien keruu, jäätelönmyynti ja seurustelukumppanin haeskelu tuntuu riittämättömältä. 

Paikallisilla rauhanyhdistyksillä on pyhäkoulut ja raamattuluokat, ja heidän omissa kansanopistoissaan toimivat huippuunsa koulutetut lapsi- ja nuorisokuorot. Vierailija jääkin miettimään, miksi vastaavanlaista toimintaa ei ole Suviseuroissa.

Vuosikymmenten myötä Suviseuroistakin voi huomata, että lestadiolaisten äärimmäinen jyrkkyys muiden kirkkokuntien uskoviin nähden on vähin erin hiipumassa taka-alalle. Tämä on seurausta itsenäisesti ajattelevien, pitkälle opiskelleiden nuorten huomiosta, että ”vain yhden oikean uskonsuunnan” teoria on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa Raamatun opetuksen vastaisena. 

Lestadiolaiskirjailija-äidinkielenopettaja Pauliina Rauhala on menestysteoksillaan Taivaslaulu ja Synninkantaja saanut monien silmät avautumaan Jumalan lasten monimuotoisuuden ja rikkauden havaitsemiseen pois sellaisesta näköalattomuudesta, joka on usein ahdistanut näihin saakka valtaosaltaan koko sadantuhannen vanhoillislestadiolaisen ajattelua. 

SRK:n johtokunta järjesti tapahtumassa toimittajille tilaisuuden, jossa sai myös kysellä mieltä askarruttavista asioista. Esille nousi muun muassa liikkeen antama avioliitto-opetus rippikouluissa sekä oman henkilökohtaisen Raamatun lukemisen merkitys. 

– Aikovatko lestadiolaiset pysyä kirkon yhteydessä, mikäli nyt esiintyvä suuntaus saa vallan ja kirkko virallisesti luopuu käsityksestään avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä? 

– Emme harjoita tulevaisuuden ennustelua, emmekä pidä tapoinamme nousta barrikadeille tai esittää julkilausumia paheksumistamme asioista. Mutta omassa liikkeessämme avioliitto miehen ja naisen välisenä Jumalan säätämyksenä on meille luovuttamaton asia, SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Matti Taskila kertoi.

Teksti: Juhani Happonen