Juha Tapion hitit ja tutut riparilaulut kaikuvat jo kaukaa, kun astelen elokuun viimeisenä lauantai-iltana kohti Suolahden historiallista vanhaa rautatieasemaa.
Nurmelle omenapuiden katveeseen on pystytetty lapsille pomppulinna ja keppihevosrata. Kasvomaalauspisteelle kiemurtelee kahdenkymmenen minuutin jono. Grillimakkarat tirisevät, leivoskahvit houkuttavat, ja hyväntekeväisyyskirpputorilla tehdään löytöjä.
Suolahden Kotikirkko eli paikallinen helluntaiseurakunta sekä vapaaseurakunta halusivat järjestää koko kaupungille juhlalliset kesän päättäjäiset Venetsialaisten tyyliin. Nimeksi valittiin kotiseutua kunnioittava Suolahtelaiset.
Tapahtuma polkaistiin pystyyn vain kuukaudessa. Idean takana oli Tanja Kinnunen, tomera nainen Suolahden Kotikirkosta.
– Kesällä mietin, miten voisimme seurakuntina tulla entistä enemmän näkyväksi osaksi kaupunkiamme ja kohdata ihmisiä heidän omalla maaperällään.
– Venetsialaiset on perinteisesti kesän lopuksi vietettävä veden, tulen ja valon juhla. Elementteinä ne ovat hyvin kristillisiä, koska tahdomme loistaa valona ympäröivän yhteiskunnan keskellä. Siksi teema sopii hyvin myös seurakuntien järjestämään tapahtumaan, Kinnunen sanoo.
Tapahtuman nopea aikataulu ja onnistunut toteutus kertovat järjestäjien mukaan seurakuntien hyvästä yhteishengestä. Iso kiitos kuuluu aktiiviselle ja innokkaalle vapaaehtoisjoukolle.
Myös yli kymmenen paikallista yritystä lähti ilolla mukaan sponsoroimaan uudenlaista tapahtumaa. Ne tarjosivat sinne leivoskahvit, näyttävän valaistuksen lyhtyineen ja riisipaperivarjostimineen sekä illan loppuhuipennukseksi upean ilotulituksen.
– Olemme helposti vähän liikaa seurakunnan seinien sisäpuolella. Ulostulo kaupunkilaisten keskelle tuo aina jotain uutta ja vaikuttaa positiivisesti myös seurakuntalaisiin, Suolahden vapaaseurakunnan pastori Jarmo Moisio vakuuttaa.
Seuraan, miten 120-vuotiaassa miljöössä Wanhalla Asemalla on tungosta myös sisätiloissa. Ristikkoikkunoiden takana hirsiseinien suojassa tarjoillaan monen sortin illallinen, paikallista valokuvataidetta, runonlausuntaa ja toivelauluja.
Ruokailun lomassa kävijät rohkaistuvat jakamaan rakkaimpia muistojaan Suolahdesta kunnallisneuvos Maija Piitulaisen johdolla. Sali on koristeltu upeilla valaisimilla, omenakoreilla ja iloisilla auringonkukka-asetelmilla. Sivusalista löytyy myös lampaantaljoilla pehmustettu hiljentymishuone, jossa on mahdollisuus keskusteluun ja rukoukseen.
Uusien ideoiden kynnyksellä perhosia lepattaa aina vatsanpohjassa. Järjestäjät kertovat jännittäneensä, tuleeko paikalle ketään, kulkeeko tieto ja tavoittaako mainonta kaupunkilaiset. Viiden ja puolen tuhannen asukkaan taajamassa väkeä ei ole aina helppo saada liikkeelle. Silti järjestelyissä oli uskonhenkisesti varauduttu pariinsataan kävijään.
Toisin kuitenkin kävi. Jo alkuillasta lautasia jouduttiin hakemaan sata lisää, ja järjestysmiesten arvion mukaan neljänsadan kävijän raja ylittyi. Yksi heistä oli lastenlastensa kanssa keppihevosradalta tavoitettu Maarit Parviainen.
– Sain tiedon tapahtumasta paikallislehdestä. Täällä on todella lämmin tunnelma ja mukavaa koettavaa kaikenikäisille, Parviainen sanoo.
– Ihmettelen, kuinka kaikki tämä tarjotaan ilmaiseksi! Toivottavasti tästä muodostuu perinne, hän kommentoi.
Samaa toivoo Suolahden Kotikirkon pastori Jani Utriainen.
– Ennen järjestettiin telttakokouksia. Ehkäpä Suolahtelaisten kaltainen tapahtuma on uusi, nykyaikainen keino tavoittaa paikkakuntalaisia.
– Kristillisen sanoman lisäksi on tärkeää ja raamatullistakin tehdä työtä koko kaupungin parhaaksi – ja tämä ilta on todella ollut osoitus yhteisöllisyydestä, Utriainen toteaa illan päätteeksi tyytyväisenä ilotulitusten paukkuessa Suolahden taivaalla.
Anniina Jakonen