Suomessa kymmenen Kotikirkko-helluntaiseurakuntaa

Helluntaiseurakunnat, jotka muuttavat nimeään, päätyvät usein samaan valintaan. Kotikirkko-niminen helluntaiseurakunta löytyy nykyisin ainakin kymmeneltä paikkakunnalta: Elimäeltä, Hattulasta, Huittisista, Kaarinasta, Myrskylästä, Nummelasta, Riihimäeltä, Suolahdelta, Turusta ja Vantaalta.

Nimivalinta on tehty toisista riippumatta ja useimmiten myös tietämättä. Helluntaiherätyksen piirissä ei siis ole syntynyt mitään erityistä kotikirkkoliikettä. Osa seurakunnista on perustamisestaan lähtien tunnettu Kotikirkkoina.

Kirkko-sanan ohella seurakunnan nimeäjien suosikkisana tuntuu olevan kappeli. Myyrmäessä helluntaiseurakunta tunnetaan Liesikappelina, aikaisemmin Asemakappelina. Helsingin Kontulassa on Metrokappeli, Espoon Leppävaarassa Lähetyskappeli. Katukappeli löytyy Hervannasta ja Karkkilasta.

– Kirkko- ja kappeli-sanojen esiintyminen nimissä kertoo pyrkimyksestä samaistua muuhun suomalaiseen kristillisyyteen, Seurakuntien luontainen kehitys -yhteisön toiminnanjohtaja, pastori Kari Pölönen arvioi.

Kyllikki Arponeva, Vilho Savolainen ja Sari Peltonen jakavat ruokaa kymmenille hattulalaisille, joita osallistuu helluntaiseurakunnan Leipäkirkko-tilaisuuteen tiistaisin. Seurakunta käyttää nykyisin nimeä Hattulan Kotikirkko. Kuva: Anssi Tiittanen
Kyllikki Arponeva, Vilho Savolainen ja Sari Peltonen jakavat ruokaa kymmenille hattulalaisille, joita osallistuu helluntaiseurakunnan Leipäkirkko-tilaisuuteen tiistaisin. Seurakunta käyttää nykyisin nimeä Hattulan Kotikirkko. Kuva: Anssi Tiittanen

Kirkko on tuttu sana

Päivitetyn nimen alla on helpompaa toimia, arvioidaan Hattulan helluntaiseurakunnassa,  joka nimesi rukoushuoneensa Kotikirkoksi muutama vuosi sitten. Hiljalleen koko seurakunnasta alettiin puhua samalla nimellä.

– Tiedottaminen on helpompaa. On luontevaa puhua Kotikirkosta ja kutsua ihmisiä tänne, vanhimmiston puheenjohtaja Jouko Keskimaa arvioi.

– Kirkko-sana on niin yleinen ja tuttu ihmisille, että he tiedostavat helposti, minkälaisesta toiminnasta on kyse.

Myös Kari Pölönen ymmärtää nimenvaihtoon liittyvän toimintaa helpottavia tekijöitä.

– Luterilaisuuden parista tutut nimet mielletään kuuluviksi kristillisyyteen ja siksi niitä ei vierasteta.

Pelkkä nimenmuutos ei riitä

Avainseurakunnassa, joka aiemmin tunnettiin Rauman helluntaiseurakuntana, nimenvaihto ei ollut helppo prosessi.

– Osalle seurakuntalaisista syntyi pelko, että menetämme identiteettimme nimenmuutoksen myötä, pastori Tuomo Ahonen kertoo.

– Kriittisyys on ymmärrettävää, koska kyseessä iso muutos. Epäonnistuimme ehkä myös vanhimmistona kommunikoinnissa seurakuntaan päin, mikä sai aikaan hämmennystä ja tyytymättömyyttä.

Pitkien keskustelujen jälkeen asiasta päästiin yksimielisyyteen vanhimmistossa, minkä jälkeen nimenmuutoksen esitteleminen seurakunnallekin oli helpompaa.

Nyt uuden nimen kanssa osataan jo toimia.

– Pääsemme tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä. Monet ihmiset suhtautuvat negatiivisesti helluntaiseurakunta-nimeen.

Nimen vaihtaminen on osa laajempaa prosessia, jossa helluntailaiset haluaisivat jatkossa olla yhä enemmän ”seurakunta raumalaisia varten”.

– Pelkkä nimenmuutos ilman seurakunnan sisäistä muutosta ei itsessään kuitenkaan muuta mitään. Tarvitaan myös uudet tavat toimia ja tavoittaa kaupunkilaisia, pastori Jussi Hyvösaho sanoo.

Kari Pölönen toivoo, että uutta nimeä pohdittaessa tehtäisiin selväksi, mitä raamatullista ajatusta seurakunnan olemuksesta halutaan nostaa esille ja mitä esimerkiksi seurakunnattomille ihmisille halutaan viestittää.

– Toivoisin, että nimi heijastaisi seurakunnan toiminta-ajatusta. Siinä voisi olla viittaus myös toiminta-alueeseen. Myös herätysliike- tai kirkkokuntayhteys olisi reilua ja uskoakseni myös hyödyllistä olla esillä.

Kaikki seurakunnat Kotikirkoiksi?

Olisiko helluntaiseurakuntien laajemminkin vaihdettava nimiään? Entä jos seurakunnat koko  maassa tunnettaisiin jatkossa vaikkapa Kotikirkko-nimisinä?

Hattulalaisten korvissa ajatus kuulostaa hyvältä.

– Kotikirkko voisi olla erinomainen helluntaikenttää yhdistävä nimi. Tietysti jokainen paikallisseurakunta haluaa nimetä yhteisönsä tahtomallaan tavalla, pastori Vilho Savolainen sanoo.

Kari Pölönenkään ei näe estettä Kotikirkko-nimen laajemmalle käytölle.

– Nimi viestii kodikkuutta ja hengellistä yhteenkuuluvuutta. Toisaalta se, mikä on joillekin koti, on perheeseen kuulumattomille kyläpaikka. Vierailijat ovat siis ”ulkopuolisia”. Sitä heidän tuskin halutaan kokevan. Jussi Hyvöaho uskoo, että nimeä vaihtamalla seurakunta voi haastaa itseään.

– On erittäin terveellistä joutua tilanteeseen, jossa joudutaan miettimään, että kuka minä olen ja minkä varaan oma identiteettini on rakentunut.


Anssi Tiittanen


51���52/2019

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja