Suolahdessa kemut koko kaupungille

Juha Tapion hitit ja tutut riparilau­lut kaikuvat jo kau­kaa, kun astelen elokuun viimeise­nä lauantai-iltana kohti Suolah­den historiallista vanhaa rautatie­asemaa.

Nurmelle omenapuiden kat­veeseen on pystytetty lapsille pomppulinna ja keppihevosrata. Kasvomaalauspisteelle kiemurte­lee kahdenkymmenen minuutin jono. Grillimakkarat tirisevät, lei­voskahvit houkuttavat, ja hyvän­tekeväisyyskirpputorilla tehdään löytöjä.

Suolahden Kotikirkko eli pai­kallinen helluntaiseurakunta sekä vapaaseurakunta halusivat järjestää koko kaupungille juhlal­liset kesän päättäjäiset Venetsia­laisten tyyliin. Nimeksi valittiin kotiseutua kunnioittava Suolah­telaiset.

Tapahtuma polkaistiin pystyyn vain kuukaudessa. Idean takana oli Tanja Kinnunen, tomera nai­nen Suolahden Kotikirkosta.

– Kesällä mietin, miten voi­simme seurakuntina tulla entistä enemmän näkyväksi osaksi kau­punkiamme ja kohdata ihmisiä heidän omalla maaperällään.

– Venetsialaiset on perinteises­ti kesän lopuksi vietettävä veden, tulen ja valon juhla. Elementtei­nä ne ovat hyvin kristillisiä, kos­ka tahdomme loistaa valona ym­päröivän yhteiskunnan keskellä. Siksi teema sopii hyvin myös seu­rakuntien järjestämään tapahtu­maan, Kinnunen sanoo.

Yhteishengessä paikkakunnan parhaaksi

Tapahtuman nopea aikataulu ja onnistunut toteutus kertovat jär­jestäjien mukaan seurakuntien hyvästä yhteishengestä. Iso kii­tos kuuluu aktiiviselle ja innok­kaalle vapaaehtoisjoukolle.

Myös yli kymmenen paikallista yritystä lähti ilolla mukaan spon­soroimaan uudenlaista tapahtu­maa. Ne tarjosivat sinne leivos­kahvit, näyttävän valaistuksen lyhtyineen ja riisipaperivarjosti­mineen sekä illan loppuhuipen­nukseksi upean ilotulituksen.

– Olemme helposti vähän lii­kaa seurakunnan seinien sisä­puolella. Ulostulo kaupunkilais­ten keskelle tuo aina jotain uut­ta ja vaikuttaa positiivisesti myös seurakuntalaisiin, Suolahden va­paaseurakunnan pastori Jarmo Moisio vakuuttaa.

Seuraan, miten 120-vuotiaassa miljöössä Wanhalla Asemalla on tungosta myös sisätiloissa. Ris­tikkoikkunoiden takana hirsisei­nien suojassa tarjoillaan monen sortin illallinen, paikallista valo­kuvataidetta, runonlausuntaa ja toivelauluja.

Ruokailun lomassa kävijät roh­kaistuvat jakamaan rakkaimpia muistojaan Suolahdesta kunnal­lisneuvos Maija Piitulaisen joh­dolla. Sali on koristeltu upeilla va­laisimilla, omenakoreilla ja iloi­silla auringonkukka-asetelmilla. Sivusalista löytyy myös lampaan­taljoilla pehmustettu hiljentymis­huone, jossa on mahdollisuus keskusteluun ja rukoukseen.

Yleisömenestys yllätti

Uusien ideoiden kynnyksellä per­hosia lepattaa aina vatsanpohjas­sa. Järjestäjät kertovat jännittä­neensä, tuleeko paikalle ketään, kulkeeko tieto ja tavoittaako mai­nonta kaupunkilaiset. Viiden ja puolen tuhannen asukkaan taa­jamassa väkeä ei ole aina helppo saada liikkeelle. Silti järjestelyis­sä oli uskonhenkisesti varaudut­tu pariinsataan kävijään.

Toisin kuitenkin kävi. Jo alku­illasta lautasia jouduttiin hake­maan sata lisää, ja järjestysmies­ten arvion mukaan neljänsadan kävijän raja ylittyi. Yksi heistä oli lastenlastensa kanssa keppihe­vosradalta tavoitettu Maarit Par­viainen.

– Sain tiedon tapahtumasta paikallislehdestä. Täällä on todel­la lämmin tunnelma ja mukavaa koettavaa kaikenikäisille, Parvi­ainen sanoo.

– Ihmettelen, kuinka kaikki tämä tarjotaan ilmaiseksi! Toivot­tavasti tästä muodostuu perinne, hän kommentoi.

Samaa toivoo Suolahden Koti­kirkon pastori Jani Utriainen.

– Ennen järjestettiin telttako­kouksia. Ehkäpä Suolahtelaisten kaltainen tapahtuma on uusi, ny­kyaikainen keino tavoittaa paik­kakuntalaisia.

– Kristillisen sanoman lisäk­si on tärkeää ja raamatullistakin tehdä työtä koko kaupungin par­haaksi – ja tämä ilta on todella ollut osoitus yhteisöllisyydestä, Utriainen toteaa illan päätteeksi tyytyväisenä ilotulitusten pauk­kuessa Suolahden taivaalla.

Anniina Jakonen